Mitähän hemmettiä sitä oikein ajatteli joskus
Joskus tuntui oikeastikin siltä, että elämä on hauskaa vain, kun joku itseni ulkopuolinen havainnoi asiaa.
Yksin viikonloppuiltana herkkujen ja hyvän kirjan äärellä oli tylsää. Kaikki mitä teki ihan itsekseen oli siksi, koska siihen hetkeen ei ollut ketään seuraksi. Sitten tietenkin jossain kohtaa oppi sen, että kaikesta tekemisestä laitetaan kuva someen ja tykkäyksistä sitten näki, oliko kivaa vai ei.
Tulipahan spontaanisti mieleen tässä koti-iltana nautiskellessa, että tätäkään ei kukaan ole näkemässä. Enkä ole enää somessa.
Kommentit (5)
kammera katonrajaan ja kuvat someen, somekansan on saatava tietää mitä napostelet lukiessas ja millä sivulla näet, mikä kirja. onko pyjama, millanen lukulamppu, tuoli/sohva, matto. kaikki heti someen, muuten ei oo kivaa 😕
Vierailija kirjoitti:
Hienoa! Vaikka oletkin nyt somessa.
Tämä on erittäin antisosiaalinen paikka.
Nuorempana olin tuollainen: vaikka kuinka olisi halunnut viettää perjantai-iltaa käpertymällä viltin alle töllöttämään telkkaria, niin oli muka ihan pakko lähteä jonkun tylsän taidenäyttelyn avajaisiin tai "korkkaamaan" kehuttu uutuusravintola ihan vain siksi että someen piti saada kuvia ja olisi ollut kauhean noloa, jos ihmisille olisi paljastunut, että olin jo parikymppisenä näin keski-ikäinen tai mummomainen kotoilija.
Hienoa! Vaikka oletkin nyt somessa.