Ärsyttää terapian tyrkyttäjät
Ei auta kuule yhtään mitään, että joku vieras henkilö kuuntelee ongelmani ja traumani ja sitten ehdottelee jotakin hengitysharjoituksia tai uusia käyttäytymismalleja. Jos on sairas mieleltään, ei kukaan toinen henkilö voi omilla sanoillaan yhtäkkiä parantaa.
Kommentit (63)
Te ootte VITUNVAMMASII. Ei silloin mitkään lääkkeet eikä terapiat.
Up
Kokemuksia siitä miksi EI toimi?
Mä en ymmärrä tota kun ihmiset sanoo, että terapiassa käyminen ja erinäisten (lapsuus, traumat ym) asioiden käsittely on rankkaa. Olen käynyt kohta vuoden terapiassa enkä kyllä sitä mitenkään voimia vieväksi ole kokenut, 45min puhutaan ja se on siinä. Eikä mulle kyllä ole vielä avautunut miten se terapeutti voisi minua edes auttaa, pitääkö sen jotenkin yrittää kääntää mun ajatuksia toisenlaiseksi? Ja miten se voi onnistua kun ei minun mielestä ole syyytä siihen miksi minun pitäisi ajatella eri tavalla? Ja traumat miten ne mihinkään häviää pelkällä puhumisella? Oikeesti en nyt ihan ymmärrä tätä terapian hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tota kun ihmiset sanoo, että terapiassa käyminen ja erinäisten (lapsuus, traumat ym) asioiden käsittely on rankkaa. Olen käynyt kohta vuoden terapiassa enkä kyllä sitä mitenkään voimia vieväksi ole kokenut, 45min puhutaan ja se on siinä. Eikä mulle kyllä ole vielä avautunut miten se terapeutti voisi minua edes auttaa, pitääkö sen jotenkin yrittää kääntää mun ajatuksia toisenlaiseksi? Ja miten se voi onnistua kun ei minun mielestä ole syyytä siihen miksi minun pitäisi ajatella eri tavalla? Ja traumat miten ne mihinkään häviää pelkällä puhumisella? Oikeesti en nyt ihan ymmärrä tätä terapian hyötyä.
Mistä aiheesta puhut siellä?
Ahdistavinta noissa terapioissa on juuri se, että niissä opetetaan ajattelemaan hyväksyttävällä tavalla.
Minua on auttanut se, että olen hyväksynyt oman luontaisen tapani ajatella asioita. Se ei ole mitenkään tavanomainen, ja muut saattavat joskus ahdistua, kun kerron puhdinnoistani.
Nyt, kun hyväksyn oman luontaisen tapani ajatella, ajattelen niitä omia juttujani omalla tavallani, mutta olen tarkempi siinä, kenelle niistä puhun ja kenelle en.
Minä olen käynyt jos minkälaisella kallonkutistajalla viimeiset melkein 10 vuotta. On ollut psykologia, psykiatria, terapeuttia, mielenterveyshoitajaa, ja vaikka mitä. Diagnoosejakin olen saanut.
Välillä on ollut taukoa, kun on todettu edellinen diagnoosi vääräksi. Sitten on taas tullut uusi ahdistus. ja uusi hoitaja, ja uusi psykiatri, ja uusi diagnoosi.
Viimeisin käyntini psykiatrilla (en ollut aikaisemmin tavannut häntä). Tunnin verran keskustelimme, ja hän totesi: "Sinulla on aspergerin syndrooma." Kyllä nauratti. Nyt olen käynyt niissä autismitutkimuksissa, kun yrittävät tehtailla minulle siitä virallista diagnoosia. Ne tutkimukset ovat olleet parasta terapiaa ikinä. Rankkaa kyllä on, ja pari päivää menee toipuessa aina sen käynnin jälkeen, mutta olo helpottuu kerta kerralta. Saan olla juuri sellainen kuin olen, eikä kukaan sano, millainen pitää olla, ollakseen oikeanlainen juuri siihen diagnoosiin, jota minulle tyrkytetään. Olen sanonutkin näiden autismitutkimusten aikana monta kertaa, etten tarvitse mitään diagnoosia, vaan minulle riittää, että saan käydä läpi näitä juttujani.
Vierailija kirjoitti:
Ismo Alangon (?) kappaleessa "V***tu, kun v***ttaa"
mainitaan juuri näin että älä tyrkytä mulle terapiaa, kaada lisää paskaa mun niskaan! :)
SK kirjoitti:
Mistä tiedät, ettei terapia auta mitään?
Siitä, että kävin siellä. Istuttiin psykoterapeutin kanssa vuosi hiljaa sanomatta mitään.
Itselleni psykoterapia toimi. Ei se mikään hokkuspokkus parantuminen masennuksesta ollut. Käytännössä terapiassa kerrotaan omista kokemuksista ja niihin liittyvistä tunteista ja ajattelumalleista. Terapeutti pyytää kertomaan lisää ja perustelemaan miksi ajattelee milläkin tavalla. Kun tarpeeksi kauan jauhaa, niin pääsee etääntymään syntyneestä tunnekokemuksesta ja kokoamaan sen nykyhetkessä uudestaan. Eli tapahtumat pysyvät, mutta siihen suhtautuminen muuttuu. Vaikka jokin mennyt asia on kauhea, niin nykyhetken ei tarvitse olla. Sain myös voimaa muuttaa elämääni omaa jaksamistani tukevaksi, kun huomasin että näinkin voi ja saa tehdä. Eli omistusasunto myyntiin, vakitöiden jättäminen ja pikkulapsiperheenä muutto opiskelemaan kauas suvusta. Terapeutti ei näitä ratkaisuja kertonut, vaan keskustelut turvallisessa ympäristössä antoivat minulle mahdollisuuden itse tajuta muutoksen tarpeen. Prosessina tosin vei pari vuotta, joten pikavoittoja ei jaella ja rahaa palaa Kelasta huolimatta.
Ei tehoo jos ei kokeile ja tappelee vastaan, onpa iso ylläri, vastuutonta perseilyä ja vielä retostelette itsenäisyydellä.
Tyrkytän terapiaa, koska ei ole minun asiani kuunnella ihmisten valitusvirsiä jostain 10 vuotta sitten tapahtuneesta asiasta. Voin kuunnella jos minulle maksetaan asiallista palkkaa, muuten en.
Jos ei edes yritä selvittää ongelmiaan, kannattaa hengailla enemmänkin yksin. Vanhempani eivät menneet terapiaa, eivätkä ehkä vieläkään tajua olevansa psyykkisesti vinoutuneita. Kaksi lasta tekivät ja siirsivät ongelmiaan meihin. Nyt keski-iässä hoidan myös tavallaan heidän käsittelemätöntä materiaaliaan kuntoon. Se jos mikä on väärin. Jos sulla on parisuhde, et saisi sitä kumppaniasikaan rasittaa sillä, että et ota vastuuta itsestäsi. Sorry, mutta näin se menee.
Vierailija kirjoitti:
SK kirjoitti:
Mistä tiedät, ettei terapia auta mitään?
Siitä, että kävin siellä. Istuttiin psykoterapeutin kanssa vuosi hiljaa sanomatta mitään.
No ei tuollainen toimikaan. Ihan faktana sulla on väärä terapeutti ja väärä terapiamuoto. Toisekseen luultavasti et ole itsekään vielä kypsä kasvamaan aidosti.
Terapian toimivuudesta:
Eksään ei toimi, koska ei mene terapiaan eikä halua kehittyä ja kasvaa eikä opetella uutta eikä käsitellä mitään. Haluaa jatkaa konflikteja välttelevänä ahdistujana ja mykkäkoulujen pitäjänä.
Mulla terapia toimii, kun motivaatio on kohdallaan kasvaa ja kehittyä, on riittävästi elämänkokemusta ja hajurakoa ongelmien aiheuttajiin ja oikeanlainen terapia ja suhde terapeuttiin toimiva. Olen saavuttanut paljon tuloksia. Mutta käynyt myös turhia terapioita nuorempana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä, että kävin siellä. Istuttiin psykoterapeutin kanssa vuosi hiljaa sanomatta mitään.
No ei tuollainen toimikaan. Ihan faktana sulla on väärä terapeutti ja väärä terapiamuoto. Toisekseen luultavasti et ole itsekään vielä kypsä kasvamaan aidosti.
Vielä? Tuosta terapiasta on noin 20 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä, että kävin siellä. Istuttiin psykoterapeutin kanssa vuosi hiljaa sanomatta mitään.
No ei tuollainen toimikaan. Ihan faktana sulla on väärä terapeutti ja väärä terapiamuoto. Toisekseen luultavasti et ole itsekään vielä kypsä kasvamaan aidosti.
Vielä? Tuosta terapiasta on noin 20 vuotta.
Moni ei ole valmis koko elämässään.
ei sen terapeutin olekaan tarkoitus sinua parantaa, vaan olla läsnä ja ohajta sinut oivaltamaan itse miten sinä voit itsesi parantaa. Jos sitten alat soittaa siellä koko ajan samaa levyä, niin hän voi kysymyksillään ohjata sinut soittamaan uutta raitaa. Hän on ikäänkuin se, joka katsoo ja tarkkailee sinua ulkopuolelta käsin ja vähän työntää paremmalle uralle, jossa voit nähdä itsesi ja ongelmasi realistisemmin.
toiset osaavat korjata itsensä ilman terapiaa. He jotka vellovat vuosia samoissa ongelmissa, eivät osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä, että kävin siellä. Istuttiin psykoterapeutin kanssa vuosi hiljaa sanomatta mitään.
No ei tuollainen toimikaan. Ihan faktana sulla on väärä terapeutti ja väärä terapiamuoto. Toisekseen luultavasti et ole itsekään vielä kypsä kasvamaan aidosti.
Silloin terapiassa käydessäni olin niin sulkeutunut, että aktiivisempikaan terapeutti tuskin olisi saanut minusta mitään irti. Vaikka mistä sitä tietää kuinka taitavia niitä on.
Tuota aidosti kasvamattomuutta en kyllä purematta niele. Kuulostaa siltä, että terapian toimimattomuutta yritetään sälyttää asiakkaan niskoille.
Sinun kaltaisesi tosin terapiasta hyötyisivät eniten.