Te joiden mies on johtavassa asemassa, johtaja, päällikkö tai vaikka rehtori,

ihan yhtä typeriä ovat nämä pollean oloiset vastaukset kuin ap:n aloituskin.... Kun nyt ihan johtajien vaimot pääsevät vastaamaan...

Ap:lla ei selvästi ole omakohtaista kokemusta johtavassa asemassa olevista miehistä, ja on tehnyt "heistä" jonkin sortin stereotypioita päässään. Ne on kuule ihmisiä ne johtaja-miehet siinä kuin tavis duunaritkin! tv. johtajan rouva, niin ja meilläkin ollaan kotona tasa-arvoisia, kummallakin omat paremmuusalueet joista sitten luontaisesti enemmän vastuuta otetaan. Mies on ihana, rakastava isä, jolta riittää ymmärrystä lapsille. Melko lutunen on, ei tahtoisi raskia heitä komennella. Mutta puuttuu kyllä tarpeen vaatiessa jämäkästikkin asiaan. Hassuttelee enemmän lasten kanssa kuin minä, minä puolestani leikin heidän kanssaan enemmän. Mitä tulee sänkyhommiin, niin siellä mennään ihan perus- mutta erittäinkin tyydyttävällä meiningillä ;)

ja totesin vain, että ihan yhtä tyhmiä ovat vastaukset kuin kysymyskin.

ihan yhtä typeriä ovat nämä pollean oloiset vastaukset kuin ap:n aloituskin.... Kun nyt ihan johtajien vaimot pääsevät vastaamaan...

Ap:lla ei selvästi ole omakohtaista kokemusta johtavassa asemassa olevista miehistä, ja on tehnyt "heistä" jonkin sortin stereotypioita päässään. Ne on kuule ihmisiä ne johtaja-miehet siinä kuin tavis duunaritkin! tv. johtajan rouva, niin ja meilläkin ollaan kotona tasa-arvoisia, kummallakin omat paremmuusalueet joista sitten luontaisesti enemmän vastuuta otetaan. Mies on ihana, rakastava isä, jolta riittää ymmärrystä lapsille. Melko lutunen on, ei tahtoisi raskia heitä komennella. Mutta puuttuu kyllä tarpeen vaatiessa jämäkästikkin asiaan. Hassuttelee enemmän lasten kanssa kuin minä, minä puolestani leikin heidän kanssaan enemmän. Mitä tulee sänkyhommiin, niin siellä mennään ihan perus- mutta erittäinkin tyydyttävällä meiningillä ;)

se on ihan oma rotunsa ja näkyy yksityisminässäkin. Sulkeisia ei kuitenkaan kotona harrasteta; minä olen ase- ma muiden voimien ylin päällikkö.



Lapsien kanssa isä on tiukka säännöistä ja käytöksen pitää olla kunnioittavaa, mutta tunteita näytetään laidasta laitaan.

myyntijohtaja kansainvälisen yrityksen Suomen toiminnoista vastaamassa. Miehen työminä on tuttu, olin hänen assarinsa pari vuotta ennen kuin rupesimme seurustelemaan 14v sitten:) Joten kokemusta on! Hän on juuri sellainen kuin hyvän esimiehen (ja aviomiehen) tuleekin olla: jämäkkä, rehellinen, oikeudenmukainen. Karismaa löytyy eikä sitä tarvitse korostaa, voi hyvin istua hiekkalaatikolla leikkimässä lapsen kanssa siinä missä isossa palaverissakin isojen bossien kanssa ilman että arvokkuus ja arvovalta siitä laskee. Mun mielestä se on juuri hyvä johtajan merkki - vain sellaiset pienisieluiset ja epävarmat joutuvat pomottamaan toisia joko töissä tai kotona.



Niin, on rakentanut mun kanssani jo 2 taloa, laittaa hyvää ruokaa ja tarttuu lattialuuttuunkin käskemättä:)



Etkö ap juttele siviiliasioista pomosi kanssa? Minä vaihtelen reseptejä omani kanssa ja muutenkin rupatellaan paljon lapsista ja yhteisestä ihastuksen kohteesta eli Italiasta.

töissä on 'työminä', joka ei kerro itsestään mitään alaisille ja peittää persoonallisuuttaan niin hyvin kuin persoonallisuutensa puitteissa pystyy. kotona sitten päästää 'oman minänsä' valloilleen, joka on kaikkea muuta kuin isolta pomolta voisi odottaa kakka-pissi-pieru-vitseineen. on noilla kahdella jotain yhteistäkin... jääräpäisyys, päsmäröinti, jne.

ja tiedän, että hänen työminänsä on aika kova tarpeen tullen. Ei kuitenkaan ole työpaikassaan mikään turhasta pomottaja. Mutta varmasti vaatii alaisiltaan paljon ja tuskinpa kaikki hänestä siellä pitää. Mieheni kertoi, että hänen oma esimiehensä oli kerran kysynyt häneltä, että saakohan vaimosi koskaan kotona puheenvuoroa ja silloin mietin, että tietäisipä vaan ;).



Kotona mieheni ei ole mikään määräilijä tai pomottaja, muttei kyllä tossun allakaan. Tekee kotitöitä siinä missä minäkin ja hassuttelee lasten kanssa. Olen joskus miettinyt, että uskoisikohan kukaan hänen työpaikallaan, millainen pelle hän on kotona lapsilleen. Tai miten sympaattinen ja hauska kumppani minulle.

ei ole pomo kotona. Ei hän siihen päällikön tehtävään ole erityisesti hakeutunut, vaan se on tullut sitä myötä kun hän on pitkälle kouluttautunut ja ne hommat joita on tarjolla, ovat usein päällikön hommia. Niitä sitten pitää tehdä. Joskus tulee soittoja työpaikalta kesken unien aamulla tai sitten taas iltamyöhään kun jo ollaan sängyssä. Puheluihin vastatessaan miehellä on työrooli. Muuten kotona hänellä on kotirooli. Hän on ymmärtääkseni ihan pidetty pomo. On aika sosiaalinen ihminen ja pyrkii olemaan mukava kaikille. Meillä mies tekee ruuan ja imuroi ja kuljettaa lapset harrastuksiin. Lapsille ei osaa olla riittävästi pomo. Minä olen siinä parempi.

Voin kuvitella, että laittaisi mut pihalle seuraavissa yt:ssä, mä olen vähän tallainen laiskuuteen taipuvainen ;)

minua kauaa alaisenaan ;) sen verran laiska olen.. :)

Ei tämä kirjoitettuna ole yhtään hauskaa, mutta siinä on oikeasti ollut lantionpohjalihakset koetuksella, kun mies on alkanut käydä "tuloskeskusteluja" lapsen kanssa kamalan mukavirallisesti. Mitähän ne koulussa sanoo, kun lapsi heittää läppänä, että "kylläpä oli rankka kokous, mut tulostavoitteet saavutettiin..."

ja velvotteita tulevaan työelämään. Hän huomauttaa, että työpaikalla ei kauaa katseltaisi tuollaista menoa, esim sitä että lapsi laiskottelee eikä siivoa huonettaan.

koulussa hän on todella tiukan, asiallisen ja jopa vihaisenkin oloinen puku päällä puhuessaan vanhemmille. Kun hänet joskus näkee kaupassa perheensä kanssa, hän en ensinnäkin vapaa-ajan vaatetuksessa aivan eri näköinen ja hyvin kiltin oloinen tavisnössykkä. Eli kyllä siellä töissä taitaa olla eri rooli.

en juttele hänen kanssaan henkilökohtaisia asioita. Hän on aika etäinen. Joskus voi mainita, että olivat vaikka koko perhe flunssassa, mutta ei tuon henk.kohtaisempia.



Pidän hänestä esimiehenä. Minusta hän on tasapuolinen ja reilu. Hänelle voi hyvin puhua työasioista,



Mutta en osaa kuvitella häntä kotona. Kolmen lapsen isänä ja aviomiehenä.

En voi kuvitellakaan, että hän siivoaisi tai tekisi ruokaa. Työyhteisössä mikään ton tapainen ei todellakaan ole hänen juttunsa.

Töissä ei ole kovinkaan huumorintajuinen, onko kotonakin sitten samanlainen?

Häntä ei töissä leikilläänkään komennella tekemään mitään asioita, on aina muiden yläpuolella, se esimies. Hänestä ei siis esim. lasketa leikkiä koskaan. On vaikea kuvitella, että kotona oma-aloitteisesti imuroi tai vielä vaikeampi ajatella, että vaimo käskee tekemään jotain.

-ap

mä olen itse johtaja ja kyllä tietysti useimmilla on työrooli ja kotirooli. Töissä on tarkoitus tehdä töitä ja persoonallisuus tulee varmaankin kapeammin esiin. Töissä olen siis johtaja, kollega. Vapaa-ajalla sitten äiti, vaimo, puoliso, sisko, ystävä, naapuri jne.



Toimiva parisuhde perustuu tasavertaisuuteen ja toisen kunnioitukseen. Hyvä johtaja ei pomota töissäkään, niin ei saa kestäviä tuloksia aikaan. Miksi sitten kotona?

nainen ja ihan normaali ihminen :-) Vaadin lapsilta JA mieheltäni kohtuullisen hyvää käytöstä ihan niinkuin keneltä muultakin tahansa. Samaa vaadin itseltänikin. Hassu kysymys :-)

Olen johtavassa asemassa ja niin on miehenikin. Ihan tavallisia ollaan eika kotona ole mitaan konflikteja siita kumpi johtaa enamman kotia :-D!!!

nukkuu



tosin perheen ulkoilupäivänä osallistuu

Samoin minä vaikka kumpikin ollaan keskitason johtajia, isot vastuualueet mutta ei onneksi kovin montaa alaista.

Kaverini isä oli poliisi, johtavassa asemassa oleva eli siis joku poliisipäällikkö. Hän oli suorastaan lepsu, mitä tulee komentamiseen tai minkäänlaiseen käskyttämiseen kotioloissa. Naureskeli vaan, kertoi vitsejä. Pelaili meidän kanssa sulkapalloa, afrikantähteä.

En muista hänen ikinä edes suuttuneen, sanoi vaan ettei hätä ole tämännäköinen ja nohnoh mietitääs toisenkin kerran. Niillä määräsi äiti, joka oli temperamentiltaan ihan toisenlainen :)

en juttele hänen kanssaan henkilökohtaisia asioita. Hän on aika etäinen. Joskus voi mainita, että olivat vaikka koko perhe flunssassa, mutta ei tuon henk.kohtaisempia. Pidän hänestä esimiehenä. Minusta hän on tasapuolinen ja reilu. Hänelle voi hyvin puhua työasioista, Mutta en osaa kuvitella häntä kotona. Kolmen lapsen isänä ja aviomiehenä. En voi kuvitellakaan, että hän siivoaisi tai tekisi ruokaa. Työyhteisössä mikään ton tapainen ei todellakaan ole hänen juttunsa. Töissä ei ole kovinkaan huumorintajuinen, onko kotonakin sitten samanlainen? Häntä ei töissä leikilläänkään komennella tekemään mitään asioita, on aina muiden yläpuolella, se esimies. Hänestä ei siis esim. lasketa leikkiä koskaan. On vaikea kuvitella, että kotona oma-aloitteisesti imuroi tai vielä vaikeampi ajatella, että vaimo käskee tekemään jotain. -ap

tottakai rehtorilla pitää olla auktoriteettia, muutenhan kaikki hommat koulussa tökkisivät. Yksi keino hankkia sitä auktoriteettia on käyttäytyä noin tiukan asiallisesti kuin kuvailit. Kaikkien kanssa ei voi heittäytyä kavereiksi, jos haluaa että muut pitävät esimiehenään ja pomona. kotielämä on sitten aivan eri juttu.

Up

Täällä toimitusjohtajan vaimo, mies töissä suurehkossa suomalaisessa firmassa. Ei komenna kotona. Mutta asiat sujuvat, ei tuskastua metatöistä tms vaan työt organisoidaan ilman nikotteluja. Itsekin olen johtavassa asemassa, eniten tuo näkyy aikataulujen sovitteluina.

Eniten johtajuus näkyy meillä rentoutena perhe-elämässä. Kun töissä saa toteuttaa itseään ja on tottunut hallitsemaan paljon asioita yhtä aikaa haluaa kotona elää stressittömämmin. Ei ole kuoleman vaarallista jos kotona aikataulut muuttuu, improvisoidaan lennossa. Tärkeintä että perheenä kaikilla hyvä olla.

Mun mies on maa-/myyntijohtaja kansainvälisessä yrityksessä. 

Töissä ehdottoman oikeudenmukainen, tasa-arvoinen ja huomavainen myös sitä tiiminsä "alinta" kohtaan. Tästä otan kyllä krediittiä itselleni koska 30v sitten muistutin häntä asiasta, huolehdin että muisti myös joulut yms. pikku huomioinnit. Hyvin tajusi mistä oli kyse ja oppi osoittamaan arvostuksen.  On aina ollut tosi arvostettu ja pidetty pomona ja työkaverina sekä asiakkaitten suuntaan. Jopa entiset työnantajat pitävät vieläkin yhteyttä ja pyytävät takaisin.

Kotona aina huomaavainen, arvostava ja tasa-arvoinen myös. Meillä kumpikaan ei pomota (ellen sitten minä...)

Mulla on ollut sekä hyviä että huonoja pomoja - huonointa jatkuva kyttäys, kontrollointi, "piiskaus", oman aseman korostaminen ja arvostuksen puute. Sanomattakin selvää ettei tiimin tulos tällä systeemillä ollut hyvä vaan ihana unelmatiimimme hajosi.

Toinen pomo taas oli aina kannustava, mukana kaikessa hyvässä mielessä, osallistuva ja kuunteleva. Pieniä huomaavaisuuksia, off-sitejuttuja. Teimme huipputulosta eikä kelloa tuijoteltu kun deadlne lähestyi. Unelmatiimi joka pitää yhteyttä vielä 18v myöhemminkin eri puolilta maailmaa.