Miksi yhteinen koti pitäisi aina omistaa myös yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ilo seurata miten omaisuuden arvo kasvaa. Siksi.

No, miltä näyttää se teidän omaisuuden arvon kasvu kun korttitalot ovat sortumassa?🤣

Hyvältä koska omaisuutemme (kaikki kiinteistöt) sijaitsevat Helsingissä hyvillä alueilla.

Entäs teillä?

Suloista. Kukahan ne teidänkin kiinteistöt, joskus ostaa? Perillisten ongelma?

No osa on vuokralla tälläkin hetkellä että ei toivottavasti kukaan. Yhdessä asumme ja rantatontit voivat lapset jakaa keskenään tai sitten myydä, jos haluavat. Olemme nelikymppisiä, joten vielä emme ole rahan tarpeessa.

Suloista.

Entäs teillä, miten on? Vai oletko epäonnistunut elämässä muiltakin osin?

Suloista

Miksi sinä et menestynyt?

Millä se menestyminen mitataan? Päättymisellä mersun rattiin? Rantahuvilan ja arvokiinteistön omistamisella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä asun miehen omistamassa talossa, ja meillä on linja, että maksan ainoastaan osani juoksevista kuluista (sähkö, vesi, jätemaksu jne), mutta en osallistu hänen lainakuluihinsa enkä mihinkään sellaiseen ylläpitoon, jolla asunnon myyntiarvoa nostetaan (remontit, piha). Minusta tämä on täysin reilu peli molemmille.

Minä asun puolison omistamassa asunnossa ja osallistun myös sellaisin remontteihin, jotka lisäävät molempien asumisviihtyvyyttä. En kuitenkaan maksa osuuttani kerralla (jos kyseessä on useiden tuhansien hankinta tai remontti) vaan "osamaksulla". Sillä tavalla ei tule tilannetta, jossa olisin maksanut tuhansia ja yhtäkkiä tulisikin ero enkä saisi maksamastani asiasta itselleni mitään hyötyä. Eikä sellaista tilannetta, että puolisoni maksaa kaiken ja minä vain nautin lisääntyneistä mukavuuksista hänen siivellään

Mulle ne mukavuudet eivät toisi nautintoa, jos eivät olisi omia. Vähän kuin maksaisin puolet naapurin paljusta ja saisin sit joskus sitä käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ilo seurata miten omaisuuden arvo kasvaa. Siksi.

No, miltä näyttää se teidän omaisuuden arvon kasvu kun korttitalot ovat sortumassa?🤣

Hyvältä koska omaisuutemme (kaikki kiinteistöt) sijaitsevat Helsingissä hyvillä alueilla.

Entäs teillä?

Suloista. Kukahan ne teidänkin kiinteistöt, joskus ostaa? Perillisten ongelma?

No osa on vuokralla tälläkin hetkellä että ei toivottavasti kukaan. Yhdessä asumme ja rantatontit voivat lapset jakaa keskenään tai sitten myydä, jos haluavat. Olemme nelikymppisiä, joten vielä emme ole rahan tarpeessa.

Suloista.

Entäs teillä, miten on? Vai oletko epäonnistunut elämässä muiltakin osin?

Suloista

Miksi sinä et menestynyt?

Millä se menestyminen mitataan? Päättymisellä mersun rattiin? Rantahuvilan ja arvokiinteistön omistamisella?

Menestyminen joukko keksittyä potaskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ilo seurata miten omaisuuden arvo kasvaa. Siksi.

No, miltä näyttää se teidän omaisuuden arvon kasvu kun korttitalot ovat sortumassa?🤣

Hyvältä koska omaisuutemme (kaikki kiinteistöt) sijaitsevat Helsingissä hyvillä alueilla.

Entäs teillä?

Luuletko, että me nyt arvostetaan sinua enemmän kuin esim koditonta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä asun miehen omistamassa talossa, ja meillä on linja, että maksan ainoastaan osani juoksevista kuluista (sähkö, vesi, jätemaksu jne), mutta en osallistu hänen lainakuluihinsa enkä mihinkään sellaiseen ylläpitoon, jolla asunnon myyntiarvoa nostetaan (remontit, piha). Minusta tämä on täysin reilu peli molemmille.

Minä asun puolison omistamassa asunnossa ja osallistun myös sellaisin remontteihin, jotka lisäävät molempien asumisviihtyvyyttä. En kuitenkaan maksa osuuttani kerralla (jos kyseessä on useiden tuhansien hankinta tai remontti) vaan "osamaksulla". Sillä tavalla ei tule tilannetta, jossa olisin maksanut tuhansia ja yhtäkkiä tulisikin ero enkä saisi maksamastani asiasta itselleni mitään hyötyä. Eikä sellaista tilannetta, että puolisoni maksaa kaiken ja minä vain nautin lisääntyneistä mukavuuksista hänen siivellään

Mulle ne mukavuudet eivät toisi nautintoa, jos eivät olisi omia. Vähän kuin maksaisin puolet naapurin paljusta ja saisin sit joskus sitä käyttää.

Minä koen ne omikseni. Käärinliinassa ei ole taskuja ja jos saan vaikka kymmenen vuotta iloa paljusta (jota tietysti saan käyttää ihan kuin omaani), niin kyllä se on hintansa arvoista. Jo ennen kuin edes muutin virallisesti asumaan puolisoni luokse, hankin tänne kasvihuoneen. Vaikka meille tulisi ero tänään, niin kokisin, että kannatti maksaa. Satoja, ehkä tuhansia tunteja olen saanut siitä iloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä asun miehen omistamassa talossa, ja meillä on linja, että maksan ainoastaan osani juoksevista kuluista (sähkö, vesi, jätemaksu jne), mutta en osallistu hänen lainakuluihinsa enkä mihinkään sellaiseen ylläpitoon, jolla asunnon myyntiarvoa nostetaan (remontit, piha). Minusta tämä on täysin reilu peli molemmille.

Minä asun puolison omistamassa asunnossa ja osallistun myös sellaisin remontteihin, jotka lisäävät molempien asumisviihtyvyyttä. En kuitenkaan maksa osuuttani kerralla (jos kyseessä on useiden tuhansien hankinta tai remontti) vaan "osamaksulla". Sillä tavalla ei tule tilannetta, jossa olisin maksanut tuhansia ja yhtäkkiä tulisikin ero enkä saisi maksamastani asiasta itselleni mitään hyötyä. Eikä sellaista tilannetta, että puolisoni maksaa kaiken ja minä vain nautin lisääntyneistä mukavuuksista hänen siivellään

Mulle ne mukavuudet eivät toisi nautintoa, jos eivät olisi omia. Vähän kuin maksaisin puolet naapurin paljusta ja saisin sit joskus sitä käyttää.

Ei mun tarvitse lupaa kysyä voinko käydä miehen pöntöllä kakalla. Kaikki on ihan vapaassa rajattomassa käytössä.

Vierailija kirjoitti:

On siinä se henkinen pointtikin... toinen ei voi uhkailla ulosheittämisellä tai määräillä muuten kaapin paikkaa.

Minut on heitetty ulos yhteisestä talosta. Siinä vaiheessa kun väkivallan uhka on päällä, en jää vonkumaan oikeuksistani vaan lähden. Ulosheitto tapahtui siis niin, että sekopää alkoi pakkaamaan kamojani jätesäkkeihin samalla niitä pihalle viskellen ja kamojani paskoen. Karjui, että ala painua. Sitä ennen oli kuristanut ja potkinut.

Silti olin tyytyväinen aikaisempaan ratkaisuuni, silloin kun vielä meni hyvin ja kuvittelin miehen normaaliksi. Eron yhteydessä mies joutui maksamaan minulle monta tonnia, jotta pääsi myös juridisesti minusta eroon. Jos en olisi aikanaan vaatinut nimeäni talon papereihin, niin tyhmä olisin ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä asun miehen omistamassa talossa, ja meillä on linja, että maksan ainoastaan osani juoksevista kuluista (sähkö, vesi, jätemaksu jne), mutta en osallistu hänen lainakuluihinsa enkä mihinkään sellaiseen ylläpitoon, jolla asunnon myyntiarvoa nostetaan (remontit, piha). Minusta tämä on täysin reilu peli molemmille.

Minä asun puolison omistamassa asunnossa ja osallistun myös sellaisin remontteihin, jotka lisäävät molempien asumisviihtyvyyttä. En kuitenkaan maksa osuuttani kerralla (jos kyseessä on useiden tuhansien hankinta tai remontti) vaan "osamaksulla". Sillä tavalla ei tule tilannetta, jossa olisin maksanut tuhansia ja yhtäkkiä tulisikin ero enkä saisi maksamastani asiasta itselleni mitään hyötyä. Eikä sellaista tilannetta, että puolisoni maksaa kaiken ja minä vain nautin lisääntyneistä mukavuuksista hänen siivellään

Mulle ne mukavuudet eivät toisi nautintoa, jos eivät olisi omia. Vähän kuin maksaisin puolet naapurin paljusta ja saisin sit joskus sitä käyttää.

Ei mun tarvitse lupaa kysyä voinko käydä miehen pöntöllä kakalla. Kaikki on ihan vapaassa rajattomassa käytössä.

Mulle taas tärkeää on se, että hankkimani mukavuudet on mun käytössä riippumatta parisuhteesta ja että jos parisuhde päättyy, molemmat on samassa asemassa. Hautaan mitään ei saa, mutta elämässä noilla on mulle väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On siinä se henkinen pointtikin... toinen ei voi uhkailla ulosheittämisellä tai määräillä muuten kaapin paikkaa.

Minut on heitetty ulos yhteisestä talosta. Siinä vaiheessa kun väkivallan uhka on päällä, en jää vonkumaan oikeuksistani vaan lähden. Ulosheitto tapahtui siis niin, että sekopää alkoi pakkaamaan kamojani jätesäkkeihin samalla niitä pihalle viskellen ja kamojani paskoen. Karjui, että ala painua. Sitä ennen oli kuristanut ja potkinut.

Silti olin tyytyväinen aikaisempaan ratkaisuuni, silloin kun vielä meni hyvin ja kuvittelin miehen normaaliksi. Eron yhteydessä mies joutui maksamaan minulle monta tonnia, jotta pääsi myös juridisesti minusta eroon. Jos en olisi aikanaan vaatinut nimeäni talon papereihin, niin tyhmä olisin ollut.

Jos toinen alkaa väkivaltaiseksi, niin eipä siinä tosiaan omistussuhteilla ole mitään merkitystä.

Meillä toimii tämä, että asunto on yhteinen koti, jonka juoksevat menot ja kuluminen maksetaan puoliksi. Säästän asumiskuluissa jopa 10 000 e/vuosi tänäkin vuonna verrattuna siihen, jos asuisin edelleen yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä asun miehen omistamassa talossa, ja meillä on linja, että maksan ainoastaan osani juoksevista kuluista (sähkö, vesi, jätemaksu jne), mutta en osallistu hänen lainakuluihinsa enkä mihinkään sellaiseen ylläpitoon, jolla asunnon myyntiarvoa nostetaan (remontit, piha). Minusta tämä on täysin reilu peli molemmille.

Minä asun puolison omistamassa asunnossa ja osallistun myös sellaisin remontteihin, jotka lisäävät molempien asumisviihtyvyyttä. En kuitenkaan maksa osuuttani kerralla (jos kyseessä on useiden tuhansien hankinta tai remontti) vaan "osamaksulla". Sillä tavalla ei tule tilannetta, jossa olisin maksanut tuhansia ja yhtäkkiä tulisikin ero enkä saisi maksamastani asiasta itselleni mitään hyötyä. Eikä sellaista tilannetta, että puolisoni maksaa kaiken ja minä vain nautin lisääntyneistä mukavuuksista hänen siivellään

Mulle ne mukavuudet eivät toisi nautintoa, jos eivät olisi omia. Vähän kuin maksaisin puolet naapurin paljusta ja saisin sit joskus sitä käyttää.

Ei mun tarvitse lupaa kysyä voinko käydä miehen pöntöllä kakalla. Kaikki on ihan vapaassa rajattomassa käytössä.

Mulle taas tärkeää on se, että hankkimani mukavuudet on mun käytössä riippumatta parisuhteesta ja että jos parisuhde päättyy, molemmat on samassa asemassa. Hautaan mitään ei saa, mutta elämässä noilla on mulle väliä.

Ihan vain sivuhuomautuksena, että ellei teillä ole kahta paljua, niin jompikumpi jää joka tapauksessa ilman sitä. Jos haluat että kaikki mukavuudet ovat sinun käytössäsi riippumatta parisuhteesta, niin silloin joko asutte erillään tai sinä olet se omistava osapuoli. Muutenhan ne eivät eron jälkeen enää ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On siinä se henkinen pointtikin... toinen ei voi uhkailla ulosheittämisellä tai määräillä muuten kaapin paikkaa.

Minut on heitetty ulos yhteisestä talosta. Siinä vaiheessa kun väkivallan uhka on päällä, en jää vonkumaan oikeuksistani vaan lähden. Ulosheitto tapahtui siis niin, että sekopää alkoi pakkaamaan kamojani jätesäkkeihin samalla niitä pihalle viskellen ja kamojani paskoen. Karjui, että ala painua. Sitä ennen oli kuristanut ja potkinut.

Silti olin tyytyväinen aikaisempaan ratkaisuuni, silloin kun vielä meni hyvin ja kuvittelin miehen normaaliksi. Eron yhteydessä mies joutui maksamaan minulle monta tonnia, jotta pääsi myös juridisesti minusta eroon. Jos en olisi aikanaan vaatinut nimeäni talon papereihin, niin tyhmä olisin ollut.

Jos toinen alkaa väkivaltaiseksi, niin eipä siinä tosiaan omistussuhteilla ole mitään merkitystä.

Meillä toimii tämä, että asunto on yhteinen koti, jonka juoksevat menot ja kuluminen maksetaan puoliksi. Säästän asumiskuluissa jopa 10 000 e/vuosi tänäkin vuonna verrattuna siihen, jos asuisin edelleen yksin.

Luetun ymmärtäminen? Tuossahan nimenomaan sanottiin, että vaikka se ei estänyt ulosheittämistä, sillä OLI väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On siinä se henkinen pointtikin... toinen ei voi uhkailla ulosheittämisellä tai määräillä muuten kaapin paikkaa.

Minut on heitetty ulos yhteisestä talosta. Siinä vaiheessa kun väkivallan uhka on päällä, en jää vonkumaan oikeuksistani vaan lähden. Ulosheitto tapahtui siis niin, että sekopää alkoi pakkaamaan kamojani jätesäkkeihin samalla niitä pihalle viskellen ja kamojani paskoen. Karjui, että ala painua. Sitä ennen oli kuristanut ja potkinut.

Silti olin tyytyväinen aikaisempaan ratkaisuuni, silloin kun vielä meni hyvin ja kuvittelin miehen normaaliksi. Eron yhteydessä mies joutui maksamaan minulle monta tonnia, jotta pääsi myös juridisesti minusta eroon. Jos en olisi aikanaan vaatinut nimeäni talon papereihin, niin tyhmä olisin ollut.

Jos toinen alkaa väkivaltaiseksi, niin eipä siinä tosiaan omistussuhteilla ole mitään merkitystä.

Meillä toimii tämä, että asunto on yhteinen koti, jonka juoksevat menot ja kuluminen maksetaan puoliksi. Säästän asumiskuluissa jopa 10 000 e/vuosi tänäkin vuonna verrattuna siihen, jos asuisin edelleen yksin.

Luetun ymmärtäminen? Tuossahan nimenomaan sanottiin, että vaikka se ei estänyt ulosheittämistä, sillä OLI väliä.

Hänet heitettiin ulos, näin minä tekstin luin. Piti lähteä välittömästi. Omistussuhde ei estänyt sitä tapahtumasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä asun miehen omistamassa talossa, ja meillä on linja, että maksan ainoastaan osani juoksevista kuluista (sähkö, vesi, jätemaksu jne), mutta en osallistu hänen lainakuluihinsa enkä mihinkään sellaiseen ylläpitoon, jolla asunnon myyntiarvoa nostetaan (remontit, piha). Minusta tämä on täysin reilu peli molemmille.

Minä asun puolison omistamassa asunnossa ja osallistun myös sellaisin remontteihin, jotka lisäävät molempien asumisviihtyvyyttä. En kuitenkaan maksa osuuttani kerralla (jos kyseessä on useiden tuhansien hankinta tai remontti) vaan "osamaksulla". Sillä tavalla ei tule tilannetta, jossa olisin maksanut tuhansia ja yhtäkkiä tulisikin ero enkä saisi maksamastani asiasta itselleni mitään hyötyä. Eikä sellaista tilannetta, että puolisoni maksaa kaiken ja minä vain nautin lisääntyneistä mukavuuksista hänen siivellään

Mulle ne mukavuudet eivät toisi nautintoa, jos eivät olisi omia. Vähän kuin maksaisin puolet naapurin paljusta ja saisin sit joskus sitä käyttää.

Ei mun tarvitse lupaa kysyä voinko käydä miehen pöntöllä kakalla. Kaikki on ihan vapaassa rajattomassa käytössä.

Mulle taas tärkeää on se, että hankkimani mukavuudet on mun käytössä riippumatta parisuhteesta ja että jos parisuhde päättyy, molemmat on samassa asemassa. Hautaan mitään ei saa, mutta elämässä noilla on mulle väliä.

Ihan vain sivuhuomautuksena, että ellei teillä ole kahta paljua, niin jompikumpi jää joka tapauksessa ilman sitä. Jos haluat että kaikki mukavuudet ovat sinun käytössäsi riippumatta parisuhteesta, niin silloin joko asutte erillään tai sinä olet se omistava osapuoli. Muutenhan ne eivät eron jälkeen enää ole.

No jos on palju ja vene, niin omistava saa osuutensa. Ei-omistava jää tyhjin käsin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On siinä se henkinen pointtikin... toinen ei voi uhkailla ulosheittämisellä tai määräillä muuten kaapin paikkaa.

Minut on heitetty ulos yhteisestä talosta. Siinä vaiheessa kun väkivallan uhka on päällä, en jää vonkumaan oikeuksistani vaan lähden. Ulosheitto tapahtui siis niin, että sekopää alkoi pakkaamaan kamojani jätesäkkeihin samalla niitä pihalle viskellen ja kamojani paskoen. Karjui, että ala painua. Sitä ennen oli kuristanut ja potkinut.

Silti olin tyytyväinen aikaisempaan ratkaisuuni, silloin kun vielä meni hyvin ja kuvittelin miehen normaaliksi. Eron yhteydessä mies joutui maksamaan minulle monta tonnia, jotta pääsi myös juridisesti minusta eroon. Jos en olisi aikanaan vaatinut nimeäni talon papereihin, niin tyhmä olisin ollut.

Jos toinen alkaa väkivaltaiseksi, niin eipä siinä tosiaan omistussuhteilla ole mitään merkitystä.

Meillä toimii tämä, että asunto on yhteinen koti, jonka juoksevat menot ja kuluminen maksetaan puoliksi. Säästän asumiskuluissa jopa 10 000 e/vuosi tänäkin vuonna verrattuna siihen, jos asuisin edelleen yksin.

Luetun ymmärtäminen? Tuossahan nimenomaan sanottiin, että vaikka se ei estänyt ulosheittämistä, sillä OLI väliä.

Hänet heitettiin ulos, näin minä tekstin luin. Piti lähteä välittömästi. Omistussuhde ei estänyt sitä tapahtumasta.

Luepa uudelleen aivojen kanssa.

"Silti olin tyytyväinen aikaisempaan ratkaisuuni, silloin kun vielä meni hyvin ja kuvittelin miehen normaaliksi. Eron yhteydessä mies joutui maksamaan minulle monta tonnia, jotta pääsi myös juridisesti minusta eroon. Jos en olisi aikanaan vaatinut nimeäni talon papereihin, niin tyhmä olisin"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On siinä se henkinen pointtikin... toinen ei voi uhkailla ulosheittämisellä tai määräillä muuten kaapin paikkaa.

Minut on heitetty ulos yhteisestä talosta. Siinä vaiheessa kun väkivallan uhka on päällä, en jää vonkumaan oikeuksistani vaan lähden. Ulosheitto tapahtui siis niin, että sekopää alkoi pakkaamaan kamojani jätesäkkeihin samalla niitä pihalle viskellen ja kamojani paskoen. Karjui, että ala painua. Sitä ennen oli kuristanut ja potkinut.

Silti olin tyytyväinen aikaisempaan ratkaisuuni, silloin kun vielä meni hyvin ja kuvittelin miehen normaaliksi. Eron yhteydessä mies joutui maksamaan minulle monta tonnia, jotta pääsi myös juridisesti minusta eroon. Jos en olisi aikanaan vaatinut nimeäni talon papereihin, niin tyhmä olisin ollut.

Jos toinen alkaa väkivaltaiseksi, niin eipä siinä tosiaan omistussuhteilla ole mitään merkitystä.

Meillä toimii tämä, että asunto on yhteinen koti, jonka juoksevat menot ja kuluminen maksetaan puoliksi. Säästän asumiskuluissa jopa 10 000 e/vuosi tänäkin vuonna verrattuna siihen, jos asuisin edelleen yksin.

Luetun ymmärtäminen? Tuossahan nimenomaan sanottiin, että vaikka se ei estänyt ulosheittämistä, sillä OLI väliä.

Hänet heitettiin ulos, näin minä tekstin luin. Piti lähteä välittömästi. Omistussuhde ei estänyt sitä tapahtumasta.

Luepa uudelleen aivojen kanssa.

"Silti olin tyytyväinen aikaisempaan ratkaisuuni, silloin kun vielä meni hyvin ja kuvittelin miehen normaaliksi. Eron yhteydessä mies joutui maksamaan minulle monta tonnia, jotta pääsi myös juridisesti minusta eroon. Jos en olisi aikanaan vaatinut nimeäni talon papereihin, niin tyhmä olisin"

En viitsisi jankata. Minä puhun siitä, voiko heittää ihmisen ja tavarat pihalle halutessaan. Laillisesti ei voi, omisti se toinen ihminen osan asunnosta tai ei. Ja laittomasti taas mitä ilmeisimmin voi, vaikka se toinen omistaisi osan asunnosta.

En puhu siitä, kuka joutuu maksamaan ja mitä vaan siitä, voiko toinen uhkailla ulosheittämisellä, mikä oli tämän threadin ensimmäinen lainattu kommentti. Aivan liian moni kuvittelee edelleen, että jos ei omista asuntoa tai ei ole tehnyt puolisonsa kanssa vuokrasopimusta, on täysin toisen armoilla. Niin se ei lain mukaan mene.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On siinä se henkinen pointtikin... toinen ei voi uhkailla ulosheittämisellä tai määräillä muuten kaapin paikkaa.

Minut on heitetty ulos yhteisestä talosta. Siinä vaiheessa kun väkivallan uhka on päällä, en jää vonkumaan oikeuksistani vaan lähden. Ulosheitto tapahtui siis niin, että sekopää alkoi pakkaamaan kamojani jätesäkkeihin samalla niitä pihalle viskellen ja kamojani paskoen. Karjui, että ala painua. Sitä ennen oli kuristanut ja potkinut.

Silti olin tyytyväinen aikaisempaan ratkaisuuni, silloin kun vielä meni hyvin ja kuvittelin miehen normaaliksi. Eron yhteydessä mies joutui maksamaan minulle monta tonnia, jotta pääsi myös juridisesti minusta eroon. Jos en olisi aikanaan vaatinut nimeäni talon papereihin, niin tyhmä olisin ollut.

Jos toinen alkaa väkivaltaiseksi, niin eipä siinä tosiaan omistussuhteilla ole mitään merkitystä.

Meillä toimii tämä, että asunto on yhteinen koti, jonka juoksevat menot ja kuluminen maksetaan puoliksi. Säästän asumiskuluissa jopa 10 000 e/vuosi tänäkin vuonna verrattuna siihen, jos asuisin edelleen yksin.

Luetun ymmärtäminen? Tuossahan nimenomaan sanottiin, että vaikka se ei estänyt ulosheittämistä, sillä OLI väliä.

Hänet heitettiin ulos, näin minä tekstin luin. Piti lähteä välittömästi. Omistussuhde ei estänyt sitä tapahtumasta.

Luepa uudelleen aivojen kanssa.

"Silti olin tyytyväinen aikaisempaan ratkaisuuni, silloin kun vielä meni hyvin ja kuvittelin miehen normaaliksi. Eron yhteydessä mies joutui maksamaan minulle monta tonnia, jotta pääsi myös juridisesti minusta eroon. Jos en olisi aikanaan vaatinut nimeäni talon papereihin, niin tyhmä olisin"

En viitsisi jankata. Minä puhun siitä, voiko heittää ihmisen ja tavarat pihalle halutessaan. Laillisesti ei voi, omisti se toinen ihminen osan asunnosta tai ei. Ja laittomasti taas mitä ilmeisimmin voi, vaikka se toinen omistaisi osan asunnosta.

En puhu siitä, kuka joutuu maksamaan ja mitä vaan siitä, voiko toinen uhkailla ulosheittämisellä, mikä oli tämän threadin ensimmäinen lainattu kommentti. Aivan liian moni kuvittelee edelleen, että jos ei omista asuntoa tai ei ole tehnyt puolisonsa kanssa vuokrasopimusta, on täysin toisen armoilla. Niin se ei lain mukaan mene.

Mulle se nyt ainakin on itsestäänselvyys, että laillisesti ei voi heittää ulos. Siksi se ei ole mitenkään kiinnostavaa tässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä asun miehen omistamassa talossa, ja meillä on linja, että maksan ainoastaan osani juoksevista kuluista (sähkö, vesi, jätemaksu jne), mutta en osallistu hänen lainakuluihinsa enkä mihinkään sellaiseen ylläpitoon, jolla asunnon myyntiarvoa nostetaan (remontit, piha). Minusta tämä on täysin reilu peli molemmille.

Minä asun puolison omistamassa asunnossa ja osallistun myös sellaisin remontteihin, jotka lisäävät molempien asumisviihtyvyyttä. En kuitenkaan maksa osuuttani kerralla (jos kyseessä on useiden tuhansien hankinta tai remontti) vaan "osamaksulla". Sillä tavalla ei tule tilannetta, jossa olisin maksanut tuhansia ja yhtäkkiä tulisikin ero enkä saisi maksamastani asiasta itselleni mitään hyötyä. Eikä sellaista tilannetta, että puolisoni maksaa kaiken ja minä vain nautin lisääntyneistä mukavuuksista hänen siivellään

Mulle ne mukavuudet eivät toisi nautintoa, jos eivät olisi omia. Vähän kuin maksaisin puolet naapurin paljusta ja saisin sit joskus sitä käyttää.

Ei mun tarvitse lupaa kysyä voinko käydä miehen pöntöllä kakalla. Kaikki on ihan vapaassa rajattomassa käytössä.

Mulle taas tärkeää on se, että hankkimani mukavuudet on mun käytössä riippumatta parisuhteesta ja että jos parisuhde päättyy, molemmat on samassa asemassa. Hautaan mitään ei saa, mutta elämässä noilla on mulle väliä.

Ihan vain sivuhuomautuksena, että ellei teillä ole kahta paljua, niin jompikumpi jää joka tapauksessa ilman sitä. Jos haluat että kaikki mukavuudet ovat sinun käytössäsi riippumatta parisuhteesta, niin silloin joko asutte erillään tai sinä olet se omistava osapuoli. Muutenhan ne eivät eron jälkeen enää ole.

No jos on palju ja vene, niin omistava saa osuutensa. Ei-omistava jää tyhjin käsin.

Olemme iäkkäämpi pariskunta. Kyllä minä nautin yhtä paljon ajan viettämisestä kumppanin kodissa ja mökillä, mitä jos omistaisin ne itse. Ja päinvastoin. Jokin aika sitten jouduin odottelemaan kaupassa ja katselin aikani kuluksi lyhtyjä, nautin siitäkin, vaikka en omistanut tai edes aikonut ostaa yhtään niistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä asun miehen omistamassa talossa, ja meillä on linja, että maksan ainoastaan osani juoksevista kuluista (sähkö, vesi, jätemaksu jne), mutta en osallistu hänen lainakuluihinsa enkä mihinkään sellaiseen ylläpitoon, jolla asunnon myyntiarvoa nostetaan (remontit, piha). Minusta tämä on täysin reilu peli molemmille.

Minä asun puolison omistamassa asunnossa ja osallistun myös sellaisin remontteihin, jotka lisäävät molempien asumisviihtyvyyttä. En kuitenkaan maksa osuuttani kerralla (jos kyseessä on useiden tuhansien hankinta tai remontti) vaan "osamaksulla". Sillä tavalla ei tule tilannetta, jossa olisin maksanut tuhansia ja yhtäkkiä tulisikin ero enkä saisi maksamastani asiasta itselleni mitään hyötyä. Eikä sellaista tilannetta, että puolisoni maksaa kaiken ja minä vain nautin lisääntyneistä mukavuuksista hänen siivellään

Mulle ne mukavuudet eivät toisi nautintoa, jos eivät olisi omia. Vähän kuin maksaisin puolet naapurin paljusta ja saisin sit joskus sitä käyttää.

Ei mun tarvitse lupaa kysyä voinko käydä miehen pöntöllä kakalla. Kaikki on ihan vapaassa rajattomassa käytössä.

Mulle taas tärkeää on se, että hankkimani mukavuudet on mun käytössä riippumatta parisuhteesta ja että jos parisuhde päättyy, molemmat on samassa asemassa. Hautaan mitään ei saa, mutta elämässä noilla on mulle väliä.

Ihan vain sivuhuomautuksena, että ellei teillä ole kahta paljua, niin jompikumpi jää joka tapauksessa ilman sitä. Jos haluat että kaikki mukavuudet ovat sinun käytössäsi riippumatta parisuhteesta, niin silloin joko asutte erillään tai sinä olet se omistava osapuoli. Muutenhan ne eivät eron jälkeen enää ole.

No jos on palju ja vene, niin omistava saa osuutensa. Ei-omistava jää tyhjin käsin.

Olemme iäkkäämpi pariskunta. Kyllä minä nautin yhtä paljon ajan viettämisestä kumppanin kodissa ja mökillä, mitä jos omistaisin ne itse. Ja päinvastoin. Jokin aika sitten jouduin odottelemaan kaupassa ja katselin aikani kuluksi lyhtyjä, nautin siitäkin, vaikka en omistanut tai edes aikonut ostaa yhtään niistä. 

Silloinhan tilanne on ok, jos 1)molemmat omistaa jotain ja 2) kumpikin pitää huolta ja nauttii toisen omasta kuin omastaan.

Monilla toisen omistamassa asunnossa asuvilla on paljon epäsuhtaisempi tilanne.

Asutaan miehen omistamassa talossa. Maksetaan puoliksi juoksevia asumiskustannuksia, mutta asunnon arvoon liittyvät, kuten remontit, mies maksaa itse. Itse laitan joka kuukausi sivuun sen summan, mitä täällä päin on keskimäärin kaksion kokoinen vuokra. Koska vuokrakaksiosta tähän miehen taloon muutin 17 vuotta sitten, niin jos tulisi ero tai mies kuolisi ennen minua, muuttaisin taas johonkin vuokrakaksioon. Kun mies kuolee, talo menee pojalle.

Meillä on avioehto ja kun sitä aikoinaan tehtiin, lakimies sanoi minulle, että minun ei kuulu kartuttaa aviomiehen omaisuutta osallistumalla lainanmaksuun tai remontteihin. Tuota neuvoa olen noudattanut, mutta yhden oven ja ovilistat olen korvannut miehelle, kun koirani hieman askarteli niiden parissa.

En halua omistaa asuntoa, en yksin, enkä varsinkaan kenenkään toisen kanssa. Yhteinen velka on ehdottomasti huonoin mahdollinen valinta.

Vierailija kirjoitti:

Asutaan miehen omistamassa talossa. Maksetaan puoliksi juoksevia asumiskustannuksia, mutta asunnon arvoon liittyvät, kuten remontit, mies maksaa itse. Itse laitan joka kuukausi sivuun sen summan, mitä täällä päin on keskimäärin kaksion kokoinen vuokra. Koska vuokrakaksiosta tähän miehen taloon muutin 17 vuotta sitten, niin jos tulisi ero tai mies kuolisi ennen minua, muuttaisin taas johonkin vuokrakaksioon. Kun mies kuolee, talo menee pojalle.

Meillä on avioehto ja kun sitä aikoinaan tehtiin, lakimies sanoi minulle, että minun ei kuulu kartuttaa aviomiehen omaisuutta osallistumalla lainanmaksuun tai remontteihin. Tuota neuvoa olen noudattanut, mutta yhden oven ja ovilistat olen korvannut miehelle, kun koirani hieman askarteli niiden parissa.

En halua omistaa asuntoa, en yksin, enkä varsinkaan kenenkään toisen kanssa. Yhteinen velka on ehdottomasti huonoin mahdollinen valinta.

Tämä hyvä teille. Jos mun mies kuolisi, haluaisin jatkaa asumista yhteisessä kodissa.