Ahdistuneisuushäiriö. Miten pärjäät sen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Kävely luonnossa. Ihan paras ahdistuksen poistaja. Se saa mielen iloiseksi ja virkistyneeksi. Puhelen joskus metsässä kävellessäni itselleni positiivisia asioita. Näin saan kohotettua mieltäni entisestään.

Sinulle ei tule ulkoilun yhteydessä mieleen epämiellyttäviä ajatuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävely luonnossa. Ihan paras ahdistuksen poistaja. Se saa mielen iloiseksi ja virkistyneeksi. Puhelen joskus metsässä kävellessäni itselleni positiivisia asioita. Näin saan kohotettua mieltäni entisestään.

Sinulle ei tule ulkoilun yhteydessä mieleen epämiellyttäviä ajatuksia?

Minulle saattaa tulla. Yritän silloin ajatella niiden olevan vain ajatuksia, jotten alkaisi liikaa murehtia asiasta.

Oma ahdistus tulee ja menee kierosti, olen luonteeltani hyvin stressaava ihminen ja se ruokkii ahdistusta. Joskus yritän leipoa tai siivota, sillä saan mielen muualle. Liikunta antaa liika aivoille aikaa, joten yritän tehdä jotain missä aivot ovat myös aktiivisena. Hömppä sarjat auttavat myös joskus kivasti.

Hampaat irvessä hemmetin vaativissa töissä

Todella hyvin, mietin itseni lopettamista joka päivä. Suomalainen kärsii aina!

Työpaikan ilmapiiri triggeröi ahdistushäiriön

Pärjään loistavasti mutta ahdistuneisuus ei pärjää Rivatrilille ja Opamoxille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan näihin apukeinoja, mitä voi suorittaa ihan itsekin että saa helpotusta, esim liikunta. 

Jos ihminen potee masennusta/ahdistusta yms, niin alkoholia tai huumeita käyttävänä ja huonoa ruokavaliota noudattavana on turha itkeä... Nämä asiat eivät sinua tule parantamaan. 

Lääke ei itsessään sinua sohvan pohjalta pelasta. 

Juuri näin, suurin osa näistä potilaista itkee omaa laiskuuttaan tai tietämättömyyttään. 

Ihminen joka istuu vain ja odottaa ihmeparantumista eikä itse tee asian teen YHTÄÄN mitään, ei tule koskaan pääsemään pois mistään suosta. 

Pienet asiat kuntoon mitkä tuhoavat itsetunnon, nämä asiat ovat esim päihteet. 

Yhtään mitään on suhteellinen käsite. Halutessaan sitä voi käyttää lyömäaseena jos tekeminen ei ole juuri sitä mihin sanoja henkilökohtaisesti uskoo.

Hyvin moneen tekemiseen tarvitaan materiaalista resurssia tai toisia ihmisiä. Osa tutustuu ihmisiin paremmin tai saa esim. perheen tai ystäväpiirin myötä automaattisesti enemmän mahdollisuuksia syvempään sosiaaliseen kanssakäymiseen kuin toiset. Lisätään vielä se, että mikään tekeminen ei automaattisesti tuo helpotusta vaikka sitä kuinka harjoittaisi. Osahan kuvittelee esim. että kun vain liikkuu tarpeeksi niin kyllä se auttaa.

Samaan kastiin menee myös luulo ettei lääke itsessään tee yhtään mitään. Osalle se itse asiassa on juuri lääke joka saa muutoksen aikaan. Asennevammaa on ajatella että on jalompaa tai parempaa voida paremmin istumalla ja lukemalla kuin istumalla ja ottamalla lääkkeen.

Vierailija kirjoitti:

YHYY MUA AHISTAA IHAN KAMALASTI YHYY😭😩

Noinko sanoisit läheisellesikin jolla mielenterveysongelmia?