Ahdistuneisuushäiriö. Miten pärjäät sen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

YHYY MUA AHISTAA IHAN KAMALASTI YHYY😭😩

Voi kultaseni, haethan itsellesi apua.

Diagnoosi löytyy. Oireet aaltoilee paljon elämäntilanteiden mukaan. Välillä menee pitkiä aikoja ilman lääkkeitä ja tähän kohta 15 vuoteen mahtuu 5-7 kautta, jolloin olen syönyt bentsoja päivittäin monta kuukautta. Sitten taas helpottaa. SSRI-lääkkeet ei todellakaan minulle sovi.

Yleensä menee ihanhyvin. Joskus olen ollut erittäin masentunut kun suru ja ahdistus tekee kaikesta harmaata kuukausiksi. On pieniä hetkiä kun olen ollut todella onnellinenkin. .

Elämää se vain.

Vierailija kirjoitti:

YHYY MUA AHISTAA IHAN KAMALASTI YHYY😭😩

Ehei. Mielenvikainen nolla sinä olet.

Vierailija kirjoitti:

Onhan näihin apukeinoja, mitä voi suorittaa ihan itsekin että saa helpotusta, esim liikunta. 

Jos ihminen potee masennusta/ahdistusta yms, niin alkoholia tai huumeita käyttävänä ja huonoa ruokavaliota noudattavana on turha itkeä... Nämä asiat eivät sinua tule parantamaan. 

Lääke ei itsessään sinua sohvan pohjalta pelasta. 

Juuri näin, suurin osa näistä potilaista itkee omaa laiskuuttaan tai tietämättömyyttään. 

Ihminen joka istuu vain ja odottaa ihmeparantumista eikä itse tee asian teen YHTÄÄN mitään, ei tule koskaan pääsemään pois mistään suosta. 

Pienet asiat kuntoon mitkä tuhoavat itsetunnon, nämä asiat ovat esim päihteet. 

Millainen ihminen näitä alapeukuttaa, haloo?

En jaksa edes provosoitua kun säälittää vaan, että joku on niin pikkusieluinen.

No kai te skitsot āmmāt juoksette ruikuttamassa terapiassa Kelan palveluseteleillä?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lapsia. Niiidem ajattelu auttaa heti. Tätä te velapaskat ette ikinä koe.

Täytyy varmaan alkaa ajatella naapurin lapsia. Mitä sinun lapsiisi tulee; olen pahoillani heidän puolestaan.

Ahdistus saa luomaan päässä kaikenlaisia skenaarioita siitä mikä milloinkin voi mennä pieleen. Välillä kun avaa suunsa havahtuu toisten reaktioiden perusteella siihen, ettei oma ajattelumalli tainnut tällä kerralla olla tavanomaisimmasta päästä. Jokseenkin noloa, muttei silti tee mieli alkaa avata omia diagnooseja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lapsia. Niiidem ajattelu auttaa heti. Tätä te velapaskat ette ikinä koe.

Täytyy varmaan alkaa ajatella naapurin lapsia. Mitä sinun lapsiisi tulee; olen pahoillani heidän puolestaan.

Katkera, yksinäinen elämäsi on tyhjä ja merkityksetön.

Mulla auttaa, että menen ulos tekemään jotsin fyysistä työtä. Kesällä maalasin ja kunnostin esim. ikkunoita, nyt olen raivannut pihan perukoita ja haravoinut. Hakannut kirveellä polttpuita ja lämmittänyt saunaa ym.

Osin tästä syystä muutin takaisin maalle. Kaupungissa, kerrostalossa asuessa ei voinut kuin lähteä lenkille tai pyöräilemään, eikä se paljon helpottanut ahdistusta. Ajatuksista ei päässyt eroon. Kun tekee fyysistä raskastakin hommaa, mihin pitää keskittyä, ahdistus unohtuu.

Illat vietän palstailemassa ja muualla netissä. En tiedä, onko se hyväksi, mutta minulla ei ole muita ihmiskontakteja. Kai nämä nettituttavat on parempi kuin ei mitään?

Täällä taitaa olla alapeukuttajien kokoontumisajot. Ikävä juttu, että mielenterveysongelmien ajatteleminen ahdistaa monia noin paljon.

Mä en ole mikään skitso. Mua on kiusattu ikävuodet 7-15v ja käytetty hyväksi. Ei noista toivu koskaan, ihmiset kuluttaa mua edelleen ihan kamalasti vaikka ovat ystävällisiä. En flippaa kenellekään, mun sisällä on vaan aina kova ahdistus.

Vierailija kirjoitti:

Pääsääntöisesti bentsojen kanssa ok. Nyt ollut kuitenkin vaikeampi kausi, ja ahdistus niin voimakasta, että siihen sekoittuu hajuharhoja. Minulla harvinaista, ja kertoo tilanteen olevan huono.

En ymmärrä näitä alapeukutuksia tai ihmiset eivät ehkä tiedosta kirjoittajan kärsivän tällä hetkellä psykottistasoisesta oirehdinnasta.

Viestin kirjoittajaa suosittelen ottamaan yhteyttä terveyspalveluihin, jos tilanne tuntuu siltä.

Vierailija kirjoitti:

Onhan näihin apukeinoja, mitä voi suorittaa ihan itsekin että saa helpotusta, esim liikunta. 

Jos ihminen potee masennusta/ahdistusta yms, niin alkoholia tai huumeita käyttävänä ja huonoa ruokavaliota noudattavana on turha itkeä... Nämä asiat eivät sinua tule parantamaan. 

Lääke ei itsessään sinua sohvan pohjalta pelasta. 

Harrastan liikuntaa, ostan laadukasta ruokaa ja katson mitä syön, pyrin nukkumaan tarpeeksi, olen käynyt koko ikäni terapiassa, syön ssri-lääkkeitä ja oikein pahoissa tilanteissa diapamia. Kaikesta huolimatta joskus tulee romahduksia - usein varsinkin näin loppuvuodesta.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole mikään skitso. Mua on kiusattu ikävuodet 7-15v ja käytetty hyväksi. Ei noista toivu koskaan, ihmiset kuluttaa mua edelleen ihan kamalasti vaikka ovat ystävällisiä. En flippaa kenellekään, mun sisällä on vaan aina kova ahdistus.

https://stellacenter.com/how-sgb-works

Tuo voisi ehkä auttaa, jos on massia lähtee jenkkeihin. Itsellä ei ole tuon tyypin traumaa mutta kokeilisin kyllä jos olisi Euroopassa saatavilla.

Vierailija kirjoitti:

Mulla auttaa, että menen ulos tekemään jotsin fyysistä työtä. Kesällä maalasin ja kunnostin esim. ikkunoita, nyt olen raivannut pihan perukoita ja haravoinut. Hakannut kirveellä polttpuita ja lämmittänyt saunaa ym.

Osin tästä syystä muutin takaisin maalle. Kaupungissa, kerrostalossa asuessa ei voinut kuin lähteä lenkille tai pyöräilemään, eikä se paljon helpottanut ahdistusta. Ajatuksista ei päässyt eroon. Kun tekee fyysistä raskastakin hommaa, mihin pitää keskittyä, ahdistus unohtuu.

Illat vietän palstailemassa ja muualla netissä. En tiedä, onko se hyväksi, mutta minulla ei ole muita ihmiskontakteja. Kai nämä nettituttavat on parempi kuin ei mitään?

Todella hyvä idea. Itse saatan etätöissä pyöriä ympäri asuntoa, kun paikoillaan oleminen saa olon levottomaksi.

Vierailija kirjoitti:

No kai te skitsot āmmāt juoksette ruikuttamassa terapiassa Kelan palveluseteleillä?

Meeppä tekemään niitä sun jukurttirahka-aloituksiasi, pelle.

Ensin hakeuduin terapiaan ja sen jälkeen sain bentsot. Jonkin verran auttavat.

Menin semmosiin paikkoihin ja tilanteisiin jotka aiheutti ahdistusta, koulutin itseäni sietämään niitä tilanteita. Sitä enemmän tekee hallaa mitä enemmän niitä väistelee :(

Kävely luonnossa. Ihan paras ahdistuksen poistaja. Se saa mielen iloiseksi ja virkistyneeksi. Puhelen joskus metsässä kävellessäni itselleni positiivisia asioita. Näin saan kohotettua mieltäni entisestään.