Lue keskustelun säännöt.
Hamstraavan vanhemman aikuisena lapsena eläminen
19.10.2022 |
Äidilläni on paha hamstrausongelma. Se pysyy jossain määrin aisoissa, koska hänen miehensä tarvitsee mm. pöytätilaa. Mutta kaikkea tavaraa on liikaa. Kuvioon kuuluu, että äitini tarjoaa minulle ylimääräistä tavaraa. Olen ottanut vastaan sellaista, millaista katson tarvitsevani. Olen myös yrittänyt auttaa siivoamisessa ja jopa raivaamisessa, mutta mitään ei saisi heittää pois. Jos jokin selvästi turha romu on ollut jo lähdössä jonnekin kierrätyslavalle, äitini on "pelastanut" sen takaisin. On siis oikeastaan melko turhaa yrittääkään.
Tavaroista löytyy usein esineitä, joista hän itsekään ei muista, miten ne ovat päätyneet taloon. Hän nähtävästi vain ottaa esimerkiksi aina, jos jossain annetaan tavaraa ilmaiseksi. Joistakin sellaisista hän olisi valmis luopumaan, mutta hän ei suostu opettelemaan esimerkiksi Torin käyttöä. Jokin kirppispöytä hänellä on joskus ollut, mutta kirppiksiltä tulee aina lisää tavaraa paluukuormassa. Minä olen myynyt jotain sekalaista, mutta en pysty tässä kovin paljon auttamaan mm. pitkän välimatkan takia.
En välitä alkaa miettiä psyykkisiä taustoja, mutta oletan, että ruoanlaitollakin on yhteys tähän ongelmaan. Äidilläni saattaa olla monen päivän ruokia pöydässä, ja kaikki pitäisi aina syödä pois. Lisää tehdään, vaikka entiset ovat syömättä. Tunnen syyllisyyttä, kun hän uhkailee, että hän joutuu heittämään hyvää ruokaa pois, jos en syö. Ruokakaapeissakin vallitsee kaaos. Pakastimissa on valtava määrä ruokaa.
Olen ehdottanut, että joku ulkopuolinen tulisi auttamaan äitiä, mutta hän ei suostu siihen, vaan suuttuu ajatuksestakin. Kukaan ei kuulemma saa tulla hänen nurkkiinsa. Ymmärrän kyllä, että hän häpeää. Kaikki tavara kerää pelkästään pölyäkin hirveästi. Mikään terapia ei häntä kiinnosta. Viime vuosina on alkanut pukata alkoholiongelmaakin ja parisuhde on alkanut rakoilla. Toisaalta he elävät suht vilkasta sosiaalista elämää. Kukaan tuskin arvaisi, millaista heidän kotonaan on. Itse asiassa äitini käy auttamassa muita ihmisiä hyväntekeväisyysharrastuksessaan.
En haluaisi olla äitinä äidilleni, mutta siltä usein tuntuu, että joudun sanomaan hänelle asioita, jotka hänen äitinsä olisi pitänyt sanoa hänelle. Yleensä olen hiljaa ja pysyttelen etäällä.
Voisin kirjoittaa tästä tilanteesta paljon enemmänkin, mutta tässä perusasiat. Onko kellään ollut tällaista? Miten olette päässeet eteenpäin?
Kommentit (28)
Mietin, olisiko sinulle apua AAL-ryhmistä. Voisit hyötyä vertaistuesta. Pidä huoli omasta hyvinvoinnistasi.
Yritin olla keräilypakkodiagnoosin saaneen naisen ystävä parin vuoden ajan. Voimani loppuivat täysin, ja sain lisäksi lopulta selville, ettei nainen edes halunnut apua, vaan valitti keräilypakon ikävistä seurauksista vain pystyäkseen käyttämään hyväkseen kaikkia niitä ihmisiä, jotka olivat huolissaan hänestä ja yrittivät auttaa häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä saa älykkään ihmisen hamstraamaan?
Kyse on mielenterveyden häiriöstä. Hamstraajat eivät suhtaudu tavaraan samalla tapaa kuin ''normaalit'', siksi jankuttaminen palokuormasta ym. ei toimi.
Rahalla saa kuolleen hamstraajan asunnon tyhjennyksen mutta aika moni hamstraaja asuu vuokralla. Sitä tarvittavaa rahaa asunnon tyhjentämiseen ei ole. Jos kieltäytyy perinnöstä, hoitaako sosiaalitoimi hamsterin asunnon tyhjentämisen? Onko kenelläkään tietoa tai kokemusta?
Vierailija kirjoitti:
Rahalla saa kuolleen hamstraajan asunnon tyhjennyksen mutta aika moni hamstraaja asuu vuokralla. Sitä tarvittavaa rahaa asunnon tyhjentämiseen ei ole. Jos kieltäytyy perinnöstä, hoitaako sosiaalitoimi hamsterin asunnon tyhjentämisen? Onko kenelläkään tietoa tai kokemusta?
Ööh. Miksi vuokralla asuvalla ei ole siihen rahaa? Vai yleistätkö nyt, että kaikki vuokralla-asuvat on köyhiä ja omistusasujat rikkaita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahalla saa kuolleen hamstraajan asunnon tyhjennyksen mutta aika moni hamstraaja asuu vuokralla. Sitä tarvittavaa rahaa asunnon tyhjentämiseen ei ole. Jos kieltäytyy perinnöstä, hoitaako sosiaalitoimi hamsterin asunnon tyhjentämisen? Onko kenelläkään tietoa tai kokemusta?
Ööh. Miksi vuokralla asuvalla ei ole siihen rahaa? Vai yleistätkö nyt, että kaikki vuokralla-asuvat on köyhiä ja omistusasujat rikkaita?
En yleistä. Oma läheinen asuu vuokralla ja hamstraa. Siksi kysyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse hamstraan tiettyjä asioita. Kaksi kertaa olen pystynyt antamaan ne pois, mutta aina olen ostanut uudet tilalle. Enää en aio hävittää niitä, parempi niin ihan talouden ja mielenterveyden takia.
Minulla ne tavarat liittyy turvallisuuden tunteeseen ja täyttymättömiin toiveisiin. Toisilla tietysti johonkin muuhun, mutta tunteen juttu se on ei järjen.
Järkevä puhe palokuormasta tai hygieniasta ei ole auttanut vaan lisännyt turvattomuutta ja tavaroihin tarrautumista. (Onneksi tavaran joukossa ei sentään ole likaista roskaa ja ne ovat siististi laatikoissa eivät levällään, mutta elän silti ankeassa varastossa.)
Ajatus esim. pakkomuutosta ja tavaroiden menettämisestä pelottaa välillä kamalasti ja saisi mielen pahasti sekaisin, mutta elämä on välillä raakaa ja kuitenkin se on elettävä.
Yrityksestäni huolimatta, en ole saanut ratkaistua tätä ongelmaa ja tiedän, että se aiheuttaa läheisille huolta.
Voimia sulle ap!
Alkava muistisairaus, ei yletön hamstraaminen ja siivoamatta jättäminen normaalia ole.
Mikä saa älykkään ihmisen hamstraamaan?