Lue keskustelun säännöt.
12v tytön vaikea kaveritilanne, APUA?
Surullinen äiti
19.10.2022 |
Kaipailisin neuvoja ja näkemyksiä pitkään jatkuneeseen ja tuskastuttavaan tilanteeseen.
Eli 12v, pian 13v tyttärelläni jo vuosia jatkunut ystävyyssuhde, joka ollut aina todella tiivis, molemmat osapuolet hitaasti lämpeneviä ja ujoja ja siksi olleet kietoutuneita toisiinsa. Tytön ystävä on todella lahjakas kaikessa. Seuraa tytärtäni kaikkialle, harrastuksiin ja muiden kavereiden mukaan. Leuhkii ja vertailee ääneen itseään suhteessa tyttäreeni, "olen kaikessa sua parempi", "mä oon aina ykkönen", minkä lisäksi arvostelee tyttäremme vaatteita ja muita kavereita ilkeästi. Tyttäremme on todella ahkera, harjoittelee kouluun ja harrastuksiin paljon, muttei pärjää yhtä hyvin kuin tämä ystävä. Vertailu tuntuu pahalta. Siitä sanottu joskus aiemmin kaverin vanhemmille, tyttäremme sanonut myös itse kaverilleen, muttei lopu.
Ärsyttävää on, että tämä tyttö käyttäytyy opettajan ja valmentajien silmien edessä kuin enkeli ja saa ujoudestaan ja lahjakkuudestaan johtuen heiltä todella paljon hehkutusta, kannustusta ja tsemppiä, on selkeä lellikki. Saa aina erilaisia palkintoja ja huomionosoituksia paljon enemmän kuin muut ja leuhkii sitten niillä tyttärellemme.
Olemme tsempanneet tytärtämme tutustumaan muihinkin kavereihin ja hän on tehnytkin niin reippaasti. Kaveri pyrkii kuitenkin jatkuvasti tunkemaan niihinkin mukaan. Tuntuu, ettei tyttäremme pysty saamaan tilaa ja vapautta olla erillään tästä kaverista ja jatkuvasta vertailusta. :(
Tuntuu vanhempana tosi pahalta tyttäremme puolesta.
Kommentit (39)
Tyttöjen välinen ystävyys on niin usein vaikeaa! Kaksinaamaisuus opitaan jo pienestä pitäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä voin ryhtyä ystäväksi.Enkä aijo himoita tytön kiviaikaa...
M39
Nyt on teidän aika olla rohkeasti vanhempia. Kun tyttö on sopinut alkavansa muita kavereita, menette väliin ja sanotte, että tämä hallitseva ystävä ei pääse mukaan.
Meillä on ollut vastaavaa. Nyt tämä hallitseva on ainoa, jonka kanssa tyttäremme viettää aikaa. Onneksi on harrastus, jossa tapaa myös muita ja olemme rohkaisseet myös vapaa-ajalla harrastuskaverien piiriin.
Nuoremmalla on pihapiirissä vastaava tapaus. Koska kyseessä on huomattavasti vanhempi lapsi, laitoin rajat jo heti.
Etäisyys tuohon kaveriin olisi tärkeää itsetunnon kannalta. Kotoa viesti että arvokas omana itsenään, ei kiinni lahjakkuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Tyttöjen välinen ystävyys on niin usein vaikeaa! Kaksinaamaisuus opitaan jo pienestä pitäen.
Tyttöjen suhteet on liian tiiviitä ja kaikki asiat haetaan siihen elämään sen yhden suhteen kautta. Ikään kuin parisuhde ilman seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menisin eri yläasteelle ja lopettaisin yhteydenpidon pikkuhiljaa.
Olisiko aina sanoa suoraan, että tuo tyttö on kusipää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se kaveri mikään ujo ole vaan manipuloivapikkunarttu joka käyttää sinun lasta hyväkseen että voisi tuntea itsensä paremmaksi. Sille on vaan leikkiä painaa sinun lasta alaspäin ja siksi ei halua leluaan antaa muille vaan pilaa kaikki muut potentiaaliset ihmissuhteet.
Kerrasta katki ja pikkuämmä etsimään uutta lelua. Alkaa ehkä se sinunkin lapsen ujois kadota kun ei ole toista mollaamassa ja väheksymässä vieressä koko ajan.
No eihän tuo ole mikään kaveri. Sinun tehtävä vanhempana on suojella ja auttaa lastasi, joten nyt teet asian harvinaisen selväksi tälle toiselle tytölle ja hänen vanhemmilleen. Laitat lapsesi johonkin sellaisiin harrastuksiin jne. missä voi loistaa ja mihin tämä toinen ei vaan tule mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko *aina sanoa suoraan, että tuo tyttö on kusipää?
*aika
Voitte vanhempina asettaa rajan tuolle touhulle. Kuskaatte tyttöä tapaamaan muita kavereita ja tyttö voi vaikka aloittaa uuden harrastuksen ilman tätä ystävää. Puhukaa asiasta kotona tyttären kanssa kunnolla. Valitettavasti tuommoinen mielistely, pompottelu ja lyttääminen voi viitata siihen, että tyttäresi ystävällä on persoonallisuudessa isompia ongelmia. Voi myös johtua kotitilanteestakin. Tyttäresi on herkässä iässä ja tarvitsee ikäisiltään positiivista palautetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olette antaneet tuon mennä noinkin pitkälle? Pelkäsitte, että tyttö jää ilman kavereita? Ei tuo ole ystävyyttä. Enää ei lässyttäminen auta. Nyt pitää ottaa vastaan sekin, että tuosta tulee aika paljon lunta tupaan kun pyristelette tuosta suhteesta eroon.
Ollaan juteltu tyttäremme kanssa siitä, että ystävä ei käyttäydy häntä kohtaan niin kuin hyvän ystävyyteen kuuluu. Onkin hiljalleen alkanut itsekin ymmärtämään tämän ja siihen auttanut muut ystävät, joiden osalta vertailua ym. ei ole. Varmastikin eri luokille, tai kouluun yläasteelle olisi hyvä tapa säätää etäisyyttä. Tämä ystävä myös sellainen, ettei koskaan ehdota tyttärellemme näkemistä, vaan kaikki on tyttäremme varassa. Tyttäremme sanoi hänelle tästä, mutta kun muutosta ei tapahtunut, hän vähensi myös itse aloitteita, minkä seurauksena alkoi tämä ystävä kohdistamaan arvostelua ja muuta ikävää häntä kohtaan vielä enemmän.
Ehkäpä jonkinlainen positiivinen muutosprosessi tyttäressämme onkin jo alkanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvästikään tuo tyttö ei ole kaikessa parempi ja kaikessa ykkönen, nimittäin käytöstavoissa on vielä aika paljon opeteltavaa. Itse sanoisin asiasta ääneen. Juttelisin asiasta oman lapseni kanssa, ja seuraavan kerran kaverin omakehun alkaessa tekisin asian selväksi myös hänelle. Kun kissa on nostettu pöydälle, lastenkin on ehkä helpompi käsitellä sitä?
Lisäksi juttelisin oman lapseni kanssa siitä, millaisia vaikutuksia tällaisella voi olla hänen itsetunnolleen. Hän itse valitsee kaverinsa ja samalla myös sen, miten hän antaa itseään kohdella. Jos asia vaivaa lasta paljon, kannustaisin lasta vetämään rajat suhteessa tähän kaveriin: eli ilmoittamaan, että mitta on tullut täyteen kaverin omakehua ja ystävyys on vaarassa rikkoutua, jos omakehu ei lopu.
Minä sanoisin tuossa tilanteessa jo rumasti tuolle lyttääjälle, jos ei asia etene vanhempiensa kautta. Jotenkinhan tuo 'kaveri' tunnustusta ja hyväksyntää tarvitsee, eli kotoa ei tule tarpeeksi. Hänen vanhemmat eivät siksi oikein pysty lievittämään tilannetta, koska ovat osa ongelmaa.
Kerroit jo, että tyttäresi on lähtenyt luottavaisesti solmimaan uusia ystävyyksiä. Se on myös se tie ulos tuollaisesta liiallisesta symbioosista, jota kaverinsa havittelee. Myös uusi harrastus tai -ryhmä, johon tuo kaveri ei pääse/ mahdu mukaan, ja jossa ei pääse siksi vertailemaan. Mitä aiemmin tällaisen irtautumisen aloittaa, sitä parempi. Nyt on jo kiire. Tyttäresi ei saa olla riippuvainen tuosta kaverista. Nyt vain reippaasti sosiaalistumaan ja vähentämään tuollaisen kaverin valtaa. Murrosikä alkaa, kaverit on kaikki kaikessa. Jos annatte tilanteen jatkua, myöhemmin viedään poikakaveritkin! Nimim. kokemusta on.
Yhdessä asiassa tyttösi on parempi
Osaa tehdä töitä menestyksen eteen
Meillä oli aikanaan vähän vastaava tilanne. Toisen lapsen vanhemmat eivät ymmärtäneet tilannetta. Pikku hiljaa etsittiin muita kavereita. (Oli esim . Mökki, mistä löytyi muita.)
No nyt on tilanne sellainen, että oma lapsi kehittyi hyvin avoimeksi ja sosiaaliseksi. (Toki tarvitsee välillä omaa aikaa.) Pääsi yliopistoon opiskelemaan ensimmäisellä kerralla. Tämä kaiken paremmin osaava ja kaikessa menestyvä kaveri sai burn outin. Tuli huonot arvosanat, eikä
Saanut opiskelupaikkaa. (Heillä oli vielä, että vanhemmat kovasti painostivat lasta pärjäämään kaikessa.)
Yrittäkää tukea lasta saamaan muita kavereita. Me jopa muutettiin osittain tästäkin syystä.
Tilanne tosiaan varmaan päässyt liian pitkälle ja siksi ollaan nyt vaikeassa tilanteessa.. :/ Haasteena ollut tosiaan kaikki vuodet se, kun tyttäremme on perusluonteeltaan ujo ja hitaasti lämpenevä. Onneksi tosiaan nyt saanutkin myös uusia kavereita, kun päätti oikein kunnolla alkaa tsemppaamaan siihen.
Surullinen äiti kirjoitti:
Ollaan juteltu tyttäremme kanssa siitä, että ystävä ei käyttäydy häntä kohtaan niin kuin hyvän ystävyyteen kuuluu. Onkin hiljalleen alkanut itsekin ymmärtämään tämän ja siihen auttanut muut ystävät, joiden osalta vertailua ym. ei ole. Varmastikin eri luokille, tai kouluun yläasteelle olisi hyvä tapa säätää etäisyyttä. Tämä ystävä myös sellainen, ettei koskaan ehdota tyttärellemme näkemistä, vaan kaikki on tyttäremme varassa. Tyttäremme sanoi hänelle tästä, mutta kun muutosta ei tapahtunut, hän vähensi myös itse aloitteita, minkä seurauksena alkoi tämä ystävä kohdistamaan arvostelua ja muuta ikävää häntä kohtaan vielä enemmän.
Ehkäpä jonkinlainen positiivinen muutosprosessi tyttäressämme onkin jo alkanut.
No tämähän on helppo homma. Tytär ei enää ehdota näkemistä, eivätkä sitten enää näe toisiaan. Alkoi kyllä nyt näyttää vaan trollilta tämä.
Onko ne kutosella vielä? Voisi pyytää että heitä ei laiteta samalle luokalle yläkouluun.