12v tytön vaikea kaveritilanne, APUA?

Surullinen äiti kirjoitti:

Ollaan juteltu tyttäremme kanssa siitä, että ystävä ei käyttäydy häntä kohtaan niin kuin hyvän ystävyyteen kuuluu. Onkin hiljalleen alkanut itsekin ymmärtämään tämän ja siihen auttanut muut ystävät, joiden osalta vertailua ym. ei ole. Varmastikin eri luokille, tai kouluun yläasteelle olisi hyvä tapa säätää etäisyyttä. Tämä ystävä myös sellainen, ettei koskaan ehdota tyttärellemme näkemistä, vaan kaikki on tyttäremme varassa. Tyttäremme sanoi hänelle tästä, mutta kun muutosta ei tapahtunut, hän vähensi  myös itse aloitteita, minkä seurauksena alkoi tämä ystävä kohdistamaan arvostelua ja muuta ikävää häntä kohtaan vielä enemmän. 

Ehkäpä jonkinlainen positiivinen muutosprosessi tyttäressämme onkin jo alkanut.

Niin lapsi alkaa olemaan itsenäisyyden ja aikuisuuden kynnyksellä ja pikku hiljaa pitäisi antaa sitä tilaa kokeilla niitä omia siipiään. Mutta teillä on melkoinen takamatka kurottava kiinni, kun tilanteen on annettu jatkua pitkään.

Millainen suhde teillä on tytön vanhempiin? 

Surullinen äiti kirjoitti:

Tilanne tosiaan varmaan päässyt liian pitkälle ja siksi ollaan nyt vaikeassa tilanteessa.. :/ Haasteena ollut tosiaan kaikki vuodet se, kun tyttäremme on perusluonteeltaan ujo ja hitaasti lämpenevä. Onneksi tosiaan nyt saanutkin myös uusia kavereita, kun päätti oikein kunnolla alkaa tsemppaamaan siihen. 

Ainakaan tuota ujoutta ei auta yhtään se, että kaveri jatkuvasti huomauttelee lapsellesi, että lapsesi on huonompi kaikessa. Jos lapsesi alkaa uskomaan tuota, hän alkaa helposti myös ajatella, että ei ehkä kelpaa muille kaveriksi. Ja siihen ehkä tuo "ystävä" pyrkiikin, lyttäämään lapsesi itsetunnon, jotta hän saisi pitää hänet itsellään ja saisi jatkuvasti loistaa siinä oman lapsesi vierellä.

Ei ole trolli tämä (mitä se nyt sitten tarkoittaakaan). En tiedä, miksi se alkoi sinusta vaikuttamaan siltä? Tyttäreni ei nyt ehdotakaan näkemistä, mutta kun ovat samalla luokalla ja harrastuksessa (joka tyttärelleni todella tärkeä ja rakas harrastus), niin ystävä häntä pakosti lähellä jatkuvasti.

Tiedetään toisemme just tyttöjen kautta, ei kuitenkaan vietetä aikaa tai tunneta toisiamme. Nähdään ja vaihdetaan kuulumisia lyhyesti just harrastustapahtumissa, tai jos kadulla törmätään. 

Ollaan hänen kanssa kyllä juteltu kaverin huonosta käytöksestä useamman kerran näiden vuosien aikana, tsempattu uusien kavereiden pariin, oltu vanhempiin yhteydessä ja kannustettu tytärtämme itsekin sanomaan tälle. Hankittu uusi harrastus, mutta ystävä yritti sinnekin mukaan. Vaikea ollut pakkokatkaista ystävyyttä.

Surullinen äiti kirjoitti:

Ollaan hänen kanssa kyllä juteltu kaverin huonosta käytöksestä useamman kerran näiden vuosien aikana, tsempattu uusien kavereiden pariin, oltu vanhempiin yhteydessä ja kannustettu tytärtämme itsekin sanomaan tälle. Hankittu uusi harrastus, mutta ystävä yritti sinnekin mukaan. Vaikea ollut pakkokatkaista ystävyyttä.

Tämä kuulostaa vähän siltä, että ette ole olleet tarpeeksi tiukkoja. Nyt vaan selkeä viesti tytölle ja hänen vanhemmilleen, että ystävyys ei voi jatkua, jos tytön käytös ei parane nopeasti ja pysyvästi. Ja sitten pidätte tästä kiinni. Toki oman lapsesi pitää olla mukana tässä myös. Siis juttelet ensin hänen kanssaan, ja jos hän on samaa mieltä, niin tarjoat lapsellesi tukea rajojen asettamiseen ja niissä jämäkästi pysymiseen. On hyvä opettaa lapselle, että toksisista ihmissuhteista on hankkiuduttava eroon, jos haluaa pysyä itse terveenä.

Tuollainen manipulointi lähentelee jo narsismia. Käyttää hyväkseen tytärtänne, ei todellakaan ole mikään ystävä. Täällä on sanottu aika suorin sanoin, mistä on oikeasti kyse. Muistan että omalla, kiltillä tyttärelläni oli jo päiväkodissa yksi tällainen omistushaluinen ystävä, joka yritti omia ja määräillä. Kieroilli monin tavoin, huomattiin kyllä ja loppui onneksi kun ei tullut samaan kouluun. Tehtäväsi on tukea tytärtäsi pois tällaisesta epäterveestä kaverisuhteesta.

Onko teillä pihaa tms. jossa voisivat olla isommalla kaveriporukalla? Meillä 11-vuotiaalla on ollut parikin erilailla hankalaa kaveria, mutta nuo porukkaleikit isolla piha-alueella on toimineet paremmin. Yksi kaveri oli myös kovin takertuvainen ja mustasukkainen tyttärestäni. Pomotti myös aina leikeissä. Kannustin tytärtäni pihan kaveriporukkaan, jossa olivat myös muiden kavereiden kanssa.

Itse olin käytännössä kiusaajani kaveri koko peruskouluaikani. Olin myös ujo ja sellainen että vaikea tutustua uusiin. Luokan sellainen rohkea ja reipas tyttö halusi vetää minut seuraan ja olla kaveri. Mutta minusta ja "nyhveröydestäni" tuli hänelle myös oman itsetunnon nostatusväline. Hän halusi pitää kyllä minua mukana, mutta coolimmille kavereille vitsaili minusta ja välillä suoraan kiusasi ihailijajoukon nauraessa ympärillä. Sitten kiusaamisen jälkeen kun oltiin kaksin hän kuittasi kaiken leikkinä ja pyysi anteeksi. Sama jatkui kuitenkin taas, anteeksipyynnöstä huolimatta. Vanhempani ei tienneet tästä mitään, en koskaan kertonut kaveriasioistani niille. Yläasteella kiusaaminen oli tosi rajuakin ja julmaa, enkä enää pitänyt häntä kaverina vaan pelkkänä kusipäänä. Mutta silti lähdin hänen mukana bileisiin, kaupungille tms koska ei ollut ketään muutakaan joka olisi minut seuraansa huolinut. Olin mieluummin pilkattunakin mukana kuin yksin kotona.

Olihan se rankkaa joo, mutta selvitty on eikä se oikeastaan mitään pysyviä haittojakaan jättänyt. Lapsuus ja nuoruus joskus on vaikeaa, mutta onneksi se elämänvaihe menee ohi.

Vierailija kirjoitti:

Ei se kaveri mikään ujo ole vaan manipuloivapikkunarttu joka käyttää sinun lasta hyväkseen että voisi tuntea itsensä paremmaksi. Sille on vaan leikkiä painaa sinun lasta alaspäin ja siksi ei halua leluaan antaa muille vaan pilaa kaikki muut potentiaaliset ihmissuhteet.

Kerrasta katki ja pikkuämmä etsimään uutta lelua. Alkaa ehkä se sinunkin lapsen ujois kadota kun ei ole toista mollaamassa ja väheksymässä vieressä koko ajan.

Aikuinen ihminen kirjoittaa näin lapsesta, jolla on selvästi pahoja itsetunto-ongelmia ja toiset samanlaiset peukuttavat kilpaa.

Tyttö käyttäytyy todella huonosti, mutta mistä me tiedämme vaikka hänen vanhempansa olisivat tämän kirjoittajan kaltaisia ihmisiä, jotka esim. pikkunartutelevat aloittajan tyttöä tyttärelleen ja opettavat huonoa kohtelua. Kiusaajat kasvattavat kiusaajia.

Vierailija kirjoitti:

Surullinen äiti kirjoitti:

Ollaan hänen kanssa kyllä juteltu kaverin huonosta käytöksestä useamman kerran näiden vuosien aikana, tsempattu uusien kavereiden pariin, oltu vanhempiin yhteydessä ja kannustettu tytärtämme itsekin sanomaan tälle. Hankittu uusi harrastus, mutta ystävä yritti sinnekin mukaan. Vaikea ollut pakkokatkaista ystävyyttä.

Tämä kuulostaa vähän siltä, että ette ole olleet tarpeeksi tiukkoja. Nyt vaan selkeä viesti tytölle ja hänen vanhemmilleen, että ystävyys ei voi jatkua, jos tytön käytös ei parane nopeasti ja pysyvästi. Ja sitten pidätte tästä kiinni. Toki oman lapsesi pitää olla mukana tässä myös. Siis juttelet ensin hänen kanssaan, ja jos hän on samaa mieltä, niin tarjoat lapsellesi tukea rajojen asettamiseen ja niissä jämäkästi pysymiseen. On hyvä opettaa lapselle, että toksisista ihmissuhteista on hankkiuduttava eroon, jos haluaa pysyä itse terveenä.

En ymmärrä miksi pitäisi toisen vanhempiin olla yhteydessä. Vähän samankaltaisessa tilanteessa puhuin oman lapseni kanssa ja hän katkaisi välit toiseen. Turhaan tuossa vielä roikottaa mukana muita aikuisia, se vain pitkittää tuota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se kaveri mikään ujo ole vaan manipuloivapikkunarttu joka käyttää sinun lasta hyväkseen että voisi tuntea itsensä paremmaksi. Sille on vaan leikkiä painaa sinun lasta alaspäin ja siksi ei halua leluaan antaa muille vaan pilaa kaikki muut potentiaaliset ihmissuhteet.

Kerrasta katki ja pikkuämmä etsimään uutta lelua. Alkaa ehkä se sinunkin lapsen ujois kadota kun ei ole toista mollaamassa ja väheksymässä vieressä koko ajan.

Aikuinen ihminen kirjoittaa näin lapsesta, jolla on selvästi pahoja itsetunto-ongelmia ja toiset samanlaiset peukuttavat kilpaa.

Tyttö käyttäytyy todella huonosti, mutta mistä me tiedämme vaikka hänen vanhempansa olisivat tämän kirjoittajan kaltaisia ihmisiä, jotka esim. pikkunartutelevat aloittajan tyttöä tyttärelleen ja opettavat huonoa kohtelua. Kiusaajat kasvattavat kiusaajia.

Olkoon se heidän kotinsa ongelma. Ei apn tyttären jolle saattanut jo tulla haittaa muiden kyvyttömyydestä kasvattajina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se kaveri mikään ujo ole vaan manipuloivapikkunarttu joka käyttää sinun lasta hyväkseen että voisi tuntea itsensä paremmaksi. Sille on vaan leikkiä painaa sinun lasta alaspäin ja siksi ei halua leluaan antaa muille vaan pilaa kaikki muut potentiaaliset ihmissuhteet.

Kerrasta katki ja pikkuämmä etsimään uutta lelua. Alkaa ehkä se sinunkin lapsen ujois kadota kun ei ole toista mollaamassa ja väheksymässä vieressä koko ajan.

Aikuinen ihminen kirjoittaa näin lapsesta, jolla on selvästi pahoja itsetunto-ongelmia ja toiset samanlaiset peukuttavat kilpaa.

Tyttö käyttäytyy todella huonosti, mutta mistä me tiedämme vaikka hänen vanhempansa olisivat tämän kirjoittajan kaltaisia ihmisiä, jotka esim. pikkunartutelevat aloittajan tyttöä tyttärelleen ja opettavat huonoa kohtelua. Kiusaajat kasvattavat kiusaajia.

Olkoon se heidän kotinsa ongelma. Ei apn tyttären jolle saattanut jo tulla haittaa muiden kyvyttömyydestä kasvattajina.

En minä nyt tässä tapauksessa kehuisi niitä ap kasvatustaitojakaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin käytännössä kiusaajani kaveri koko peruskouluaikani. Olin myös ujo ja sellainen että vaikea tutustua uusiin. Luokan sellainen rohkea ja reipas tyttö halusi vetää minut seuraan ja olla kaveri. Mutta minusta ja "nyhveröydestäni" tuli hänelle myös oman itsetunnon nostatusväline. Hän halusi pitää kyllä minua mukana, mutta coolimmille kavereille vitsaili minusta ja välillä suoraan kiusasi ihailijajoukon nauraessa ympärillä. Sitten kiusaamisen jälkeen kun oltiin kaksin hän kuittasi kaiken leikkinä ja pyysi anteeksi. Sama jatkui kuitenkin taas, anteeksipyynnöstä huolimatta. Vanhempani ei tienneet tästä mitään, en koskaan kertonut kaveriasioistani niille. Yläasteella kiusaaminen oli tosi rajuakin ja julmaa, enkä enää pitänyt häntä kaverina vaan pelkkänä kusipäänä. Mutta silti lähdin hänen mukana bileisiin, kaupungille tms koska ei ollut ketään muutakaan joka olisi minut seuraansa huolinut. Olin mieluummin pilkattunakin mukana kuin yksin kotona.

Olihan se rankkaa joo, mutta selvitty on eikä se oikeastaan mitään pysyviä haittojakaan jättänyt. Lapsuus ja nuoruus joskus on vaikeaa, mutta onneksi se elämänvaihe menee ohi.

Hienoa, että koet, ettei sulle tullut pysyvää haittaa näin pitkäaikaisesta kiusaamista. Oletko joskus pohtinut, miksi teit valinnan olla mukana pilkattuna sen sijaan, että olisit ollut yksin? En kysy mitenkään pahalla, on vain itse hankala hahmottaa tätä ajatuskulkua, kun olisin itse valinnut toisin (ja olen joskus valinnutkin). Välillä voi olla hyvä huomata pärjäävänsä yksinkin, ja toisaalta toksisista ihmissuhteista irrottautuminen antaa mahdollisuuksia solmia terveempiä ihmissuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullinen äiti kirjoitti:

Ollaan hänen kanssa kyllä juteltu kaverin huonosta käytöksestä useamman kerran näiden vuosien aikana, tsempattu uusien kavereiden pariin, oltu vanhempiin yhteydessä ja kannustettu tytärtämme itsekin sanomaan tälle. Hankittu uusi harrastus, mutta ystävä yritti sinnekin mukaan. Vaikea ollut pakkokatkaista ystävyyttä.

Tämä kuulostaa vähän siltä, että ette ole olleet tarpeeksi tiukkoja. Nyt vaan selkeä viesti tytölle ja hänen vanhemmilleen, että ystävyys ei voi jatkua, jos tytön käytös ei parane nopeasti ja pysyvästi. Ja sitten pidätte tästä kiinni. Toki oman lapsesi pitää olla mukana tässä myös. Siis juttelet ensin hänen kanssaan, ja jos hän on samaa mieltä, niin tarjoat lapsellesi tukea rajojen asettamiseen ja niissä jämäkästi pysymiseen. On hyvä opettaa lapselle, että toksisista ihmissuhteista on hankkiuduttava eroon, jos haluaa pysyä itse terveenä.

En ymmärrä miksi pitäisi toisen vanhempiin olla yhteydessä. Vähän samankaltaisessa tilanteessa puhuin oman lapseni kanssa ja hän katkaisi välit toiseen. Turhaan tuossa vielä roikottaa mukana muita aikuisia, se vain pitkittää tuota.

Ihan hyvä pointti. Ei ole välttämätöntä tosiaan vanhempien sekaantua asiaan ollenkaan. Mutta joskus tuonikäiset lapset tarvitsevat vanhempiensa tukea isojen päätösten toteuttamiseen. Esim. jos ap:n lapsi on kovin sidoksissa tuohon "ystävään", niin hän voi tarvita rohkaisua ja esimerkkiä rajojen vetoon. Ehkä kannattaa kuunnella lasta itseään, haluaako hoitaa asian itse vai haluaako saada tukea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullinen äiti kirjoitti:

Ollaan hänen kanssa kyllä juteltu kaverin huonosta käytöksestä useamman kerran näiden vuosien aikana, tsempattu uusien kavereiden pariin, oltu vanhempiin yhteydessä ja kannustettu tytärtämme itsekin sanomaan tälle. Hankittu uusi harrastus, mutta ystävä yritti sinnekin mukaan. Vaikea ollut pakkokatkaista ystävyyttä.

Tämä kuulostaa vähän siltä, että ette ole olleet tarpeeksi tiukkoja. Nyt vaan selkeä viesti tytölle ja hänen vanhemmilleen, että ystävyys ei voi jatkua, jos tytön käytös ei parane nopeasti ja pysyvästi. Ja sitten pidätte tästä kiinni. Toki oman lapsesi pitää olla mukana tässä myös. Siis juttelet ensin hänen kanssaan, ja jos hän on samaa mieltä, niin tarjoat lapsellesi tukea rajojen asettamiseen ja niissä jämäkästi pysymiseen. On hyvä opettaa lapselle, että toksisista ihmissuhteista on hankkiuduttava eroon, jos haluaa pysyä itse terveenä.

En ymmärrä miksi pitäisi toisen vanhempiin olla yhteydessä. Vähän samankaltaisessa tilanteessa puhuin oman lapseni kanssa ja hän katkaisi välit toiseen. Turhaan tuossa vielä roikottaa mukana muita aikuisia, se vain pitkittää tuota.

Näin juuri. Eivät ne vanhemmat voi millään telepatialla vaikuttaa siihen miten heidän tyttärensä käyttäytyy koulussa tai harrastuksessa. Joko he ovat sulkeneet silmänsä oman lapsensa sairaalta käytökseltä ja kieltäytyvät tätä näkemästä tai sitten he ovat surullisia ja ahdistuneita tilanteesta - kummassakaan tapauksessa ei ole mitään hyötyä siitä, että ap alkaisi esittää heille omia rajanvetojaan. Ap:n täytyy tyttärelleen selkeästi kertoa, että vähentää yhdessäolon aivan minimiin (koulussa ehkä pakko). Ei tämä ystävä änkeä samoihin harrastuksiin, jos ap:n tytär ei kerro mihin menee. Etenkin, jos tämä ystävä ei edes itse ota ap:n tyttäreen ikinä yhteyttä, en käsitä miten hän voisi vallata tytön vapaa-ajan. Ennemmin kuulostaa siltä, että tyttö on kuitenkin itse ottanut yhteyttä, itse sanonut menevänsä sinne harrastukseen tai sen kaverin luokse. Vähän tuntuu, että tyttö on itse vähän kiinni ystävässään, jos jaksaa miettiä tämän lahjakkuutta ja miten valmentaja tätä kehuu, ehkä on jotenkin "häikäistynyt" tämän upeudesta. Minusta se on ihan normaalia tuossa iässä, enkä sano tätä millään pahalla, mutta nyt pitää tytölle napakasti sanoa, että lopettaa itse vertailun ja yhteydenpidon. (Sivumennen sanoen tulee mieleen, että jos tyttö on todella ahkera ja vertailee itseään ystäväänsä, nyt olisi hyvä vähän relata ja tajuta, että ihmisarvo ei ole siitä kiinni miten hyvä on muiden silmissä. Siis tyttöjen suorittamisesta kuitenkin paljon puhutaan ja tätä kannattaa varoa. Toki kannattaa ahkeroida, mutta ei siksi, että olisi muiden silmissä sitten kelpaava.) Ja ehdottomasti nyt toive/vaatimus, että ovat yläkoulussa eri luokilla. Toki ainakin täällä on yhteistunteja eri luokkien kesken, mutta tuskin se ystävä nyt enää sitten viitsii tuhlata paukkuja manipulointiin, jos harvoin näkevät.

Kiitos paljon kaikille vastauksista ja näkemyksistä! Ja kyllä, olemme myös miettineet tuon "kiusaajaosapuolen" kannalta asiaa ja syytä. Ehkä vaikea olla ujoudesta johtuen, ilmeisesti ainakin vertailua isosiskonsa puolelta. Ei kohdistaa arvosteluaan ja ikävää käytöstä muita kuin meidän tytärtä kohtaan. 

Olen sitä mieltä, että tuon ikäisillä muutoksen pitää lähteä tytöstä itsestään ja te voitte häntä tukea, ihan niin kuin olette tehneetkin. Ovat ilmeisesti samassa koulussa, niin välejä ei voi katkaista kokonaan. 

Tiukempia tilanteita voi vaikka treenailla yhdessä, miettiä mitä tyttö voi sanoa tai tehdä, kun "kaveri" on ilkeä. 

Opettaja olisi myös hyvä pitää tilanteessa ajan tasalla, tosin ymmärrän hyvin, että se voi kääntyä omaa tyttöäsi vastaan, jos "kaveri" on aikuisten edessä ihan toisenlainen. 

Miellä oli hieman samantapainen tilanne sanavalmiin kaverin kanssa. Oli ärhäkkä tarttumaan asioihin ja osasi sanallisesti lyödä vyön alle, vaikka ei ehkä ihan sitä tarkoittanutkaan. Tuon ikäiset ovat kuitenkin aika kypsymättömiä, impulssikontrollissa on vielä työstämistä monella.