Jörö-jennin uusi puistattava kissoja vihaava poikafrendu

Oli synkkä ja myrskyinen yö jörö-jennin namiloota alkoi taas ilmoitella olemassaolostaan kirkkovene oli tullut maalattua huolella ja oli ollut taas aikaa selata treffi-palstoja. Yhdeltä jörö-jenni olikin löytänyt oikean unelmaehdokkaan, pienenä miinuksena tosi oli lievä kissaeläimiin kohdistuva antipatia. No oli miten oli, Jörö-jennin uusi ihanan vihreä ajokortiton ihastus esitteli itsensä hoikaksi, kiinteäksi ja kovasarviseksi ehkä aavistuksen sukupuolineutraaliksi, mutta jörö-jenni vähät välitti vaan otti bussin kohti uuden mielitiettynsä kotipaikkaa. Istuttuaan mukavasti odotuksesta lämmenneet hieman veltto virtasen baskerilta näyttävän "hattunsa" päällä jörö soitti ovikelloa ja ilmeisesti joku sukulainen tuli avaamaan, missä hän on jörö-jenni huusi?! pidellen haaraperiään polvet ristissä tuntiessaan polttavan odotuksen lähes hehkuvan varpaisiin asti, hieman kummastunut sukulainen katseli kummeksuen kun jörö-jenni ryntäsi hapsumekossaan vesiraja vilkkuen ja kirkui: minä tunnistin sinut heti! Jörö sanoi halaten ja hieroen itseään kuin nunna joka on lähettety kurkkutarhaan tekemään suolakurkkuja. Minulla ei ole kissoja, mutta toivottavasti et ole aivan kokonaan mirrivastaiainen herra Nau Lakko, minä pidän teistä japanialaisista niin tavattomasti, lähdetään himbeen danssaamaan letkajenkkaa.
Sen pituinen se kisumirrinen antipatia