Jos saisit tietää miehesi jatkuvasti pettäneen sinua

miettikää, että valtaosassa pitkissä, elämän kestävissä parisuhteissa on jossain vaiheessa ollut uskottomuutta. Se meidän erotilastoissa näkyykin, että enää ei katsota samalla tapaa läpi sormien kuin ennen.



Sain vasta äskettäin kuulla, että isälläni on ollut suhde toiseen naiseenkun olin lapsi. En olisi koskaan voinut uskoa, ei myöskään äitini. Äitini jatkoi lasten takia vielä 10 vuotta. Jälkikäteen ajateltuna se oli hyvä asia, sillä elimme onnellisen lapsuuden autuaan tietämättöminä isäni seikkailuista. Vanhempani näyttivät välillä jopa rakastuneilta. Nyt kuitenkin tuntuu pahalta, kun tiedän, ettei äitini enää rakastanut isääni. 10 vuotta ilman rakkautta...



Toivon, ettei minun tarvitse koskaan kestää samaa. Miehestäni en uskoisi, mutta eihän isästänikään uskonut...ei sitä koskaan voi tietää. Nyt tuntuu, että en voisi jatkaa suhdetta pettämisen jälkeen. Mutta mistä sitä sitten tietää jos siihen tilanteeseen joutuu.

vaikka mies lupaisi jatkossa olla uskollinen, en usko että pystyisin täysin enää luottamaan häneen.

Arvostan itseäni niin paljon ettei minun tarvitse katsella pettäjää, tiedän pärjääväni yksinkin.

ja samalla ihmettelisin kovasti, miksi mies ei ole jättänyt! jos siis kerran muualla on niin paljon parempaa

niin silloinhan on helppo jatkaa entiseen malliin. Muita syitä jatkaa voi olla taloudelliset syyt tai yhteinen sopimus hoitaa lapset yhdessä tietyn ikäisiksi ennen kuin erotaan. Tuollaisen jälkeen pitäisin kyllä huolen, että minulla itselläni olisi tasan samat oikeudet ja mahdollisuudet käydä vieraissa kuin miehelläkin. Yleensäottaen kuitenkin, mikäli kovasti miestä rakastaa, tuollaisen käytöksen nieleminen ei onnistu ja liitto on pilalla.

Mitkään syyt eivät riittäis yhdessä oloon, mä olen vielä ihminen joka ajattelee paljon ja en pystyis unohtamaan. Sängyssäkin ajattelisin varmaan et millanen se toinen oli ollu. Liian tuskaista olis elämä, en haluis sellasta.

Mutta lisää syitä miksi joku toinen ei ehkä jättäisi, on esim läheisriippuvuus. Ei uskalla jäädä yksin ja kuvittelee että rakastaa miestään kuitenkin ja mies rakastaa häntä. Uskoo miehen lupaukset koska pelkää niin paljon eroamista ja sitä ettei kukaan muu koskaan enää voisi tulla tämän naisen elämään. Ja tähän samaan syssyyn nainen sitten keksii lisää syitä miksi ei voisi erota; taloudelliset syyt, lapset " kärsii" tai ei selviä niitten kanssa yksin (vaikka todellisuudessa on jo elänyt sitä yhn elämää parisuhteessakin ollessa) jne jne. Kyllähän niitä syitä aina löytyy.

vietti tosi paljon aikaa tän naisen seurassa, osti lahjoja, soitteli kymmenenkin kertaa päivässä...Päätin antaa miehelleni toisen tilaisuuden, teimme selvät rajat...mitä saa tehdä mitä ei, eipä kauan pysynyt kunnolla mies, 7 kuukautta kiinni jäännistä ja oli jo uuden naisen kimpussa kun oli juhlimassa, eli mitä opimme pettäjä pettää uudestaan->Meillä ero tulossa, ei enään pelailua minun kustannuksella, eikä lasten kustannuksella

Ei lapsia ja isää, joilla on oikeus toisiinsa ja ydinperheeseen. Ei kai ihme että nykyajalla on niin paljon yh-perheitä kun heti ollaan eroamassa. Lapsen edun pitäisi naisillakin olla etusijalla.

Mies on pettänyt minua aikaisemmin kerran ja jos tekisi saman uudestaan, en kertakaikkiaan voisi/jaksaisi käydä läpi sitä samaa paskaa. En voisi koskaan enää luottaa. Yksi lapsi on, mutta se ei muuta asiaa mihinkään.

tönii ne pois kun mielessä on vain se rakkaus, joka on suurempaa kuin mikään muu. Mieluummin se isä joka hoitaa lapsia vaikka puolet kuukaudesta, kuin isä jonka ajatukset ja mieli on jossain muualla

Luuletko tosiaan, etteivät lapset vaistoa, kun asiat ovat vanhempien välillä solmussa? Isompana sitten syyttävät itseään, kun äiti ei uskaltanut jättää petollista isää, ja eli onnettomana HEIDÄN takiaan.

Toisaalta, onhan niitäkin naisia jotka eivät yksinkertaisesti vain välitä. Ja niitä typeryksiä, jotka uskovat miestä joka sanoo jokaisen pettämiskerran olleen se viimeinen.

Jos vanhemmat haluavat, lapsilla säilyy isä (ja isällä lapset) eron jälkeenkin, vaikka ei ydinperhe enää ollakaan.

Vierailija:

Ei lapsia ja isää, joilla on oikeus toisiinsa ja ydinperheeseen. Ei kai ihme että nykyajalla on niin paljon yh-perheitä kun heti ollaan eroamassa. Lapsen edun pitäisi naisillakin olla etusijalla.

Ja pettäminen oli siis todella tiheää. Kahden vuoden aikana 10 naista ja muutamien kanssa oli useammin kuin kerran ja yhden kanssa oli vakituinen suhde!



Puoli vuotta kesti " keskustelu" miehen kanssa. Ei erottu. Nyt pysynyt vuoden uskollisena. Toivon että oppi virheistään eikä toista niitä enää. (meillä on kolme lasta ja neljäs tulossa)

Siitäkö, että hän on sanonut niin? :D

Aikamoisen riskin otit, kun luotat pettäjään ja teet vielä lisää lapsiakin (kai pakotit miehen testeihin ensin, ties missä oli vehjettään uittanut!). Pettäjä harvemmin muuttuu. Ns. ihmeparantumisiin, täydellisiin muutoksiin lyhyessä ajassa, en usko. Sorry vaan.

Vierailija:

Ja pettäminen oli siis todella tiheää. Kahden vuoden aikana 10 naista ja muutamien kanssa oli useammin kuin kerran ja yhden kanssa oli vakituinen suhde!

Puoli vuotta kesti " keskustelu" miehen kanssa. Ei erottu. Nyt pysynyt vuoden uskollisena. Toivon että oppi virheistään eikä toista niitä enää. (meillä on kolme lasta ja neljäs tulossa)

Toistuvan pettämisen jälkeen kyllä jättäisin. Ihmiset tekevät virheitä, mutta jos toistaa samaa virhettään, niin se on kyllä jo sellainen niitti parisuhteen ja perheilmapiirin arkkuun, että eroaisin varmasti.



Jotkut eivät vaan eroa petturimiehistään. Syitä tähän varmaan monia.



Jollekin syy on lapset (vaikka joku tässä oli sitä mieltä, että nainen on itsekäs, jos eroaa, jos mies pettää, niin kyllä se mies on ennenkaikkea ollut itsekäs, jos pettäminen pilaa perheen ilmapiirin, kyllä ne lapset sen aistii). En sitten tiedä, että minkälainen syy on jäädä suhteeseen lasten takia, jos äiti kärsii jatkuvasti isän jatkuvasta pettämisestä. Mielestäni pettäminen on merkki siitä että ei kunnoita toista niin paljon että pysyisi uskollisena. Kuinka moni haluaa lapsilleen osoittaa päivästä toiseen, että isä ei kunnioita äitiä?



Jollekin syy on raha. Mikäli oma koulutus on vaikka pelkkä peruskoulu ja lapsia on viisi, niin heittäytyminen ihan minimitoimeentulolle saattaa olla jollekin se syy pysyä suhteessa. Sitten voi taas kysyä, että millä hinnalla sitä itsensä myy?



Jollekin syy on läheisriippuvuus. Pelkää ettei saa enää ketään muuta rinnalleen, joten jos tuo petturi nyt edes joskus palaa viereen ja hoitaa osan perhe-elämästä, niin onhan se nyt parempaa kuin yksinolo. Tässä tilanteessa on sitten ehkä hyvä kysyä, että mikä on oman päänupin sisällä pielessä, jos ei usko, että on niin hieno henkilö, joka voi saada rinnalleen ihmisen, joka ei petä. Tai mikä on pään sisällä pielessä, jos uskoo, että ei selviä yksin?



Uskoisin, että suurimmalle osalle syy on se kuitenkin, että ei ole vielä valmis. Ihminen tarvitsee tietyn ajan irtatumiselleen. Useimmat miettivät eroaan 2 vuotta, joku vähän vähemmän, joku vähän enemmän. Vaikka kuinka ajattelisi, että ei se muna siitä kulu, niin se on totta, mutta miten kokonaisvaltaisesti pettäminen vaikuttaa perheen kunnioitusasetelmaan selviää usein vasta viiveellä. Se, joka on pettänyt, ei ole kunnioittanut puolisoaan. Mutta voiko sekään, joka on tullut petetyksi, kunnioittaa enää puolisoaan? Tämä on noidankehä, josta poispääseminen on erittäin harvinaista. Parisuhdeterapeuttien näkemyksen mukaan siinä onnistuu vain 5% tai jopa vähemmän ihmisiä. Siinä menee kuitenkin aina aikaa, ennen kuin uskoo, että se oma suhde ei kuulu niihin yhteen kahdestakymmenestä vaan niihin yhdeksääntoista kahdestakymmenestä.

Mietin heti et kuinkakohan sitä ennen vanhaan vaan elettiin vaik oli ongelmia. Nyt ihmiset eroaa herkemmin ja ovat itsenäisempiä. Tiedä sitten mikä on lapsen kannalta parempi mut ainakin noihin tilastoihin katsominen niin kyllä ihmiset voivat todella huonosti kun sitä ennen vaan kärvisteltiin huonossa avioliitossa.

Paino putosi 20 kg, kun asiaa surin, ja yksi syksy oli elämästäni täysin pilalla. Itkin päivä tolkulla ja puhuin kaikille mahdollisille ihmisille, oli niin järkyttynyt että tälläistä tapahtuu, luulin että avioliittomme on todella ainutlaatuinen ja onnellinen.

Minä rakastan miestäni, ja ajattelin että tämä on avioliiton vastoinkäyminen, josta minä selviän. Miestäni kohtaan käyttäydyin niin sivistyneesti kun taisin. Sanoin että tehköön mitä haluaa, minä en ainakaan ala käyttäytymään kuten hän. Paitsi että ajauduin todella kuumaan romanssiin mieheni liiketuttavan kanssa, joka kesti kuukauden, ja jonka aikana sain selvitettyä pääni siihen mitä todella halusin elämältä. Eli kymmenen vuotta myöhemmin olen tyytyväinen elämääni, ja meillä on 2 lasta lisää. Ei tämä kirjoitukseni ketään auta, mutta teki hyvää kirjoittaa.

En usko että olisi lapsille kovinkaan häävi perheympäristö kasvaa kodissa jossa vanhemmat eivät kunnioita toisiaan ja kyllä se kylmää touhua olisi.



Oltaisiin näennäisesti kavereita ja hoidettaisiin lapset yhteishuoltajuudessa eri osoitteissa. Lapset olisi mulla viikot ja miehellä vknloput. Pakko olisi keskustella asia hyvin läpi että pystyisimme jatkamaan kaveri tasolla.



Olisi se kova paikka.

Tuttavapariskunta seurusteli yli vuoden niin, että olivat varattuina kumpikin tahoillaan. Nainen erosi ensin ja mies jäi kiinni. Miehen vaimo olisi pitänyt miehensä saatuaan tietää pettämisestä, mutta mies lähti sitten itse. Se ei ole niin helppoa, sitten kun tosiaan on lapset ja omaisuudet ja kaikki mietittävänä.

Lasten takia saattaisin jatkaa liittoa. Mieheni kun tuskin jäisi Suomeen jos erottaisiin ja en tiedä miten lapsiaan näkisi sen jälkeen. Mutta millainen meidän liitto olisi onkin toinen juttu. Luultavasti me olstaisiin kaksi ystävää saman katon alla. Eli uskon voivani elää miehen kanssa samassa taloudessa tuonkin jälkeen mutta seksielämää meillä ei olisi tai muutakaan läheisyyttä.

Mutta juuri lasten takia en usko että mies koskaan ottaa riskiä ja pettää, kun tietää että lapset jäisi mulle jos ottaisin ja lähtisin.