Nyt luovutan ja aion antaa nuoren pois, jonnekin

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vanhimman lapsen kanssa täsmälleen samanlainen tilanne. Kaikki mahdolliset apukeinot käytettiin, yritettiin rakastaa ja sietää täysin holtitonta ja tuhoisaa käyttäytymistä, kunnes meidän ja muiden läheisten terveys ja henki vaarantui. Kuulostaa, että AP on hyvin lähellä tätä tilannetta.

Lopulta soitin poliisit/ambulanssin paikalle heti ja aina, kun mesoaminen alkoi. Siis välittömästi. Monta kertaa vaadin, että tulevat heti. Lopulta ymmärsivät viedä osastolle, jossa vietti monta kuukautta tahdonvastaisessa hoidossa. Sieltä sai paikan tukikotiin, jossa nyt saa hyvää ja asiantuntevaa tukea. Sielläkin aikansa oireili, mutta nyt on elämä tasaantunut.

Mielestäni tämä on ongelma, että vaikka kyseessä on alle 18 v, niin eivät vie hoitoon ilman suostumusta. Kysyin lasukeskustelussa tästä, voinko päättää, että poikani menee siihen sairaalakouluun, vaikka hän ei itse haluaisi. Ja kuulema ei voi pakottaa vaan hänen pitää itse haluta.

Kerran tässä vähän aika sitten jouduimme soittamaan hätäkeskukseen, he soittivat poliisit paikalle ja poliisit soittivat ambulanssin, kun hän oli saanut joltain alkoholia ja sai varastettua mielialalääkkeensä ja oli niitä vetänyt. Hänet vietiin yöksi päivystykseen ja sitten piti hakea kotiin, koska heidän mielestään poikani ei ollut tarpeeksi itsetuhoinen, että hänet olisi voitu viedä jonnekin hoitoon...ja kuitenkin tämä oli ottanut myös veitsen ja uhannut viiltää ranteensa. Onneksi silloin mieheni oli paikalla ja sai veitsen pois.

En halua joutua kokemaan tälläisiä hetkiä varsinkaan yksin ollessani..ap

Oma lapsikin pitää joskus "hylätä" jos se terrorisoi koko muuta perhettä

Vierailija kirjoitti:

Sisarukseni oli nuorempana samanlainen.

Tähän täytyy todeta, että äidin uudet kuviot eivät hänen oloaan helpottaneet. Oli äidillä toki oikeus omaan elämäänsä, mutta sisarukseni oireet pahenivat aina kun uutta isäehdokasta tuli kuvioon. Äiti syytti sisarustani huomionhakuisuudesta, ei saa olla itsekäs. Kohta sitten oltiin huolissaan yhteisten lasten hyvinvoinnista sisarukseni sijaan. Ehkä olisi voinut enemmänkin ajatella, että onko järkevää hankkia pieniä lapsia tuohon tilanteeseen..

Laitokseen hänet sitten laittoivat, mutta ei tuo hänen oloaan helpottanut kovin paljon. Siellä tulis sitten omat ongelmansa. :)

Olen vasta parinkympin puolella oppinut, että adh vaikuttaa muutoksensietokykyyn. Lienee sama juttu kuin autismin kanssa?

Mutta enpä sit tiiä.

Samankaltaisia ajatuksia ja lapsuuden kokemuksia itselläkin. Vanhempien ero ja/tai uusperhe-elämä on omien havaintojeni ja kokemusteni perusteella hirveän iso riski lapsille, myös niissä tapauksissa kun ero on ollut täysin perusteltu ratkaisu. Tässähän taustalla oli isän kuolema, mikä sekin on varmasti ollut riskitekijä. Uusperheissä lapset aiemmista suhteista ovat aina tavallaan sivuosassa, jos siis verrataan ns. ydinperheisiin tai niihin perheisiin, joissa vanhemmat/vanhempi eron tai leskeksi jäämisen jälkeen keskittyy pääasiassa lapsiinsa. Itselle on aina ollut vaikea puhua tästä, kun ymmärrän kyllä, että uusista suhteista pidättäytyminen on aika paljon vaadittu eikä sekään tietenkään vielä takaisi sitä, että ihan kaikki tulisi lapsen/lasten kohdalla aina onnistumaan. En ole halunnut myöskään tuomita tai syyllistää omia vanhempiani. Mutta siis se ajatus, että lapset muka sopeutuisivat mihin tahansa ei todellakaan pidä paikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti mä kattelisin pilven polttoa sormien läpi sillä ehdolla et muuhun, viinaankaan, ei kosketa, koulut käydään ja työt hoidetaan.

Kaikki muut mitä täälä on ehdotettu on enemmän pahaa kun hyvää ja vähintää sivuaa oman lapsensa hylkäämistä.

Kamala sanoa näin, mut tää on yhtäaikaa huonoin ja paras neuvo koko ketjussa, aivan täysin tabu ja kiellettyä, voi jäädä pysyvät stigmat yhteisön ja lakien takia mutta käytännössä oikeasti toimiva tapa suhtautua jos oma pentu meinaa joka tapauksessa rypeä päihteissä, nollatoleranssi on epärealistista fantasiaa joka lähinnä ajaa lapset tappaan itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vanhimman lapsen kanssa täsmälleen samanlainen tilanne. Kaikki mahdolliset apukeinot käytettiin, yritettiin rakastaa ja sietää täysin holtitonta ja tuhoisaa käyttäytymistä, kunnes meidän ja muiden läheisten terveys ja henki vaarantui. Kuulostaa, että AP on hyvin lähellä tätä tilannetta.

Lopulta soitin poliisit/ambulanssin paikalle heti ja aina, kun mesoaminen alkoi. Siis välittömästi. Monta kertaa vaadin, että tulevat heti. Lopulta ymmärsivät viedä osastolle, jossa vietti monta kuukautta tahdonvastaisessa hoidossa. Sieltä sai paikan tukikotiin, jossa nyt saa hyvää ja asiantuntevaa tukea. Sielläkin aikansa oireili, mutta nyt on elämä tasaantunut.

Mielestäni tämä on ongelma, että vaikka kyseessä on alle 18 v, niin eivät vie hoitoon ilman suostumusta. Kysyin lasukeskustelussa tästä, voinko päättää, että poikani menee siihen sairaalakouluun, vaikka hän ei itse haluaisi. Ja kuulema ei voi pakottaa vaan hänen pitää itse haluta.

Kerran tässä vähän aika sitten jouduimme soittamaan hätäkeskukseen, he soittivat poliisit paikalle ja poliisit soittivat ambulanssin, kun hän oli saanut joltain alkoholia ja sai varastettua mielialalääkkeensä ja oli niitä vetänyt. Hänet vietiin yöksi päivystykseen ja sitten piti hakea kotiin, koska heidän mielestään poikani ei ollut tarpeeksi itsetuhoinen, että hänet olisi voitu viedä jonnekin hoitoon...ja kuitenkin tämä oli ottanut myös veitsen ja uhannut viiltää ranteensa. Onneksi silloin mieheni oli paikalla ja sai veitsen pois.

En halua joutua kokemaan tälläisiä hetkiä varsinkaan yksin ollessani..ap

Jep, tämä itsemääräämisoikeus on viety liian pitkälle. Ei niillä ole laitoksessakaan keinoja, koska ketään ei saa esim. sulkea huoneeseen vaikka olis tehny mitä. Sieltäkin pääsevät halutessaan hakemaan huumeita ja lähteä hatkoille.

Eikä poliisi etsi. Jos sattuu tulee vastaan tai tiedetään tarkkaan missä nuori majailee, ni voivat hakee sossujen kans

Vierailija kirjoitti:

En lukenut kaikkea, mutta tuo että adhd-ihminen ei kyllä saa päätään sekaisin adhd-lääkkeillä. Niiden vaikutushan on rauhoittava. Jossain on vikaa, onhan lääkäri tietoinen tästä että adhd-lääkkeen vaikutus ei ole toivottu? 

Ei saa sekaisin, mutta käyttävät silti amfetamiinijohdannaisia (ja ihan itse huumettakin) väärin. Siis jotkut adhd-tapaukset. Oma eksäni oli tällainen diagnosoimaton mutta aivan selkeä adhd, kertoi että amfetamiini rauhoittaa. Ikävä kyllä lipsahti ongelmakäytön puolelle, ja käytti muitakin esim. juuri adhd-lääkkeitä huumeina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelun edetessä on tullut ilmi, ettei lääkitys toimi kuin päinvastoin. Diagnoosi on siis ollut väärä ja lääkitys pahentaa tilannetta, kun aiheuttaa riippuvuutta. Adhd-lääkitys on syy tarpeeseen saada pää sekaisin kun se on tyypiltään suoraan yksi kovimmista päihteistä. Nyt ripeästi hoitamaan asia kuntoon.

Tuo adhd lääke kyllä on rauhoittanut, mutta hänellä on tässä viime vuodesta tullut tätä päihteiden käyttöä. On huomannut, että pää sekaisin on helpompi olla. En kuitenkaan usko että annosta pitäisi nostaa nyt enempää.

Niin. Toki päihteet auttavat hetkellisesti pahaan oloon, mutta sitten kun vaikutus lakkaa, olotila on kaksi kertaa pahempi. Koita saada lapsesi tajuamaan se.

Meillä adhd:eilla on ongelmia  dopamiinin kanssa: se ei kiinnity tarpeeksi tehokkaasti reseptoreihin. Päihteille on vaihtoehtoja. Itse en ole koskaan käyttänyt päihteitä, vaikka olen adhd. Syynä lienee se, että olen löytänyt harrasteita, jotka inspiroivat minua ja saan niistä luontaista dopamiinilisää.

Yksi näistä on liikunta, kun menen aamulla kuntosalille ja rääkkään lihaksiani, pääsen pelkästään fyysisen rasituksen tuomalla dopamiinilisällä pitkälle puolenpäivän yli. Vaikeaa on nousta aamuisin ylös, mutta siksi on hyvin tärkeää mennä ajoissa nukkumaan ja samojen rutiinien kanssa. Jos saisin täysin vapaasti valita, niin nukkuisin päivät ja heräisin puolenpäivän jälkeen, menisin nukkumaan joskus aamuyöstä 3-4 välillä. Mutta eihän se käy tässä maailmassa, siksi olen opettanut aivoni väen vängällä tottumaan siihen, että ihan jokainen ilta pitää olla nukkumassa klo 21, sänkyyn pitää mennä 20.30. Siellä sitten luen jotain, venyttelen tai vaikka kuuntelen podcastia. Todella tylsää, mutta minun täytyy tehdä näin. Eläkkeellä alan sitten elämään luotaisen rytmini mukaan. Jokaisella adhd:lla (eikä tarvitse edes olla adhd:ta) on tällaisia pikkujuttuja, jotka pitää löytää ja joiden ansiosta elämä sujuu paremmin.

Kun on suuri murheita elämässä, esimerkiksi lapsellasi suuri trauma isänsä kuolemasta, niin ehdottomasti terapiaa. Adhd:lle ehkä kävisi joku toiminnallinen terapia. Itse en esimerkiksi osaa työstää itseäni lainkaan siten, että istuisin jossain terapeutin vastaanotolla ja puhuisin, vaan minulla itsetyöstäminen käynnistyy vain silloin, kun liikun samaan aikaan. Luojan kiitos, en ole tarvinnut koskaan terapiaa, mutta olen vain joskus tajunnut tämän. Ehkä lapsesikin alkaisi tajuamaan itseään paremmin, jos löytäisi jonkun liikunnallisen harrastuksen, voisitko sinä auttaa häntä siinä?

Olemme mieheni kanssa yrittåneet saada häntä salille mukaan, ja meillä on myös kotona kaikenlaisia kuntolaitteita. Leukaa hän välillä innostuu vetämään, mutta olisi niin hyvä, kun hän innostuisi kuntoilusta enemmänkin. Hän kyllä kävelee tosi paljon. Pyöräilusikin, mutta kaikki pyörät ovat aina hajonneet syystä tai toisesta, käyttönsä jälkeen. Siksi saa nyt kävellä.

Koulua hänellä myös helpotettiin, jopo-luolan lisäksi, ja saa menmä aina kymmeneen, ei tarvi herätä seitsemältä. Mutta usein koko kouluun lähteminen on todella vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti mä kattelisin pilven polttoa sormien läpi sillä ehdolla et muuhun, viinaankaan, ei kosketa, koulut käydään ja työt hoidetaan.

Kaikki muut mitä täälä on ehdotettu on enemmän pahaa kun hyvää ja vähintää sivuaa oman lapsensa hylkäämistä.

Kamala sanoa näin, mut tää on yhtäaikaa huonoin ja paras neuvo koko ketjussa, aivan täysin tabu ja kiellettyä, voi jäädä pysyvät stigmat yhteisön ja lakien takia mutta käytännössä oikeasti toimiva tapa suhtautua jos oma pentu meinaa joka tapauksessa rypeä päihteissä, nollatoleranssi on epärealistista fantasiaa joka lähinnä ajaa lapset tappaan itsensä.

Mutta minä en kato huumeidenkäyttöä omassa kodissa.

Alkoholikokeilut ymmärrän vielä mutta huumeita en hyväksy. Ikinä.

Ja, nuorilla ne huumeet ei jää välttis enää siihen pilveen. Eikä tarvi muuten aikuisen narkkilapsenkaan kyläillä mun luona.

En jaksa vahtia, mitä se pöllii

Nykyään on vaikeampi olla lapsi. Kun mä olin nuori niin, ja isäni oli yksin hoitamassa niin tuli aina pieni kaaos. Ei ollut mitään alkoholi tms. ongelmaa. Mutta kun äiti otti järjestyksen taloon niin lapset olivat takaisin kurissa ja oli taas järjestys ja normaali arki pyörii...

Nykyään jos ei homma toimi niin annetaan voimakkaat lääkkeet ja lähetetään laitokseen ja toivotetaan hyvät jatkot. Kaiken lisäksi netit ja tietokoneet häiriöttävät nuoret niin ettei ihmekään että pää menee sekaisin.

Nyt tarvitaan taas Jeesusta ja rakkauden kaksoiskäskyä. Sielun pelastus on toki se tärkein asia ettei joudu kadotukseen(helvettiin).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukenut kaikkea, mutta tuo että adhd-ihminen ei kyllä saa päätään sekaisin adhd-lääkkeillä. Niiden vaikutushan on rauhoittava. Jossain on vikaa, onhan lääkäri tietoinen tästä että adhd-lääkkeen vaikutus ei ole toivottu? 

Ei saa sekaisin, mutta käyttävät silti amfetamiinijohdannaisia (ja ihan itse huumettakin) väärin. Siis jotkut adhd-tapaukset. Oma eksäni oli tällainen diagnosoimaton mutta aivan selkeä adhd, kertoi että amfetamiini rauhoittaa. Ikävä kyllä lipsahti ongelmakäytön puolelle, ja käytti muitakin esim. juuri adhd-lääkkeitä huumeina.

Kyllä niillä saa. Hajottavat kapselit tai murskaavat ne pillerit. Ja vetävät suoneen

Myös myyvät omia lääkkeitään muille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää on näitä "vapaan" kasvatuksen tuloksia. Kotona ei mitään kuria ja lapset touhuu mitä tykkää. Sitten kun kasvetaan teini-ikään niin ollaan helisemässä, kun ei lasta saada kuriin. Näitä näkee ihan joka kaupungissa ja kouluissa. Äitikin, kun olisi tarpeeksi jämpti ja näyttäisi kuka talossa määrää, niin loppuisi lasten perceilyt lyhyeen! Sanokaa mitä sanotte, tää on totuus.

Niinkö? Nää nykynuoret tietää myös oikeutensa pikkasen liian hyvin, on varmaa koulussa valistettu.

Lapsi perceilee >sinä suutut ja huudat >lapsi mökää takas, että huutaminen on henkistä väkivaltaa ja uhkaa soittaa sossuun.

Nykyvanhemmilta on keinot viety. Ei saa muuta ku silittää päätä ja jutella. Juups juu.

Mistä lähtien pelkkä juttelu on saanu ketään kuriin? Never.

Semmoset fantasiat sieltä. D :

Tämä ei ollut fantasia, vaan totta.

Ihan kule oman tenavan suusta kuultua.

Revi siitä fantasiaa

Sä et pärjää lapselles verbaalisesti huutamatta? : DDD

Ei vaan jos perseillään, niin menee hermo. Sillo ei piipittäminen tehoo. Ja kun on huudon aika, niin sillo huudan.

Pistäkää korvatulpat, jos ette jaksa kuunnella. Pitää ne omatkin höyryt päästää jotenkin ulos. Jos sana ei muuten tehoa.

Mä pärjään verbaalisesti ihan kelle tahansa.  Mut mikään teinari ei kiristä minua sillä, että soittaa sossuun tai vaikka possuun, kun suutun. Soittakoon, voi antaa sille numeron.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää on näitä "vapaan" kasvatuksen tuloksia. Kotona ei mitään kuria ja lapset touhuu mitä tykkää. Sitten kun kasvetaan teini-ikään niin ollaan helisemässä, kun ei lasta saada kuriin. Näitä näkee ihan joka kaupungissa ja kouluissa. Äitikin, kun olisi tarpeeksi jämpti ja näyttäisi kuka talossa määrää, niin loppuisi lasten perceilyt lyhyeen! Sanokaa mitä sanotte, tää on totuus.

Niinkö? Nää nykynuoret tietää myös oikeutensa pikkasen liian hyvin, on varmaa koulussa valistettu.

Lapsi perceilee >sinä suutut ja huudat >lapsi mökää takas, että huutaminen on henkistä väkivaltaa ja uhkaa soittaa sossuun.

Nykyvanhemmilta on keinot viety. Ei saa muuta ku silittää päätä ja jutella. Juups juu.

Mistä lähtien pelkkä juttelu on saanu ketään kuriin? Never.

Semmoset fantasiat sieltä. D :

Tämä ei ollut fantasia, vaan totta.

Ihan kule oman tenavan suusta kuultua.

Revi siitä fantasiaa

Sä et pärjää lapselles verbaalisesti huutamatta? : DDD

Typerä kommentti. On inhimillistä että hermot välillä menee ja tulee huudettua. Joskus on pakko korottaa ääntä jo senkin takia, että lapsi itse huutaa tai muuten käyttäytyy jotenkin levottomasti eikä huomioi kun yrittää saada kontaktin. Joissain ihan hyvinvoivissakin perheissä sitä paitsi ollaan vähän äänekkäämpiä, ei se varovainen hyssyttely ole ainoa oikea tapa kommunikoida.

Vierailija kirjoitti:

Nää on näitä "vapaan" kasvatuksen tuloksia. Kotona ei mitään kuria ja lapset touhuu mitä tykkää. Sitten kun kasvetaan teini-ikään niin ollaan helisemässä, kun ei lasta saada kuriin. Näitä näkee ihan joka kaupungissa ja kouluissa. Äitikin, kun olisi tarpeeksi jämpti ja näyttäisi kuka talossa määrää, niin loppuisi lasten perceilyt lyhyeen! Sanokaa mitä sanotte, tää on totuus.

Ei ole nähnytkään totuutta tuo sepustus :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti mä kattelisin pilven polttoa sormien läpi sillä ehdolla et muuhun, viinaankaan, ei kosketa, koulut käydään ja työt hoidetaan.

Kaikki muut mitä täälä on ehdotettu on enemmän pahaa kun hyvää ja vähintää sivuaa oman lapsensa hylkäämistä.

Kamala sanoa näin, mut tää on yhtäaikaa huonoin ja paras neuvo koko ketjussa, aivan täysin tabu ja kiellettyä, voi jäädä pysyvät stigmat yhteisön ja lakien takia mutta käytännössä oikeasti toimiva tapa suhtautua jos oma pentu meinaa joka tapauksessa rypeä päihteissä, nollatoleranssi on epärealistista fantasiaa joka lähinnä ajaa lapset tappaan itsensä.

Mutta minä en kato huumeidenkäyttöä omassa kodissa.

Alkoholikokeilut ymmärrän vielä mutta huumeita en hyväksy. Ikinä.

Ja, nuorilla ne huumeet ei jää välttis enää siihen pilveen. Eikä tarvi muuten aikuisen narkkilapsenkaan kyläillä mun luona.

En jaksa vahtia, mitä se pöllii

Kiitos esimerkistä, tältä näyttää kyvyttömyys tehdä kompromisseja vaikka sitten oman lapsen kustannuksella.

Vaikka oma lapsi kuolis niin mistään ei opita eikä minkään kans tehdä kompromisseja, viinaa saa vetää, eihän se muuta kun addiktoi, dementoi ja tapa mut kunhan ei pilveen koske, josta voi tulla nälkä tai hyvät torkut.

Pilven kaikki negatiiviset terveyshaitat liityy comorbidity ilmiöön ja sosiaaliseen stigmaan, junou, siihen mitä sä teet, ne katoaa kun ei vedä muuta tai tarvi kuunnella muiden tuomitsemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autisminkirjo tulee rokotteista. Sitä mukaa kun niitä on lisätty, autismitapaukset vain lisääntyvät. Taas tehtiin uusi iso amerikkalaistutkimus joka todisti että rokottamattomat ovat kaikkein terveimpiä.

Vertaus oli näin: iso kortteli täynnä asukkaita. Ilman rokotteita vain yhdellä olisi terveysongelmia.

Niin, tai sitten rokotusohjelmat ja autismin diagnosointi ovat sattuneet kehittymään samanaikaisesti?

P.S. Laitathan  linkin/lähdeviitteen tähän isoon amerikkalaistutkimukseen.

Siitä uutisoitiin MV-lehdessä ja siinä oli video jossa tutkija kertoi siitä. Lehden sivuille ei pääse juuri nyt.

Muistan itse kun nuorena huusin ja paiskoin tavaroita, niin se tuli yksinkertaisesti siitä, että oli niin paha olla kotona eikä minulle koskaan opetettu miten tuoda tunteita terveellisesti ulos. Se huutaminen ja tavaroiden paiskominen opittiin niiltä vanhemmilta. Ja siihen päälle kun on vanhemmat, jotka huutaa sitten vaan takaisin ja syyttää minua pahasta olosta (minkä tosin he aiheuttivat) niin soppa on valmis.

Voi olla hyvin tässäkin syynä. On paha olla, mutta sitä ei osata kommunikoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää on näitä "vapaan" kasvatuksen tuloksia. Kotona ei mitään kuria ja lapset touhuu mitä tykkää. Sitten kun kasvetaan teini-ikään niin ollaan helisemässä, kun ei lasta saada kuriin. Näitä näkee ihan joka kaupungissa ja kouluissa. Äitikin, kun olisi tarpeeksi jämpti ja näyttäisi kuka talossa määrää, niin loppuisi lasten perceilyt lyhyeen! Sanokaa mitä sanotte, tää on totuus.

Niinkö? Nää nykynuoret tietää myös oikeutensa pikkasen liian hyvin, on varmaa koulussa valistettu.

Lapsi perceilee >sinä suutut ja huudat >lapsi mökää takas, että huutaminen on henkistä väkivaltaa ja uhkaa soittaa sossuun.

Nykyvanhemmilta on keinot viety. Ei saa muuta ku silittää päätä ja jutella. Juups juu.

Mistä lähtien pelkkä juttelu on saanu ketään kuriin? Never.

Semmoset fantasiat sieltä. D :

Tämä ei ollut fantasia, vaan totta.

Ihan kule oman tenavan suusta kuultua.

Revi siitä fantasiaa

Sä et pärjää lapselles verbaalisesti huutamatta? : DDD

Typerä kommentti. On inhimillistä että hermot välillä menee ja tulee huudettua. Joskus on pakko korottaa ääntä jo senkin takia, että lapsi itse huutaa tai muuten käyttäytyy jotenkin levottomasti eikä huomioi kun yrittää saada kontaktin. Joissain ihan hyvinvoivissakin perheissä sitä paitsi ollaan vähän äänekkäämpiä, ei se varovainen hyssyttely ole ainoa oikea tapa kommunikoida.

Totta kai, kyllä mä silti pärjään lapselleni verbaalisesti vaikka multa maltti meniskin, se ei oo multa oikein, vaikka se normaalia oiskin ja sitä sillon tällön tapahtuisiin.

Ei ihme et teillä on auktoriteetti ongelmia lasten kans, älkää valelhdelko tai teeskennelkö, jos te toimitte väärin ja teeskentelette muuta lapsi lakkaa kunnioittamasta ja pahempaa alkaa matkiin teitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttaako laitos? Tutustuu vaan kaltaisiinsa ja aineiden hankkiminen on jatkossa naurettavan helppoa.

Tätä olen miettinytkin..Poika sanoo itse, että haluaa laitokseen, koska siellä saa viikkorahaa. Jos vain tietäisin, että selviän hänen kanssaan, niin en halua hänestä päästä eroon. Rakastan häntä, ja aina kun kaikki on hyvin, tuntuu että tästä kyllä selvitään ja olen onnellinen. Sitten tulee näitä hetkiä, kun iskee epätoivo..

Mietin pääni puhki mutta en nyt millään muista sen sijoitusyksikön nimeä joka on erikoistunut päihteidenkäyttäjänuoriin. Varmasti teidän sossu tietää mikä paikka on kyseessä. Tiedän kolme nyt jo aikuista ihmistä jotka olivat tuolla ja heillä loppui siellä päihtiedenkäyttö ja ovat nykyään normiaikuisia.

Oma lapseni sijoitettiin isältään isän juomisen takia laitokseen joka oli aivan hirveä paikka. Lapseni kertoi että siellä nuoret myivät toisilleen huumeita, ja häneltäkin kysyttiin useaan kertaan mitä huumetta lapseni haluaisi hänelle myytävän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää on näitä "vapaan" kasvatuksen tuloksia. Kotona ei mitään kuria ja lapset touhuu mitä tykkää. Sitten kun kasvetaan teini-ikään niin ollaan helisemässä, kun ei lasta saada kuriin. Näitä näkee ihan joka kaupungissa ja kouluissa. Äitikin, kun olisi tarpeeksi jämpti ja näyttäisi kuka talossa määrää, niin loppuisi lasten perceilyt lyhyeen! Sanokaa mitä sanotte, tää on totuus.

Niinkö? Nää nykynuoret tietää myös oikeutensa pikkasen liian hyvin, on varmaa koulussa valistettu.

Lapsi perceilee >sinä suutut ja huudat >lapsi mökää takas, että huutaminen on henkistä väkivaltaa ja uhkaa soittaa sossuun.

Nykyvanhemmilta on keinot viety. Ei saa muuta ku silittää päätä ja jutella. Juups juu.

Mistä lähtien pelkkä juttelu on saanu ketään kuriin? Never.

Näin. Tästä lapseni sanoi että mikäli sijoituspaikassa noudatetaan lakia, niin lapset ovat siellä huumeissä, ja tuovat teräaseita ja muita aseita laitokseen, sekä myyvät huumeita. Mikäli paikka ei noudata lakia, siellä ei tällaista tehdä, mutta siitä tehdään ilmoitus ja kohta on taas uusi lasupaikka jossa pyöritetään huumerinkiä. Eli keinot on viety joka paikasta. Sitten on olemassa eva, jossa homma saadaan toimimaan, kun siellä voi oikeasti eristää nuori, ja katkaista typeryydet.