Tämä lienee normaali kehitysvaihe aikuistuessa, neuvoja?
Olen siinä pisteessä, että ymmärrän nykymaailmasta enemmän kuin vanhempani. He eivät pysy enää teknologian kehityksen ja muun maailmanmenon perässä enää. Eivätkä hoksottimetkaan toimi yhtä sukkelasti kuin ennen. Heidän tietotaitonsa on suurimmilta osin vanhentunutta ja käyttökelvotonta tänä päivänä.
Tämä asetelma tuntuu aivan kuin nolasin vanhempani jotenkin. Tuntuu vaikealta ajatella tätä asiaa, koska tunnen heitä kohtaan tavallaan sääliä. 80-90-luvulla todella fiksuja aikuisia ajan hermolla, nykyään eivät jaksa edes yrittää pysyä minkään perässä. He itse eivät suostu tunnustamaan tätä asiaa ja supistavat elämäänsä entisestään, kun muuttuva ja kehittyvä maailma menee yli ymmärryksen. Katsovat samoja vanhoja sarjoja ja alko maistuu yhä enemmän.
Kommentit (34)
Voi kuule. Kyllä, podet murrosikää, jossa kuvittelee olevansa viisaampi kuin vanhemmat. Katsos kun on ihmisiä, niin nuorempia kuin vanhempia, jotka tajuavat jossain vaiheessa elämää ettei maailman meno paljon parempaan suuntaan ole menossa. Viisas ihminen pystyy pitämään elämässään ne asiat vain jotka pitää itselleen arvossa. Digitalisaatioon mukaan lähtemättömyys on erinomainen asia, jota soisi olevan enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö vanhempasi ole ylpeitä saavutuksistasi ja osaamisestasi? Yleensä vanhemmat ovat. Oletko yrittänyt neuvoa heitä tarpeellisen teknologian käytössä? Esim. ostat lahjaksi uuden puhelimen ja sitten yhdessä katsotte miten se toimiikaan.
Jos eivät halua enää oppia, sekin on ok, kuten itse sanot. Minusta on luonnollista, että nuoremmilla polvilla on paremmat tiedot uusista asioista.
Ainoa mistä olisin hiukan huolissani on lisääntyvä alkoholin käyttö. Riippuu määristä ja siitä kuinka usein sitä käyttävät.
En tiedä ovatko, eivät puhu tuollaisista asioista ja hermostuu jos kysyy. En neuvo heitä kun eivät pyydä ja eivät ota minulta mitään lahjoja vastaan kun olen heille lapsi, en vertainen aikuinen.
Alkoholia juovat vapaapäivät ja lomat, en tiedä tarkkaan kun asun kaukana enkä vastaa viikonloppuiltana puhelimeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä neuvoa kaipaat? Anna vanhempiensa elää omannäköistä elämäänsä ja elä sinä omaasi. Myös ikääntymiseen kuuluu vaiheita, vanhempasikin ovat ehkä oivaltaneet jotain merkittävää ja tekevät valintoja olla osallisena tässä maailmassa omalla tavallaan, ihan niinkuin sinäkin.
Kaipaan neuvoa miten päästä yli tästä omasta pahasta olosta asiaan liittyen. Olen kutistanut itseäni vanhempien alapuolelle vuosia enkä pysty enää. Nyt kun seison selkä suorassa heitä pidempänä, koen että minun pitäisi pyydellä anteeksi ja hävetä.
Anna sen pahan olon olla, tulla ja mennä vaan. Ei se haittaa.
No tämä on kyllä totta. Hyvä muistutus. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien ei tarvitse hallita kaikkea. Sinäkin saat vanhentua.
Aivan yhtä varmaa on, että omien lastesi mielestä olet joskus tulevaisuudessa aika kiusallisen pihalla heidän todellisuudestaan. Sitä ennen saat toki nauttia asemastasi heidän elämänsä idolina, joka tekee kaiken oikein ja tietää kaiken. Näin se sukupolvissa menee.
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule. Kyllä, podet murrosikää, jossa kuvittelee olevansa viisaampi kuin vanhemmat. Katsos kun on ihmisiä, niin nuorempia kuin vanhempia, jotka tajuavat jossain vaiheessa elämää ettei maailman meno paljon parempaan suuntaan ole menossa. Viisas ihminen pystyy pitämään elämässään ne asiat vain jotka pitää itselleen arvossa. Digitalisaatioon mukaan lähtemättömyys on erinomainen asia, jota soisi olevan enemmän.
Kyllä se jossain vaiheessa on ihan tosiasia, että lapsi ohittaa vanhemman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien ei tarvitse hallita kaikkea. Sinäkin saat vanhentua.
Aivan yhtä varmaa on, että omien lastesi mielestä olet joskus tulevaisuudessa aika kiusallisen pihalla heidän todellisuudestaan. Sitä ennen saat toki nauttia asemastasi heidän elämänsä idolina, joka tekee kaiken oikein ja tietää kaiken. Näin se sukupolvissa menee.
Kysymykseni ei koske vanhempien ymmärrystä sinänsä, vaan omaa kipua roolien muuttumisessa ja siinä miltä tuntuu nähdä kun elinvoimaiset vanhemmat muuttuvat pikkuhiljaa vanhoiksi.
Ongelmallista on se, että vanhemmat osaltaan jarruttavat tätä luonnollista siirtymää ja joudun pitämään heidät kaukana elämästäni tämän vuoksi. Ap
Minä olen nelikymppinen ja olen huomannut, että äitini tietää tietokoneista ja älypuhelimista enemmän kuin minä. Itse en osaa kunnolla edes facebookia käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä neuvoa kaipaat? Anna vanhempiensa elää omannäköistä elämäänsä ja elä sinä omaasi. Myös ikääntymiseen kuuluu vaiheita, vanhempasikin ovat ehkä oivaltaneet jotain merkittävää ja tekevät valintoja olla osallisena tässä maailmassa omalla tavallaan, ihan niinkuin sinäkin.
Kaipaan neuvoa miten päästä yli tästä omasta pahasta olosta asiaan liittyen. Olen kutistanut itseäni vanhempien alapuolelle vuosia enkä pysty enää. Nyt kun seison selkä suorassa heitä pidempänä, koen että minun pitäisi pyydellä anteeksi ja hävetä.
Alkosta saa apua pahaan oloon, mutta ylimielisyyteen se ei auta.
Niin moni ymmärsi aloitukseni väärin ja keskittyy haukkumaan, että en jaksa enää laittaa tähän keskusteluun energiaa. Ap
Ota se oma itsenäinen elämä haltuun. Itsenäisyydessä ja aikuisuudessa ne vanhemmat on ihan vain sivujuoni päivitys.
Vierailija kirjoitti:
Niin moni ymmärsi aloitukseni väärin ja keskittyy haukkumaan, että en jaksa enää laittaa tähän keskusteluun energiaa. Ap
Jaaha, näin helposti luovutit. Henkisesti taidat edelleen olla teinin tasolla. Kyllä se elämä suakin opettaa, jos et vanhemmilta halua neuvoa ottaa vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule. Kyllä, podet murrosikää, jossa kuvittelee olevansa viisaampi kuin vanhemmat. Katsos kun on ihmisiä, niin nuorempia kuin vanhempia, jotka tajuavat jossain vaiheessa elämää ettei maailman meno paljon parempaan suuntaan ole menossa. Viisas ihminen pystyy pitämään elämässään ne asiat vain jotka pitää itselleen arvossa. Digitalisaatioon mukaan lähtemättömyys on erinomainen asia, jota soisi olevan enemmän.
Kyllä se jossain vaiheessa on ihan tosiasia, että lapsi ohittaa vanhemman.
No on ihan luonnollista ja toivottavaa, että lapsi jää tellukselle vielä sen jälkeen kun vanhemmista aika jättää. On kypsymättömyyden merkki, että pitää itseään edelleen vanhempiensa jatkeena ja halveksuu heitä samalla. Aivan kuin olisi vielä kiinni napanuorassa, ja kokee että on jotenkin jännää kun on itse päivä päivältä tietoisempi kaikesta pöhinästä. Aivan kuin teini-ikäinen, joka pyörittelee arsettaan tiktokkiin ja ajattelee olevansa jotain niin upeaa, vaikka toiset kehoittaa miettimään kaksi kertaa.
Tosiasiassa olet vain enemmissä määrin vieraannuttamassa itsesi ja olet jo hyvin vieraantunut kaikesta mikä pitää sinut hengissä siinä vaiheessa, jossa maailmasta riisutaan kaikki se ihmisen rakennuttama teennäinen, kuten sähkö. Tulet vielä sen huomaamaan ja mikäli et, niin heikossa on myös ne jotka jälkeesi jää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien ei tarvitse hallita kaikkea. Sinäkin saat vanhentua.
Aivan yhtä varmaa on, että omien lastesi mielestä olet joskus tulevaisuudessa aika kiusallisen pihalla heidän todellisuudestaan. Sitä ennen saat toki nauttia asemastasi heidän elämänsä idolina, joka tekee kaiken oikein ja tietää kaiken. Näin se sukupolvissa menee.
Kysymykseni ei koske vanhempien ymmärrystä sinänsä, vaan omaa kipua roolien muuttumisessa ja siinä miltä tuntuu nähdä kun elinvoimaiset vanhemmat muuttuvat pikkuhiljaa vanhoiksi.
Ongelmallista on se, että vanhemmat osaltaan jarruttavat tätä luonnollista siirtymää ja joudun pitämään heidät kaukana elämästäni tämän vuoksi. Ap
Kannattaahan juu sitä itsenäisyyttä alkaa opettelemaan jossakin vaiheessa elämää
Mitä vähemmän ymmärrän nykymaailmasta sitä tyytyväisempi olen omaan elämääni.
N46