Mitä pitää tehdä kun meinaa väsyä omaan lapseensa?

Vierailija kirjoitti:

Ehdota miehelle, että ostaa oman kämpän ja muuttaa sinne. Sitten ei lapsi ärsytä.

Ei ole rahaa tuollaiseen luksukseen, että olisi kaksi asuntoa. Ap

Sano miehellesi että aikuistuu. Muistuta häntä siitä, että kaikki on ohimenevää. Lapsi kasvaa, eikä ole enää kohta hänen "riesanaan". Haluaako hän lapselleen hyvän ja onnellisen lapsuuden, ja hyviä muistoja isästään vai päinvastoin.Kerro hänelle, että sinä toivot lapsellenne onnellisen lapsuuden. Kysy myöskin, muistaako hän isänsä käyttäytyneen häntä kohtaan samalla tavalla ja miltä se tuntui? Todennäköisesti hän käyttäytyy juuri samoin kuin hänen isänsä on käyttäytynyt. Hänet olisi hyvä saada tämä tiedostamaan ja näin välttämään samaa toistumasta itsessään. Tsemppiä, minäkin toivon lapsellenne onnellista ja hyvää lapsuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla, että teillä on erilaiset näkemykset lapsen kasvatuksen suhteen, ja mies on osaltaan luovuttanut, kun asiat eivät suju hänen toivomallaan tavalla? Joskus näkee perheitä, joissa vanhemmuutta suoritetaan ja koko elämä pyörii lapsen ympärillä. Jos toinen vanhemmista toivoisi rennompaa kasvatustyyliä, sellaista, jossa lapset enemmänkin menevät siinä sivussa eivätkä määritä kaikkea tekemistä, voi vanhempi valita syrjäänvetäytymisen. Monille lasten tarvitsevuus aiheuttaa kuormitusta, jota nykyiset lapsikeskeiset kasvatusihanteet ruokkivat.

Voi olla, että meillä on vähän erilaiset näkemykset kasvatuksen suhteen. Mutta eipä tuo kasvattaminen niin helppoa ole, että kumpikaan meistä saisi lapsen toimimaan juuri haluamallaan tavalla ja asioiden sujumaan juuri haluamallaan tavalla. On turha toivoa, että lapset menisi vähän siinä sivussa, jos lapset ei ole sellaista siinä sivussa menevää mallia. Ap

Auttaisiko se, että sopisitte selkeästi laosen hoidon vastuualueista? Jaon voi tehdä niin, että toinen huolehtii tietyistä osa-alueista yksinään ja toinen toisista, tai sitten niin, että asioita tehdään vuorotellen. Ensimmäisessä on se hyvä puoli, että metatyö jää pois, kun ei ensin tarvitse neuvotella siitä, kumpi tekee työn, eikä briiffata toista ajantasaisesta tilanteesta, jotta tämä pystyy aloittamaan oman vuoronsa.

Jos perheeseen on päässyt syntymään dynamiikka, jossa toinen ottaa vastuuta enemmän ja tietää paremmin, miten kaikki hoidetaan, on toisella koko ajan vähän epävarma olo, jotain pitäisi tehdä, mutta ei oikein tiedä, mitä, milloin ja miten. Jos on etukäteen tiedossa, kumman vuoro on kylvettää, pukea tai huolehtia ruokailusta, tietää toinen olevansa sillä hetkellä vapaalla. Tärkeää on myös, että toisen hoitaessa omaa osuuttaan ei puututa eikä päsmäröidä. Suomessa äidit ovat usein pitkään lasten kanssa kotona, jolloin väistämättä he tuntevat lapsen isää paremmin ja kiintyvät tähän voimakkaammin. Tähän ei oikein auta muu kuin se, että isän ja lapsen suhteen kehittymiselle annetaan tilaa.

Toisessa topiikissa yritettiin väkisin keksiä pakollisia tekosyitä lisäsynnytyksille, niin eiköhän se elämä "parane" kun pistätte pari sisarusta tulemaan minimituloillanne ja nolla motivaatiolla.

Vierailija kirjoitti:

Heitä se kakara lihamyllyyn ja tee lihamureketta.

Jatkossa sitten roiskitte mällit mahalle, eikö niin? Apinat.

Taattua av laatua. V**tu tämä palsta on p e r s e e s t ä ja pilaa mielenterveyden loputkin rippeet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna kun arvaa: normi lapsi? Menehän hetkeksi erityislapsiperheeseen ja valita sitten.

En minä valita, vaan mieheni on se joka on väsynyt yhteiseen lapseemme. Etsin vinkkejä tilanteeseen. Ap

Valitsit miehen itse.

Sanot siis, että jos mut joku valitsee, saa syyttää itseään - kaikesta.

Lapsen kuormittava käytös vain lisääntyy, mitä enemmän isä ottaa etäisyyttä. Lapset haluavat huomiota. Jos sitä ei saa hyvällä, se otetaan pahalla.

Mitä jos mies ensin vaikka ottaisi harjoituksia siitä, miten ollaan lapsen kanssa läsnä, ei vain paikalla. Isä voisi keksiä jonkun leikin yhdessä lapsen kanssa, hassuttelua tai ihan vain juttelua. Tykkääkö isä retkeilystä tai pallopeleistä, uimisesta tms? Lapsen kanssa kahdenkeskinen tekeminen ilman että isä hapuilee kännykkää käteen tai ajatus harhailee. Tuon ikäisen lapsen kanssa voi jo tehdä vaikka mitä ja huvitella monella tapaa, mutta se vaatii sitä, että aikuinen on kiinnostunut, innostunut ja läsnä.

Näitä hyviä kokemuksia tarvitaan useita ennen kuin voi ajatella, että tavalliset päivittäiset asiat alkavat sujua kepeästi. Arjen hankaliin tilanteisiin voi keksiä jonkun tarrankeräystaulukon tai ihan vaan rasti ruutuun onnistuneesta suorituksesta ja vaikka kymmenen kerran jälkeen joku palkinto, jonka ei tarvitse olla kallis. Esim elokuvan katsominen yhdessä vanhemman kanssa poppareita syöden on ihan pätevä palkinto. Tietysti jos lapsi lähtökohtaisesti aina saa katsoa mitä tahansa, niin ehkä joku muu palkinto voi tehota paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla, että teillä on erilaiset näkemykset lapsen kasvatuksen suhteen, ja mies on osaltaan luovuttanut, kun asiat eivät suju hänen toivomallaan tavalla? Joskus näkee perheitä, joissa vanhemmuutta suoritetaan ja koko elämä pyörii lapsen ympärillä. Jos toinen vanhemmista toivoisi rennompaa kasvatustyyliä, sellaista, jossa lapset enemmänkin menevät siinä sivussa eivätkä määritä kaikkea tekemistä, voi vanhempi valita syrjäänvetäytymisen. Monille lasten tarvitsevuus aiheuttaa kuormitusta, jota nykyiset lapsikeskeiset kasvatusihanteet ruokkivat.

Voi olla, että meillä on vähän erilaiset näkemykset kasvatuksen suhteen. Mutta eipä tuo kasvattaminen niin helppoa ole, että kumpikaan meistä saisi lapsen toimimaan juuri haluamallaan tavalla ja asioiden sujumaan juuri haluamallaan tavalla. On turha toivoa, että lapset menisi vähän siinä sivussa, jos lapset ei ole sellaista siinä sivussa menevää mallia. Ap

Vastasit hieman kierrellen että "Kyllä, juuri näin".

Enemmän se on kiinni juuri siitä että päätetään lopettaa suorittaminen ja aloittaa se "lapset menevät siinä sivussa" mielentila.

Sitten nämä muut jutut vielä: Stressi töissä? Seksielämä? Toimeentulo? Muut mieltä painavat asiat?

/eri