Lue keskustelun säännöt.
Vanheneminen on ihan hanurista
17.10.2022 |
Kauniisti sanottuna noin. Ikää hieman yli 50-vuotta j enemmän ja enemmän on mielessä asiat, joita on tapahtunut. Mielialaa valtaa ajatus, että ihanimmat asiat elämässä on nähty ja koettu ja edessä on enemmän harmaata.
Puoliso on alkanut sairastella ja ei tässä omakaan keho enää nuorru vaikka siitä huolta pidänkin. Töissäkin tulee tunne, että pitäisi olla tehokkaampi ja parempi ja se turhauttaa koska olen aina suhtautunut työhöni vakavasti.
Raha-asiatkaan eivät ole niin hyvin kuin voisi ajatella tässä vaiheessa elämää jo olevan. Menot teini-ikäisistä lapsista ovat aika kovat ja säästöön on vaikea saada kun kaikki kallistuu.
Materiaa ja fyysisen kehon rapistumisesta huolimatta eniten ahdistaa tämä tietty melankolia. Lapset lähtevät kohta omilleen, on heidän aika kerätä kokemuksia, rakkauksia ja seikkailuja.
En ole ikinä valmis kiikkustuoliin, mutta tunne on tylsistynyt. En edes haluaisi elää vanhaksi vaan toivoisin lähteväni aikanani nopeasti, en kituen. En halua elää enää kymmeniä vuosia.
Kommentit (44)
Olen kans vähän yli 50.
Järkyttävää, miten äkkiä aika on mennyt. Olen esim (omasta mielestäni) nolon vanha käymään Hesburgerissa. Ihan esimerkki vaan.
Lisäksi alkaa tulla kremppaa.
Mutta ikävämänä koen sen, että ei oo kuin muutama vuosi ja olenkin eläkeikäinen. Sen ikäisestä ei olla sitten enää esim terveydenhoidossa kovin kiinnostuneita. Lasketaan kaikki vanhuudenvaivoiksi.
Sama liikuntarajoite vanhalla katsotaan ikään liittyväksi eikä saa ilmaista apua, kun taas nuori vammainen palvellaan kotiin tarvittaessa vaikka 24 7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 2 ja lisään, että musta tulee sitten kans varmaan muiden tapaan sellainen että niitä lapsia kaivataan aina aan ja harvoin käyvät.
Kaikki mummelit ne aina kaipaa lapsiaan ja niistä juttelee.
Ap lisää vielä, että työelämässä olen jämähtänyt ja tavallaan tekisi mieli vaihtaa, mutta realistisesti ajateltuna on ne parhaat vuodet takana myös työelämässä. Ei taida tämän ikäinen olla enää halutuinta rekryttävää.
Minä myös pelkään, että putoan liian nopeasti menevästä digitalisaatiosta.
Ekat palkkani sain ihan pankkikirjatilille. Olin kesätöissä vakuutusyhtiössä ja siellä oli uutena tullut tietokoneet juuri vähän aikaa sitten.
Sitten kouluttauduin rakennusinsinööriksi. Rakennuksilla ei ollut mitään tietokoneita vuosikausiin
En ole enää alalla, mutta nythän siellä on monipuoliset piirustukset tietokoneilla. Moniulotteiset. En pystyisi enää palaamaan sinne, kun en tajuaisi niistä mitään.
En osaisi edes mennä korottamaan yo-arvosanoja. Kirjoituksissa on omat ohjelmansa.
Eikö 50 ja risat tyypillä ole vielä aikaa eläkevuosiin yli 10 v eli ei pitäisi olla eläkeaika vielä lähelläkään. Jos ei ole omalle kunnolle tehnyt mitään, niin olisi korkea aika alkaa tekemään, eikä vain marista.
Sitä paitsi on niitä kremppoja nuoremmillakin. Lähes kaikki tietämäni rinta- ja mahasyöpätapaukset ovat noin kolmekymppisillä. Ehkä se velttoilu somen ääressä niittaa jo nuoriakin, miksiköhän ovat nykyään niin läskejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidan olla hullu, mutta elämä on ihanaa, vaikka on tullut ikää. Matkustellaan miehen kanssa ja välillä hoidetaan lapsenlapsia. Sen huomaa, että väsyy helpommin etenkin töissä, mutta eläkeikä lähestyy hyvää vauhtia, 👍 Nuorempana elämä oli rankempaa.
Minusta tämä 50 vuotta on mitä parhain ikä. Olen edelleen terve ja hyväkuntoinen. Osaan työni ja palkkani on parempi kuin ikinä uskalsin haaveilla. Omaisuutta on kertynyt reilusti, kun on elänyt kohtuudella. On ihastuttava vaimo, ystäviä, harrastuksia ja mahdollisuuksia toteuttaa itseään.
Vaan ei tämä kaikki ole itsestään tullut vaan tähän on määrätietoisesti ja pitkäjännitteisesti pyrkiä. Moneen asiaan on voinut itse vaikuttaa, vaikkei kaikki tietysti ole omissa käsissä. Terveyttäänkin on voinut edistää omilla toimillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikä on vain numero. Seikkaillen loppuun asti.
Flytta utomlands så får du förändring i tristessen. På andra ställen märker du att folk lever för sig själva och inte för sin omgivning. I Finland skall allt vara på ett visst sätt och det vissa sättet är oftast tråkigt, färglöst och allmänvisset.
Se blott på de bostadsreklamerna som finns i kvällstidningarna. Kåk efter kåk är svart, grå och vit, både utanpå och inuti. Vem vill bo i något sådant? Se på kläderna som är gråa, eventuellt svarta och med en vit klick om vintrarna. På sommaren är det mera svart och vitt och mindre grått.
Allt verkar vara fullkomligt glädjelöst och det uppfattas tydligen som "fint". Att det skall vara "fint" är väldigt viktigt. En fin finsk krog har svarta obekväma stolar i trä och eventuellt bord med. Allt är stramt, tillbakadraget och kallt. Det är "fint" och det är viktigt att kunna skryta för de andra att man har varit på "fina" ställen.
Hurudant det är att bo, hur kläderna sitter och känns eller hur maten smakade och hur man gillade omgivningen är sekundärt, för det skall vara på vissa sätt. Sedan kan man tävla sinsemellan om hur "fint" det har varit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksielämä on kuihtunut vuosien mittaan eikä haluja enää ole kuin harvoin. Seksimoodiin pääseminen vaatii rentoutumista ja rauhaa ja siihen ei ole kotona mahdollisuutta. Aina on joku seinän takana ja silloin en pysty rentoutumaan.
Miehestä on tullut vaivojensa myötä hieman äkäinen ja vetäytyvä, joten ei tässä liitossakaan enää juurikaan hauskoja hetkiä koeta, muuallakaan kuin sängyssä. Ehkä tämä on vain nyt jonkinlainen vaihe, toivottavasti tapahtuu vielä käänne parempaankin. Tai varmasti siihen voisi itsekin jollain tavalla vaikuttaa. En ole vielä vaan löytänyt sitä keinoa.
Jännää miten nuorena ei yhtään haitannut köyhyys . Aina kuitenkin jotenkin pärjättiin ja ruokaakin saatiin. Mihin seikkailuasenne on kadonnut, sitä olen monesti ihmetellyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen 48 v, sinkku ja lapseton. Elämäni on muuten hyvää ja mukavaa, mutta alkaa olla vaikea pärjätä työelämässä. Työni on teknisen ajan asiantuntijatyötä, kollegat firmassa 25-37 v miehiä. Hyvin kilpailullisia, kaikki haluavat olla kovimpia tekijöitä ja osaajia. Päästäkseen siihen he myös opiskelevat ja tekevät ylitöitä paljon vapaa-ajallaan. Itsekin olen tehnyt sitä nuorempana mutta enää en säännöllisesti jaksa 8 tunnin päivää enempää. Ja se alkaa näkyä kelkasta tippumisena muihin nähden. Alallani tulee jatkuvasti uutta opittavaa ja kyllä sitä huomaa että nuoret oppii nopeammin.
Itse kuvittelin aina että tässä iässä harmittaisi kehon krempat ja rypistyvä naama, mutta ne onkin aivot jotka meikäläisellä alkaa siirtyä jo eläkkeelle. Ja se on ikävää kun on aivotyön tekijä ja pitäisi vielä jaksaa 15 vuotta työelämässä.
Lapinlahden linnut sanoi asiasta oikeastaan kaiken oleellisen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni se 50v tulee täyteen alkuvuodesta. On tämä ollut kova vuosi itselleni, mutta yleisesti ottaen olen ollut kovin tyytyväinen elämääni, tyttäret isoja, asuntolaina maksettu ennen 50v päivää ja ihana pitkä parisuhde (30v) mieheni kanssa. Ja sitten se kaikki romahtaa kun mieheni sairastui masennukseen, ykskaks kaikki on epävarmaa ja yksinäistä ja pirun surullista. Eteenpäin on mentävä, mutta tämän ikäisenä on kurja todeta, että ystävät muutamaa lukuunottamatta on jääneet ja nyt olisi niin ihanaa kun olisi ihmisiä joiden kanssa reissata yms. Tuntuu kuin elämä valuisi sormien välistä.
Jos sitten keksit paperille ideoita, mikä voisi piristää elämää tai muuttaa sitä positiivisempaan suuntaan, siltä osin kuin se on mahdollista. Tai mielialaa. Mikä mahdollistaisi sen.
Olen samaa mieltä. En voi suositella kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 48 v, sinkku ja lapseton. Elämäni on muuten hyvää ja mukavaa, mutta alkaa olla vaikea pärjätä työelämässä. Työni on teknisen ajan asiantuntijatyötä, kollegat firmassa 25-37 v miehiä. Hyvin kilpailullisia, kaikki haluavat olla kovimpia tekijöitä ja osaajia. Päästäkseen siihen he myös opiskelevat ja tekevät ylitöitä paljon vapaa-ajallaan. Itsekin olen tehnyt sitä nuorempana mutta enää en säännöllisesti jaksa 8 tunnin päivää enempää. Ja se alkaa näkyä kelkasta tippumisena muihin nähden. Alallani tulee jatkuvasti uutta opittavaa ja kyllä sitä huomaa että nuoret oppii nopeammin.
Itse kuvittelin aina että tässä iässä harmittaisi kehon krempat ja rypistyvä naama, mutta ne onkin aivot jotka meikäläisellä alkaa siirtyä jo eläkkeelle. Ja se on ikävää kun on aivotyön tekijä ja pitäisi vielä jaksaa 15 vuotta työelämässä.
Tämä. Vaikka aivot on mielestäni ihan kunnossa, ei vaan enää kiinnosta niin paljon että uhraisi vapaa-aikansa työasioille. Näin viisikymppisenä lähden mielummin metsään kävelylle tai neulon jotakin kuin avaisin tietokoneen uudelleen kotona täyden työpäivän jälkeen.
Nuorilla miehillä on intohimoa, paloa ja kova nälkä jotka itseltä on sammuneet. Näen näin käyneen myös samanikäisille miehille. Uran tekeminen ei enää kiinnosta.
Sama kuin ap:lla mutta mielessä kaikki se, mitä EI tapahtunut. Eli, kun ei ole uskaltanut elää.
Ymmärrän sinua. Tein lapset nuorena, ja he ovat lähteneet kotoa jo kun olin nelivitonen. Tuntui siltä, että nytkö se elämä meni jo ja tässäkö tämä oli. Tyhjä pesä tuntui raskaalta. Miten elämä vilahti niin nopeasti.
Muutama vuosi meni totutellessa, mutta elämä on löytänyt takaisin urilleen. Nyt on aikaa itselle, puolisolle ja uusille harrastuksille ja osaan nauttia taas. En oikeastaan mieti ikääni lainkaan. Huomaan, että väsyn helpommin ja olenkin hidastanut tahtia ja ollut lempeämpi itselle. Panostan siihen mikä tuo iloa ja hyvää oloa.
Onhan tämä, itselläni viimeinen 1-2v on ollut aika tunnepitoista mylläkkää ja tässä 1v sisällä ollut erilaisia kremppoja ja syitä ravata työterveyslääkärillä eikä alkukeväästä sairastamani korona ainakaan auttanut, oli varsin voimakas-ja laajaoireinen.
Esikoinen muutti viimevuonna kotoa yliopiston alkamisen myötä, nuorempi eli 19v taitaa lähteä ensivuonna, ainakin armeijaan. Asunto on myöskin ensivuonna maksettu tai viimeistään seuraavana, arki menee töissä.
En tiedä.
N46