Tuttu tunne,ikävä kyllä..

Miks sitä aina onkin niin kärsimätön ja väsynyt?? Mä olen tietoisesti pyrkinyt muuttamaan itseäni ja omaa käytöstäni! Ajattelen ettäapua jos joku llapsista kuolisi niin minkälainen äiti sillä oli:Kamala tai jos itse kuolisin niin mitkä muistot lapsille minusta jäisi:Ei kovin häävit.. Ja huutamisen on vähentynyt hurjasti. Olen ottanut myös rennomman asenteen eli toistan itselleni miielessäni kun esim maitolasi kaatuu siitä huolimatta että olen siitä kymmenen kertaa jankuttanut ettei saisi leikki tms. niin sitten kun se kuitenkin kaatuu,toistelen itselleni että ota iisisti,ota iisisti,paperia heti kouraan ja pyyhi sotkut ilman raivostumista... Onhan se jatkuvaa itsehillinnän opettelua ja kertausta täälläkin! Iloa silään nyt saat multa kunnon rutistuksen ja taas jaksetaan,ainaki yks päivä!!!!! =)