Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nykyajan tapailu vs. oikea seurustelu? Onko jotain vaikutusta siihen, että nykyään parisuhteen saaminen on niin vaikeaa??
17.10.2022 |
Tapailua voi harrastaa sellaisen kanssa joka voi olla tyttö/poikaystävä.
Seurustelu tähtää sen sijaan avioliittoon ja silloin kumppanin pitää olla jo ihan vaimo/aviomiestasoa.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kai sellaista tapailua aina ollut. Tietenkin jos tutustuu kumppaniinsa vaikka työpaikalla tai jossain koulussa, niin ei ehkä tarvitse erikseen tapailla ennen seurustelupäätöstä, mutta jos tavataan vaikka baarissa tai tansseissa niin tilanne on vähän eri. Kai siinä joku miettimisaika tarvitsee olla.
Kertoisitko, mitä tuo ihan konkreettisesti tarkoittaa. Mitä tarkoittaa miettimisaika ja seurustelupäätös? Mitä niissä tapahtuu?
No ensin pitää miettiä, haluaako seurustella vai ei. Siis että tykkääkö siitä ihmisestä tarpeeksi paljon. Ja jos molemmat huomaavat tykkäävänsä tarpeeksi, niin seurustelu voi alkaa.
Pahoittelen, jos jonkun mielestä "tykkääminen" on liian laimea sana. Mutta jos olisin käyttänyt jotain toista sanaa, sekin voisi jonkun mielestä olla jollakin lailla väärä, ja siitä voisi alkaa pitkä väittely.
Okei. Entä mitä tapahtuu, kun seurustelu alkaa?
Miten niin tapahtuu? Ei kai siinä mitään erikoista tarvitse tapahtua. Toki sitten varmaan vietetään paljon aikaa yhdessä, ainakin jos siihen ei ole mitään käytännön estettä. Yleensä seurustelevat parit haluavat olla paljon yhdessä.
Kai se jotenkin eroaa tapailusta ja miettimisajasta?
No ainakin sillä tavalla, että sitten tiedetään, että tämä on nyt se ihminen jonka kanssa haluan olla ja joka haluaa olla minun kanssani. Kun asia on selvä, sitä ei tarvitse enää pohtia.
Ja sittenkö se kestää forever and ever?
En sitten saanut vastausta :-(
En ihan vilpittömästi ymmärrä tuota ajattelutapaa. Itselleni parisuhteet ovat aina olleet prosesseja, eivät jotain staattista, josta päätetään ja sitten siinä ollaan.
Ensin on tarvittu kahden ihmisen keskinäinen kiinnostus toisiinsa. Siitä on alkanut tutustuminen. Sitä voi kutsua myös tapailuksi tai deittailuksi tai seurusteluksi ihan riippuen, miten itse kukin nuo sanat ymmärtävät. Usein huomataan aika nopeasti, ettei sovitakaan yhteen, joten erotaan jo muutamien tapaamisten jälkeen. Mutta jos on hyvä olla yhdessä tapailu jatkuu. Joskus huomataan muutaman kuukauden/vuoden-parin sisällä, ettei sovitakaan yhteen, tai toisesta paljastuu asioita, joita ei voi hyväksyä. Erotaan. Mutta niin kauan kuin menee hyvin, tunteet syvenevät, niistä aletaan keskustella, samalla aletaan keskustella tulevaisuuden suunnitelmista, tehdä yhteisiä suunnitelmia ensin lähitulevaisuudelle sitten yhä kauemmas tulevaisuuteen. Samaan aikaan aletaan tutustua toisen kavereihin ja sukulaisiin. Jossain vaiheessa tulee ajankohtaiseksi miettiä, millaisena suhdetta halutaan jatkaa; muutetaanko avoliittoon, mennäänkö naimisiin, halutaanko tulevaisuudessa lapsia, asutaanko maalla vai kaupungissa jne.
Eli suhde elää ja etenee koko ajan. Ja valitettavasti joskus vielä sitten avo- tai avioliittovaiheessakin joutuu toteamaan, ettei se toimikaan, ja tulee ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seurustelu tähtää avioliittoon??? Mitä ihmettä? No ei todellakaan automaattisesti tähtää avioliittoon! Voi seurustella, olla uskollinen ja sitoutunut kumppaniin, mutta ei koe avioliittoa tarpeelliseksi. Monella lapset ja yhteinen asunto+laina sitoo enemmän kuin avioliitto.
Itse olen naimisissa, mutta ymmärrän kyllä, että kaikki eivät pidä avioliittoa tärkeänä. Ei ole multa pois toisten seurustelut ja avoliitot. Mua ei myöskään häiritse se, että jotkut ovat kihloissa eivätkä mene naimisiin.
Puheet on vain puheita. Kyllähän se kertoo kaiken tarvittavan, jos ei ole valmis avioliittoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ala naisten kanssa mihinkään, jos siinä pitää olla aina joku lopullinen "pallo jalkaan" tavoite.
Jos toinen kertoo haaveilevansa jostain häistä ja muusta vastaavasta, ovat tulevaisuuden tavoitteemme epäsopivat koska itse haaveilen korkeintaan rennosta yhdessäolosta ilman siihen liittyvää härdelliä ja roolileikkejä.
Häistä en haaveile, yäk, naimisiinmenosta kyllä.
Mä olen tapaillut erästä miestä yli vuoden. Mulla ei ole tarkoituskaan edetä tässä suhteessa mihinkään. Ei kiinnosta mitkään tulevaisuuden suunnitelmat, vaikka mies välillä heittää sellaisia ilmoille. Molemmat tiedetään, etteivät ne toteudu ja hyvä niin. Onneksi nykyään voi elää näinkin. N39
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurustelu tähtää avioliittoon??? Mitä ihmettä? No ei todellakaan automaattisesti tähtää avioliittoon! Voi seurustella, olla uskollinen ja sitoutunut kumppaniin, mutta ei koe avioliittoa tarpeelliseksi. Monella lapset ja yhteinen asunto+laina sitoo enemmän kuin avioliitto.
Itse olen naimisissa, mutta ymmärrän kyllä, että kaikki eivät pidä avioliittoa tärkeänä. Ei ole multa pois toisten seurustelut ja avoliitot. Mua ei myöskään häiritse se, että jotkut ovat kihloissa eivätkä mene naimisiin.
Puheet on vain puheita. Kyllähän se kertoo kaiken tarvittavan, jos ei ole valmis avioliittoon.
Miksi avioliitto olisi jotenkin autuaaksi ja onnelliseksi tekevä? Miksi muka vain silloin on sitoutunut kumppaniin? Miksi ette ymmärrä toisenlaisia tapoja elää ja olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kai sellaista tapailua aina ollut. Tietenkin jos tutustuu kumppaniinsa vaikka työpaikalla tai jossain koulussa, niin ei ehkä tarvitse erikseen tapailla ennen seurustelupäätöstä, mutta jos tavataan vaikka baarissa tai tansseissa niin tilanne on vähän eri. Kai siinä joku miettimisaika tarvitsee olla.
Kertoisitko, mitä tuo ihan konkreettisesti tarkoittaa. Mitä tarkoittaa miettimisaika ja seurustelupäätös? Mitä niissä tapahtuu?
No ensin pitää miettiä, haluaako seurustella vai ei. Siis että tykkääkö siitä ihmisestä tarpeeksi paljon. Ja jos molemmat huomaavat tykkäävänsä tarpeeksi, niin seurustelu voi alkaa.
Pahoittelen, jos jonkun mielestä "tykkääminen" on liian laimea sana. Mutta jos olisin käyttänyt jotain toista sanaa, sekin voisi jonkun mielestä olla jollakin lailla väärä, ja siitä voisi alkaa pitkä väittely.
Okei. Entä mitä tapahtuu, kun seurustelu alkaa?
Miten niin tapahtuu? Ei kai siinä mitään erikoista tarvitse tapahtua. Toki sitten varmaan vietetään paljon aikaa yhdessä, ainakin jos siihen ei ole mitään käytännön estettä. Yleensä seurustelevat parit haluavat olla paljon yhdessä.
Kai se jotenkin eroaa tapailusta ja miettimisajasta?
No ainakin sillä tavalla, että sitten tiedetään, että tämä on nyt se ihminen jonka kanssa haluan olla ja joka haluaa olla minun kanssani. Kun asia on selvä, sitä ei tarvitse enää pohtia.
Ja sittenkö se kestää forever and ever?
Ei sitä tietenkään etukäteen tiedä, kestääkö suhde. Mutta jos on löydetty itselle mieluinen kumppani, niin yleensä tietenkin toivotaan suhteen kestävän. Aika näyttää, käykö niin.
Sinänsä tapailussa ei sinänsä ole vikaa, koska suhteeseen ei tietenkään pidä suinpäin sännätä, mutta se on huono juttu että ei osata keskittyä yhteen ihmiseen kerralla.
Eihän sitä voi kiinnostua/ihastua oikein keneenkään, jos sutinaa on samaan aikaan moneen eri suuntaan ja toisaalta, jos on sutinaa moneen suuntaan samaan aikaan niin eihän silloin ole aidosti kiinnostunut kenestäkään jolloin sitä tapailua on ihan turha jatkaa kenenkään kanssa.
Eikä tapailun ole tarkoituskaan kestää kuukausia vaan joko siitä tulee parisuhde tai sitten ollaan jatkossa kavereita ilman minkäänlaista romanttista ja varsinkaan fyysistä viritystä. Tai ei olla tekemisissä enää ollenkaan.
Ihmiset roikottaa nykyään toisiaan löysässä hirressä, n*ssii ristiin rastiin ja ghostailee toisiaan ja sitten ihmetellään kuinka kaikilla alkaa olla masennusta ja päässä viiraa enemmän tai vähemmän. Onpa yllättävää kun leikitään toisten tunteilla ja loukataan tosi julmillakin tavoilla eikä mikään saisi tuntua missään ja jos tuntuu, niin sitten ilkutaan kuinka se on ihan oma syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olkaa rehellisiä. Molemmissa sukupuolissa näkee ettei yhtään mietitä mitä ollaan valmiita tuomaan suhteeseen ja millaisen suhteen haluaisivat. Miehiä ei kiinnostaa maksaa seksistä, joten koittavat filunkipelillä saada pesää. Naiset taas haluaa löytää merkityksen elämälleen.
Parisuhteet muistuttaa nykyään lähinnä sukupuolten välistä sotaa, jossa kummallakin on vain oikeuksia, mutta ei mitään velvollisuuksia toisiaan kohtaan. Sukupuolet ei enää tarvitse toisiin tullakseen toimeen ja suhteet voi olla mitä monipuolisempia. Häviäjiä luonnollisestikin on ne, jotka vielä sen perinteisen parisuhteen haluaisi.
Apropoo. Perinteistä hakevan täytyy varoa hyväksikäyttäjiä. Naisissa näkyy taloudellisen turvan hakijoita ja miehissä kodinkoneen metsästäjiä. Kylmä maailma.
fiksu nainen ei suostu kodinkoneeksi, tasa-arvo ja fiksu mies tietää sen jos meinaa saada fiksun naisen.
Lue enemmän, luule vähemmän. Luin yhden keski-ikäisen sinkun naisen matkasta pysyvästi sinkuksi. Oli lukenu kirjoja,käyny deitti valmennuksissa, treffeillä etc. Tähän meni hänen mukaansa vuosia. Rahaa paloi eikä miestä näkyny. Yhtenä päivänä hokasi ettei vika välttämättä ollut hänessä. Älysi pärjäävänsä sinkkuna. Ei kaikille löydy "sitä oikeaa"
Kukapa ei pärjäisi. Mutta olisihan se kiva rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurustelu tähtää avioliittoon??? Mitä ihmettä? No ei todellakaan automaattisesti tähtää avioliittoon! Voi seurustella, olla uskollinen ja sitoutunut kumppaniin, mutta ei koe avioliittoa tarpeelliseksi. Monella lapset ja yhteinen asunto+laina sitoo enemmän kuin avioliitto.
Itse olen naimisissa, mutta ymmärrän kyllä, että kaikki eivät pidä avioliittoa tärkeänä. Ei ole multa pois toisten seurustelut ja avoliitot. Mua ei myöskään häiritse se, että jotkut ovat kihloissa eivätkä mene naimisiin.
Puheet on vain puheita. Kyllähän se kertoo kaiken tarvittavan, jos ei ole valmis avioliittoon.
Miksi avioliitto olisi jotenkin autuaaksi ja onnelliseksi tekevä? Miksi muka vain silloin on sitoutunut kumppaniin? Miksi ette ymmärrä toisenlaisia tapoja elää ja olla?
Ei se edes ole kovin toisenlainen tapa elää. Eihän se papin aamen itse parisuhdetta miksikään muuta, vaikka sillä jotain juridista merkitystä onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurustelu tähtää avioliittoon??? Mitä ihmettä? No ei todellakaan automaattisesti tähtää avioliittoon! Voi seurustella, olla uskollinen ja sitoutunut kumppaniin, mutta ei koe avioliittoa tarpeelliseksi. Monella lapset ja yhteinen asunto+laina sitoo enemmän kuin avioliitto.
Itse olen naimisissa, mutta ymmärrän kyllä, että kaikki eivät pidä avioliittoa tärkeänä. Ei ole multa pois toisten seurustelut ja avoliitot. Mua ei myöskään häiritse se, että jotkut ovat kihloissa eivätkä mene naimisiin.
Puheet on vain puheita. Kyllähän se kertoo kaiken tarvittavan, jos ei ole valmis avioliittoon.
Miksi avioliitto olisi jotenkin autuaaksi ja onnelliseksi tekevä? Miksi muka vain silloin on sitoutunut kumppaniin? Miksi ette ymmärrä toisenlaisia tapoja elää ja olla?
Ei se edes ole kovin toisenlainen tapa elää. Eihän se papin aamen itse parisuhdetta miksikään muuta, vaikka sillä jotain juridista merkitystä onkin.
Tietoisuus niistä juridisista vaikutuksista voi muuttaa. Itse en esim. haluaisi kuolematilanteessa jättää puolisosi tilanteeseen, jossa hän ei voisi jäädä asumaan puoliksi omistamaamme kotiin ostamatta mun sisaruksia ulos. Toki tuon voi testamentillakin hoitaa, mutta miksi ihmeessä, kun avioliittokin on keksitty?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurustelu tähtää avioliittoon??? Mitä ihmettä? No ei todellakaan automaattisesti tähtää avioliittoon! Voi seurustella, olla uskollinen ja sitoutunut kumppaniin, mutta ei koe avioliittoa tarpeelliseksi. Monella lapset ja yhteinen asunto+laina sitoo enemmän kuin avioliitto.
Itse olen naimisissa, mutta ymmärrän kyllä, että kaikki eivät pidä avioliittoa tärkeänä. Ei ole multa pois toisten seurustelut ja avoliitot. Mua ei myöskään häiritse se, että jotkut ovat kihloissa eivätkä mene naimisiin.
Puheet on vain puheita. Kyllähän se kertoo kaiken tarvittavan, jos ei ole valmis avioliittoon.
Miksi avioliitto olisi jotenkin autuaaksi ja onnelliseksi tekevä? Miksi muka vain silloin on sitoutunut kumppaniin? Miksi ette ymmärrä toisenlaisia tapoja elää ja olla?
Ei se edes ole kovin toisenlainen tapa elää. Eihän se papin aamen itse parisuhdetta miksikään muuta, vaikka sillä jotain juridista merkitystä onkin.
Tietoisuus niistä juridisista vaikutuksista voi muuttaa. Itse en esim. haluaisi kuolematilanteessa jättää puolisosi tilanteeseen, jossa hän ei voisi jäädä asumaan puoliksi omistamaamme kotiin ostamatta mun sisaruksia ulos. Toki tuon voi testamentillakin hoitaa, mutta miksi ihmeessä, kun avioliittokin on keksitty?
Tieto siitä, että toisella ei ole halua pitää huolta puolisostaan, tappaa tunteet tehokkaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kai sellaista tapailua aina ollut. Tietenkin jos tutustuu kumppaniinsa vaikka työpaikalla tai jossain koulussa, niin ei ehkä tarvitse erikseen tapailla ennen seurustelupäätöstä, mutta jos tavataan vaikka baarissa tai tansseissa niin tilanne on vähän eri. Kai siinä joku miettimisaika tarvitsee olla.
Kertoisitko, mitä tuo ihan konkreettisesti tarkoittaa. Mitä tarkoittaa miettimisaika ja seurustelupäätös? Mitä niissä tapahtuu?
No ensin pitää miettiä, haluaako seurustella vai ei. Siis että tykkääkö siitä ihmisestä tarpeeksi paljon. Ja jos molemmat huomaavat tykkäävänsä tarpeeksi, niin seurustelu voi alkaa.
Pahoittelen, jos jonkun mielestä "tykkääminen" on liian laimea sana. Mutta jos olisin käyttänyt jotain toista sanaa, sekin voisi jonkun mielestä olla jollakin lailla väärä, ja siitä voisi alkaa pitkä väittely.
Okei. Entä mitä tapahtuu, kun seurustelu alkaa?
Miten niin tapahtuu? Ei kai siinä mitään erikoista tarvitse tapahtua. Toki sitten varmaan vietetään paljon aikaa yhdessä, ainakin jos siihen ei ole mitään käytännön estettä. Yleensä seurustelevat parit haluavat olla paljon yhdessä.
Kai se jotenkin eroaa tapailusta ja miettimisajasta?
No ainakin sillä tavalla, että sitten tiedetään, että tämä on nyt se ihminen jonka kanssa haluan olla ja joka haluaa olla minun kanssani. Kun asia on selvä, sitä ei tarvitse enää pohtia.
Ja sittenkö se kestää forever and ever?
En sitten saanut vastausta :-(
En ihan vilpittömästi ymmärrä tuota ajattelutapaa. Itselleni parisuhteet ovat aina olleet prosesseja, eivät jotain staattista, josta päätetään ja sitten siinä ollaan.
Ensin on tarvittu kahden ihmisen keskinäinen kiinnostus toisiinsa. Siitä on alkanut tutustuminen. Sitä voi kutsua myös tapailuksi tai deittailuksi tai seurusteluksi ihan riippuen, miten itse kukin nuo sanat ymmärtävät. Usein huomataan aika nopeasti, ettei sovitakaan yhteen, joten erotaan jo muutamien tapaamisten jälkeen. Mutta jos on hyvä olla yhdessä tapailu jatkuu. Joskus huomataan muutaman kuukauden/vuoden-parin sisällä, ettei sovitakaan yhteen, tai toisesta paljastuu asioita, joita ei voi hyväksyä. Erotaan. Mutta niin kauan kuin menee hyvin, tunteet syvenevät, niistä aletaan keskustella, samalla aletaan keskustella tulevaisuuden suunnitelmista, tehdä yhteisiä suunnitelmia ensin lähitulevaisuudelle sitten yhä kauemmas tulevaisuuteen. Samaan aikaan aletaan tutustua toisen kavereihin ja sukulaisiin. Jossain vaiheessa tulee ajankohtaiseksi miettiä, millaisena suhdetta halutaan jatkaa; muutetaanko avoliittoon, mennäänkö naimisiin, halutaanko tulevaisuudessa lapsia, asutaanko maalla vai kaupungissa jne.
Eli suhde elää ja etenee koko ajan. Ja valitettavasti joskus vielä sitten avo- tai avioliittovaiheessakin joutuu toteamaan, ettei se toimikaan, ja tulee ero.
Nuo ovat tuollaisia käytännön asioita. Oleellista kai on, että rakastetaan toisiaan, ei niinkään se onko muutettu yhteen tai mennäänkö joskus naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se kaikille vaikeaa ole.
Sehän riippuu ihan luonteesta, joku känkköränkkä ei ikinä saa puolisoa.
Ps. Itsella ollut 14vuotta14 vuotta sitten "sinkkumarkkinat" oli ainakin minusta paljon helpompi paikka kuin nykyään. Silloin löytyi vielä aika paljon sellaisia jotka etsi oikeasti tositarkoituksella ja jos kiinnosti, alettiin aika pian suoraan seurustelemaan. Nykyään on valtavasti näitä joilla ei ilmeisesti ole mitään aikomustakaan mihinkään pitkään suhteeseen mutta valehtelevat että on, ja haluavat pitää juttua tapailuna vedoten siihen että se on nykyään normaalia ja olisi outoa mennä suoraan sitoutuneeseen suhteeseen. Tapailu on käytännössä heille monen naisen pyörittämistä, ja monet miehet on tehneet sitä vuosikausia.
Tekeekö vain miehet tuota vai myös naiset?
13 vuotta seurustelleena kyselen. Olen ihan tietämätön näistä tindereistä ja muista.
Kyllähän sitä ennenkin vähän tapailtiin ennen kuin sovittiin, että ollaan poika- tai tyttöystävät tai mitkä ystävät nyt oltiinkaan. Tai sitten kävi niinkin, että molemmat tai jompi kumpi ei halunnut enää jatkaa.
Alue: Aihe vapaa
Ja sittenkö se kestää forever and ever?