En haluaisi valehdella lapselle joulupukista - miten kannattaisi toimia?
Lapsi alkaa olla siinä iässä, että joulupukki tulee pian puheeksi viimeistään ikätoverien kanssa. Monista vanhemmista on mukavaa mennä mukaan "leikkiin" ja esittää lapsille, että joulupukki on olemassa. Kuvaillaan, miten tontut kurkkii ikkunoista ja tarkkailee ja leluja saa sen mukaan lahjaksi, miten kiltti on ollut. Henkilökohtaisesti en välitä tuosta ollenkaan, vaan haluaisin olla lapselle ihan rehellinen: joulupukki on satua ja lahjat tulevat läheisiltäsi, jotka ovat sinua ystävällisesti halunneet muistaa ja joita me vastavuoroisesti muistamme. En koe missään muotoa järkeväksi sitä, että lahjojen varjolla lapselta odotetaan kiltimpää käytöstä (käyttäytyy muutenkin kiltisti). En halua valehdella lapselle, että joulupukki on olemassa, sillä puhun lapselle muutenkin ikätasoisesti rehellisesti kaikesta. Siinä ei mielestäni ole mitään pahaa, jos muut haluavat mennä tuohon joulupukkisatuun mukaan, mutta minua se ei kiinnosta ollenkaan.
Miten tässä tilanteessa kannattaisi toimia, kun en halua valehdella lapselle joulupukista? Eniten mietityttää sosiaalinen paine muiden vanhempien ja lasten taholta. Jos oma lapseni menee päiväkodissa kommentoimaan, että joulupukki on satua, niin äkkiä tuosta pahastuu toiset vanhemmat, koska "pilaan joulun yllätyksen".
Onko täällä joku muu, joka ei ole lähtenyt tähän joulupukkitouhuun mukaan? Miten toimit ja miten ihmiset ympärilläsi reagoivat asiaan?
Kommentit (59)
Äitini kirjoittaa edelleen joululahjoihini "toivoo: Joulupukki". Ei haittaa, leikin mukana. Olen 42v. ja asperger, kun joku väitti, että meikäläiset on ehdotonta porukkaa. No, ehdottomasti olen sitä mieltä, että tiettyjä asioita ei pidä ottaa liian vakavasti.
sano, että se on samanlainen kuin jeesus. semmoinen ihmisten mielikuvitusystävä, josta puhutaan, että maailma tuntuisi mukavammalta, ja reilummalta
On kyllä mielenkiintoista, kuinka monet nykyään kertovat, että vielä koululaiset uskovat pukkiin, vaikka lapsillakin on käytössään netti ja kaikki. Omat vanhempani ovat kertoneet, että heidän lapsuudessaan 1950-luvulla kukaan ei enää ekalla luokalla uskonut pukkiin. Mikä voi selittää tuon?
Vierailija kirjoitti:
On kyllä mielenkiintoista, kuinka monet nykyään kertovat, että vielä koululaiset uskovat pukkiin, vaikka lapsillakin on käytössään netti ja kaikki. Omat vanhempani ovat kertoneet, että heidän lapsuudessaan 1950-luvulla kukaan ei enää ekalla luokalla uskonut pukkiin. Mikä voi selittää tuon?
Uskoohan moni jumaliinkin, vaikka kukaan ei todistetusti ole sellaisia nähnyt. Miksei Joulupukki voisi olla vaan kiehtova hahmo, joka liittyy juhla-aikaan? Joululoma on pitkä ja lapset enemmän oman perheensä kanssa. Jos kotona tykätään joulun taiasta, niin lapsi kai helposti siihen lähtee mukaan. Joulu on niin erilainen kuin muut juhlat. Hiljennytään sinne kotiin tai mummolaan.
En ole 50-luvulla elänyt, mutta jotenkin ilottoman kuvan olen siitä ajasta saanut.
Meillä ei lapset ole uskoneet joulupukkiin, uskonnollisesta vakaumuksesta johtuen ollaan haluttu joulun keskeinen sanoma pitää tärkeimpänä. Silti meillä on luettu Kunnaksen joulupukkikirjat puhki, askarreltu tonttuja ja katsottu jos jonkunlaisia joulupukki-aiheisia elokuvia. Sadun taika ei ole siinä, että uskoisimme kaikkien sadun asioiden olevan totta vaan siinä, että saamme niin lapsina kuin aikuisinakin heittäytyä mielikuvituksen maailmaan. Voidaan metsässä kulkiessa kuvitella keijujen kotikoloja, luoda eläimille kuvitteellisia seikkailuja tai halata puita.
Ja lapsista on ollut tosi kivaa nähdä joulupukki-hahmoja kaupungilla tai juhlissa, intoa on riittänyt ja nyt isompinakin joulun taika on ihan ennallaan heissä.
Sen verran on toki huomioitu joulupukkiin uskovia lapsia, että omille on pienenä selitetty että jotkut uskovat joulupukin olevan totta ja heidän pitää antaa uskoa niin. Käsittääkseni meidän lapset ei ole kenenkään pukkiuskoon puuttuneet tai sitä horjuttaneet.
Ainoa haaste on tullut serkkujen perheen kanssa, me ei mahduttu sen mummolan joulunvietoon mukaan, koska heidän lapsille joulupukki oli totta ja meidän ei, koskaan ei meidän lapset sanoneet serkuille asiasta mitään, mutta joulunviettoon ei kelvattu mukaan. Meille siis pukin käynti olisi ollut ihan ok ja kiva juttu, mutta meitä ei mukaan haluttu ja syyksi sanottiin nimenomaan tämä, että kun meidän lapset ei usko pukin olevan totta.
Itse olen lapsena ollut aikuisia veljiäni joulupukiksi pukemassa aattona, kun tekivät pukkikeikkaa, ja se oli jännää ja hauskaa.:)
Kuka sanoo, ettei joulupukki ole totta? Menepä sanomaan se sille miehelle, joka pukeutuu kuumiin punaisiin vaatteisiin kesät talvet ja saa siitä palkkaa. Joulupukki on siis olemassa. Se ei silti poista sitä tosiseikkaa, että lahjat tulevat läheisiltä ihmisiltä. Omat lapseni ovat alkaneet jo pienestä asti antamaan joululahjoja isovanhemmille. Meidän suvussa lahjat ovat yleensä itsetehtyjä.
Suomalainen poro ei lennä ja tonttujen olemassaolosta en ole varma, mutta ainakin suomalaisessa maatalousyhteiskunnassa niillä on ollut oma roolinsa.
Joulupukilla on esikuva, pyhä Nikolaus. Voihan joulupukkiasiaa ja tonttuja lähestyä historiallisesta näkökulmasta ja haastaa lasta ajattelemaan itse. Sadut ovat ihmisille hyväksi. Miksi muuten elokuvateollisuus olisi olemassa?
Joulupukki on ihan oikeasti olememassa joten ei tarttee valehdella.
Ei ole kiirettä särkeä illuusiota. Kotiseudullani isä kertoi armeijaan lähtevälle pojalleen ettei joulupukkia ole olemassa.
Miksi helvetissä vietätte koko joulua? Kyllä on tyhmiä ihmisiä...
Ihan tyhmää koko joulupukki-höpötys. Sitä ei pitäisi syöttää lapsille alun alkaenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Joulupukki on ihan oikeasti olememassa joten ei tarttee valehdella.
Aha.
Ai joulupukki on oikeasti olemassa? Aika erikoista, että joulupukkia esittävää naapurin Reiskaa jotkut pitää oikeana joulupukkina.
Minä kun luulin, että se asuu Korvatunturilla muorin ja tonttujen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Joulupukki on ihan oikeasti olememassa joten ei tarttee valehdella.
Kuka on se oikea pukki niistä lukuisista pukeista, joita joulun aikaan on liikkeellä?
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei lapset ole uskoneet joulupukkiin, uskonnollisesta vakaumuksesta johtuen ollaan haluttu joulun keskeinen sanoma pitää tärkeimpänä. Silti meillä on luettu Kunnaksen joulupukkikirjat puhki, askarreltu tonttuja ja katsottu jos jonkunlaisia joulupukki-aiheisia elokuvia. Sadun taika ei ole siinä, että uskoisimme kaikkien sadun asioiden olevan totta vaan siinä, että saamme niin lapsina kuin aikuisinakin heittäytyä mielikuvituksen maailmaan. Voidaan metsässä kulkiessa kuvitella keijujen kotikoloja, luoda eläimille kuvitteellisia seikkailuja tai halata puita.
Ja lapsista on ollut tosi kivaa nähdä joulupukki-hahmoja kaupungilla tai juhlissa, intoa on riittänyt ja nyt isompinakin joulun taika on ihan ennallaan heissä.
Sen verran on toki huomioitu joulupukkiin uskovia lapsia, että omille on pienenä selitetty että jotkut uskovat joulupukin olevan totta ja heidän pitää antaa uskoa niin. Käsittääkseni meidän lapset ei ole kenenkään pukkiuskoon puuttuneet tai sitä horjuttaneet.
Ainoa haaste on tullut serkkujen perheen kanssa, me ei mahduttu sen mummolan joulunvietoon mukaan, koska heidän lapsille joulupukki oli totta ja meidän ei, koskaan ei meidän lapset sanoneet serkuille asiasta mitään, mutta joulunviettoon ei kelvattu mukaan. Meille siis pukin käynti olisi ollut ihan ok ja kiva juttu, mutta meitä ei mukaan haluttu ja syyksi sanottiin nimenomaan tämä, että kun meidän lapset ei usko pukin olevan totta.
Itse olen lapsena ollut aikuisia veljiäni joulupukiksi pukemassa aattona, kun tekivät pukkikeikkaa, ja se oli jännää ja hauskaa.:)
Olette silti valehdelleet heille jumalan olemassa olosta.
Luetaanko teillä satukirjoja? Katsooko lapsi piirrettyjä tai leikkiikö leluilla?
Hammaskeijuun saa uskoa, mutta ei joulupukkiin. Niinkö?
Olen kertonut lapsille, että joulupukki on satua. Kyllä he sen osasivat itsekin päätellä, kun pukin puku roikkuu vaatekomerossa ja lahjat ovat komeron ylähyllyllä. Silti olivat viime jouluna ihan täpinöissään pukin tulemisesta. Eli ei sen kertominen meillä ole vienyt jouluiloa.
Meillä on joskus pukki tuonut lahjat ja joskus ollut vain säkki jossain. Pukkikin on lukenut jakaessaan pakettikortit, joista selvinnyt, keneltä lahja on. Eli aina ollaan puhuttu, että sukulaiset, kummit ym. hankkivat lahjat. Ja me itse tietysti, useimmiten toiveiden mukaan. Pukki on ollut sellainen hauska ja vähän jännittävä hahmo, mutta lapset ovat itsekin pienestä pitäen huomanneet, että pukki on joka paikassa vähän eri näköinen.