Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En haluaisi valehdella lapselle joulupukista - miten kannattaisi toimia?
16.10.2022 |
Lapsi alkaa olla siinä iässä, että joulupukki tulee pian puheeksi viimeistään ikätoverien kanssa. Monista vanhemmista on mukavaa mennä mukaan "leikkiin" ja esittää lapsille, että joulupukki on olemassa. Kuvaillaan, miten tontut kurkkii ikkunoista ja tarkkailee ja leluja saa sen mukaan lahjaksi, miten kiltti on ollut. Henkilökohtaisesti en välitä tuosta ollenkaan, vaan haluaisin olla lapselle ihan rehellinen: joulupukki on satua ja lahjat tulevat läheisiltäsi, jotka ovat sinua ystävällisesti halunneet muistaa ja joita me vastavuoroisesti muistamme. En koe missään muotoa järkeväksi sitä, että lahjojen varjolla lapselta odotetaan kiltimpää käytöstä (käyttäytyy muutenkin kiltisti). En halua valehdella lapselle, että joulupukki on olemassa, sillä puhun lapselle muutenkin ikätasoisesti rehellisesti kaikesta. Siinä ei mielestäni ole mitään pahaa, jos muut haluavat mennä tuohon joulupukkisatuun mukaan, mutta minua se ei kiinnosta ollenkaan.
Miten tässä tilanteessa kannattaisi toimia, kun en halua valehdella lapselle joulupukista? Eniten mietityttää sosiaalinen paine muiden vanhempien ja lasten taholta. Jos oma lapseni menee päiväkodissa kommentoimaan, että joulupukki on satua, niin äkkiä tuosta pahastuu toiset vanhemmat, koska "pilaan joulun yllätyksen".
Onko täällä joku muu, joka ei ole lähtenyt tähän joulupukkitouhuun mukaan? Miten toimit ja miten ihmiset ympärilläsi reagoivat asiaan?
Kommentit (59)
Meillä ei ole valehdeltu joulupukista, minullekaan ei siitä ole koskaan valehdeltu. Satuhahmo joka kuuluu jouluun. Eipä ole tullut joulusta pettymystä lapsille kuten en itsekään ole kokenut. Joulu oli silti lapsuudessa ja on yhä taianomaista aikaa.
Lapsille olen sanonut, että joissakin perheissä joulupukista kerrotaan totena, eikä meidän tehtävä ole valistaa asiasta. Lasten vanhemmat voivat sen itse tehdä kun katsovat tarpeelliseksi. Ongelmia ei ole tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voithan sinä kertoa, että Suomessa on tällainen perinne joulupukista. En kyllä tiedä miten tuo, että läheisille viedään lahjoja jotenkin murtaisi tarinan. Onhan syntymäpäivätkin totta, vaikka sinne viedään lahjoja itse. Olemme vaihdelleet serkkujenkin kanssa joululahjoja ihan pienestä pitäen ja aina on ollut ilo viedä lahja. Ei ole ikinä tullut mieleen, että joulupukkia ei olisi olemassa. Totta kai Korvatunturilla on joulupukki ;)
N51
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miten kovaa osa suhtautuu joulupukista "valehtelemiseen". En tunne ketään kuka olisi menettänyt luottamusta vanhempiinsa joulupukkiuskomuksen takia. Sen sijaan on ihana muistella sitä joulun taianomaista tunnelmaa mihin kuului tonttujen varominen ja pukin odotus.
En minä luottamustani menettänyt, mutta melko nöyryytetty olo siitä tuli kun minun herkkäuskoisuuteni oli ollut aikuisten jouluviihde vuosien ajan, sen sijaan että olisi jaettu yhteinen joulun salaisuus ja leikki.
Oikeasti? Vaikea uskoa. Kuulostaa enemmän siltä että teillä oli muillakin tavoin ankeaa jouluisin.
Ota kultainen keskitie. Sano, että Joulupukki on sellaista joulun taikaa. Älä kiristä tontuilla.
Lapsuus on niin lyhyt aika, että saa siihen kuulua satua ja taikaa. Aikuisena voi olla tylsä ja vakava.
Muistuttelettoko te myös aikuisia jatkuvasti että joku tarina ei ole totta vaan tarina, satu ja henkilöt fiktiivisiä. Kannattaako katsoa esim. sarjoja tms. ollenkaan. Miksi sellaisessa vaiheessa pitäisi elää mukana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni kehottaisi vaikka ateistia "leikkimään mukana" ja kertomalla lapselle Jumalasta, jos siihen ei itse usko? Älytöntä tällainen, että aikuisen pitäisi esittää olevansa mukana jossain jutussa, jos siihen ei usko pätkääkään.
Ei joulupukki ole mikään uskon asia. Lasten mielikuvituksen tappaminen on vihon viimeinen asia. Lasten joulupukki ja tonttu ja keiju uskomukset on mielikuvitusleikki parhaimmillaan. Jos aikuiselle tekee noin tiukkaa leikkiä mukana, on taustalla jokin suurempi ongelma ja kannattaa jättää sit kokonaan kommentoimatta lapselle mitään.
Meillä on lähipiirissä yksi perhe, jotka toteaa hammaskeijun ja hammaspeikot olevan huuhaata ja joulupukin kusetusta, heidän lapset eivät hyödy tästä yhtään mitään.
Tässä nyt ei puhuta iästä mitään, mutta miksi laittaa vanhemman mukavuudenhalu lapsen edelle? Kuten täällä on sanottukin, niin se on aika lyhyt aika lapsella, kun ne vielä uskoo tuollaisiin, niin miksi väkisin sitä niiltä viedä? Vanhempana ehtii kyllä "nauttia" sitä ankeutta yleensä liiaksikin asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miten kovaa osa suhtautuu joulupukista "valehtelemiseen". En tunne ketään kuka olisi menettänyt luottamusta vanhempiinsa joulupukkiuskomuksen takia. Sen sijaan on ihana muistella sitä joulun taianomaista tunnelmaa mihin kuului tonttujen varominen ja pukin odotus.
He ovat varmaan aspergereita tai muuten hirveän ehdottomia. Tai sitten perheessä on ollut paljon muitakin ongelmia ja turvattomuutta ja jouluun ei liity hyviä muistoja. Tästä tulee katkeruus, kun kaiken muun ikävän lisäksi valehdeltiin joulupukista.
Normaalin lapsuuden kokeneet muistelevat lämmöllä joulun taianomaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Lapsille olen sanonut, että joissakin perheissä joulupukista kerrotaan totena
En kyllä tiedä yhtään perhettä jossa väitettäisiin joulupukin olevan totta. Ei meilläkään väitetty niin, vaikka uskoin joulupukkiin. Sitä voi itse leikkiä tonttua isän ollessa joulupukki ja silti ajatella, että Korvatunturilla asuu "oikea" joulupukki. Onhan se oikeaa ja todellista ihmisten hyvässä energiassa illoin kun toisille järjestellään iloa ja kaikkea hyvää. Jokainen voi kuvitella tai olla kuvittelematta Lappiin paikan, jossa joulupukki eläisi jos eläisi ja miltä siellä näyttäisi jos näyttäisi. Rovaniemen muoviroskaa ei lasketa, se on irvikuva. Kyllähän seimileikkejä jne. leikitään ihan samoin uskovaisten parissa, vaikka jumala ei ole totta. On oikein rippileirit ja konfirmaatiotkin jumalsadun takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikissa perheissä vietetä joulua muutenkaan. Jokaisella on oikeus tehdä joulusta omanlaisensa tai olla ollenkaan juhlimatta ja nauttia vain lomapäivistä. Teet semmoisen valinnan, joka teidän perheelle parhaiten sopii. Jos lapsi myöhemmin kyselee, tuleeko teille joulupukki, voit kysyä olisiko se hänestä kiva ja sopia sen mukaan. Eikö ole paljon kivempi saada lahjoja rakastavilta läheisiltä, kuin joltakin vieraalta partaiselta ukolta? En ole koskaan käsittänyt, miksi lapsille uskotellaan, että pukki antaa lahjat. Voihan sen esittää niinkin, että pukki jakaa läheisten hankkimat lahjat, vähän kuin posteljooni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni kehottaisi vaikka ateistia "leikkimään mukana" ja kertomalla lapselle Jumalasta, jos siihen ei itse usko? Älytöntä tällainen, että aikuisen pitäisi esittää olevansa mukana jossain jutussa, jos siihen ei usko pätkääkään.
Ei joulupukki ole mikään uskon asia. Lasten mielikuvituksen tappaminen on vihon viimeinen asia. Lasten joulupukki ja tonttu ja keiju uskomukset on mielikuvitusleikki parhaimmillaan. Jos aikuiselle tekee noin tiukkaa leikkiä mukana, on taustalla jokin suurempi ongelma ja kannattaa jättää sit kokonaan kommentoimatta lapselle mitään.
Meillä on lähipiirissä yksi perhe, jotka toteaa hammaskeijun ja hammaspeikot olevan huuhaata ja joulupukin kusetusta, heidän lapset eivät hyödy tästä yhtään mitään.
Joskus hampaan irtoaminen koskee ja hammaskeijun odottaminen ja pieni palkinto lievittävät kipua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti tämä joulun taika ja muu höpötys on tosiasiassa vanhempia itseään varten.
Olen ällöttyneenä vierestä seurannut, kuinka jotkut vaikuttavat oikein nauttivan lapsen aktiivisesta huijaamisesta esimerkiksi lavastamalla juttuja, tekemällä jalanjälkiä tms. Sitten naureskellaan partaan, kun pieni uskoo. Suomessahan on pitkät perinteet lapsille valehtelussa ja yleensä sitä on käytetty nöyryyttämiseen.
Kuten joku tuolla kirjoitti, hän koki huijaamisen olleen aikuisten jouluviihdettä. Ja sitä se yleensä on.
Mä olen 58 v. ja uskon joulupukkiin ja tonttuihin, keijukaisiin ja peikkoihin - ja paljon muuhunkin.
Teinitkin uskoo.
En suostu muuttumaan ankeaksi tosikoksi. Elämässä täytyy olla taikaa ja kun tarpeeksi uskoo, sitä löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota kultainen keskitie. Sano, että Joulupukki on sellaista joulun taikaa. Älä kiristä tontuilla.
Lapsuus on niin lyhyt aika, että saa siihen kuulua satua ja taikaa. Aikuisena voi olla tylsä ja vakava.
Miten niin "kiristä" tontuilla? Me oltiin siskon kanssa nenä kiinni ikkunassa, että nähtäisiin se :D
Eipähän tapeltu sinä aikana kun kytättiin.
Vierailija kirjoitti:
mä en itse puhunut joulupukista, mutta vastailin jos poika jotain kysyi.
"äiti! joulupukilla on lentäviä poroja!"
"niin sitä sanotaan, että joulupukilla on poroja."
"äiti, oletko sinä nähnyt niitä poroja?"
"en ole nähnyt."
en mä tossa itse väitä, että joulupukki ois olemassa.
Oikea vastaus olisi ollut, että Suomessa porot eivät lennä. Amerikassa porot lentävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miten kovaa osa suhtautuu joulupukista "valehtelemiseen". En tunne ketään kuka olisi menettänyt luottamusta vanhempiinsa joulupukkiuskomuksen takia. Sen sijaan on ihana muistella sitä joulun taianomaista tunnelmaa mihin kuului tonttujen varominen ja pukin odotus.
He ovat varmaan aspergereita tai muuten hirveän ehdottomia. Tai sitten perheessä on ollut paljon muitakin ongelmia ja turvattomuutta ja jouluun ei liity hyviä muistoja. Tästä tulee katkeruus, kun kaiken muun ikävän lisäksi valehdeltiin joulupukista.
Normaalin lapsuuden kokeneet muistelevat lämmöllä joulun taianomaisuutta.
No kiitoksia näistä todella asiantuntevista diagnooseista. Vaikutat avarakatseiselta ihmiseltä.
Meidän suvussa ei ole yhdellekään lapselle valehdeltu pukista. Kukaan ei silti ole autismin kirjolla ja lämmöllä muistelemme yhteisiä jouluja, eikä meillä mitään kauheita ongelmia ole, vaan ihan tavallista elämänmenoa.
Meillä lapsuudenkodissani uskottiin joulupukkiin ja niin olen toiminut myös omien lasteni kanssa. Kyllä eskari-ikäinen osaa jo itse laskea, että pukin ei ole mahdollista ehtiä jokaiseen kotiin koko maailmassa. Siinä iässä minun lapsilleni on paljastunut, että kyseessä on leikki, mutta he ovat jatkaneet leikkiä eivätkä ole pilanneet esim. nuorempien serkkujen joulua kailottamalla, että joulupukkia ei ole olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota kultainen keskitie. Sano, että Joulupukki on sellaista joulun taikaa. Älä kiristä tontuilla.
Lapsuus on niin lyhyt aika, että saa siihen kuulua satua ja taikaa. Aikuisena voi olla tylsä ja vakava.
Miten niin "kiristä" tontuilla? Me oltiin siskon kanssa nenä kiinni ikkunassa, että nähtäisiin se :D
Eipähän tapeltu sinä aikana kun kytättiin.
Tuli muuten mieleen, että äitimme, joka puhui itse tontusta ei koskaan suostunut uskomaan, että me näimme tontun. Kun siskon kanssa totesimme nähneemme tontun, niin äiti sanoi aina: Olisikohan se ollut jänis tai orava. Hän ei siis koskaan kuitenkaan väittänyt, että tonttua on mahdollista nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 58 v. ja uskon joulupukkiin ja tonttuihin, keijukaisiin ja peikkoihin - ja paljon muuhunkin.
Teinitkin uskoo.
En suostu muuttumaan ankeaksi tosikoksi. Elämässä täytyy olla taikaa ja kun tarpeeksi uskoo, sitä löytyy.
Tämä <3
Alue: Aihe vapaa
En minä luottamustani menettänyt, mutta melko nöyryytetty olo siitä tuli kun minun herkkäuskoisuuteni oli ollut aikuisten jouluviihde vuosien ajan, sen sijaan että olisi jaettu yhteinen joulun salaisuus ja leikki.