Voisitko luottaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärtänyt ongelmaa, ellei AP sitten halua naisen uudeksi äidiksi.

Ilmeisesti huonosti kirjoitettu avaus. En minä etsi itselleni uutta äitiä. Mutta nyt olen huomannut että kumppanilla on aika voimakas läheisriippuvuus minua kohtaan, ja jopa liiaksi kontrolloivaa. Eli onko ne vanhat traumat syynä vai mikä? Jotenkin olen havainnut nyt hieman ylitse ampuvaa läheiskäytöstä hänen osalta. Niin sanotusti takertuu.

Tämä oli avauksen taka-ajatus.

Joo, jos uusi kumppani vaikuttaa traumatisoituneelta ja takertuvalta, niin ilman muuta jatkat suhdetta ja pyrit syventämään sitä mahdollisimman nopeasti. Ja yrittäkää myös lapsia heti kun vain on mahdollista. Älä luota intuitioon, että tämän ihmisen kanssa on haastavaa, vaan anna mennä. 

Tämä. Naimisiin heti, ei avioehtoja, lapset alulle samantien ja omille niskoille valtava asuntolaina. Siitä nainen tietää, että olet jutussa täysillä mukana ja hän on sinun naisesi.

Jotkut on nopeita liikkeissään. Kuulin entisen pomoni eronneen vaimostaan ja menneen uusiin naimisiin. Paitsi, että siinä vaiheessa, kun tämän kuulin, hän oli ehtinyt ottaa eron jo siitä uudestakin ja oli mennyt naimisiin jonkun toisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärtänyt ongelmaa, ellei AP sitten halua naisen uudeksi äidiksi.

Ilmeisesti huonosti kirjoitettu avaus. En minä etsi itselleni uutta äitiä. Mutta nyt olen huomannut että kumppanilla on aika voimakas läheisriippuvuus minua kohtaan, ja jopa liiaksi kontrolloivaa. Eli onko ne vanhat traumat syynä vai mikä? Jotenkin olen havainnut nyt hieman ylitse ampuvaa läheiskäytöstä hänen osalta. Niin sanotusti takertuu.

Tämä oli avauksen taka-ajatus.

Ilmeisesti huonosti kirjoitettu kommentti. Ongelma olisi mielestäni ollut vain, jos AP haluaisi sen naisen äidiksi. Ei siis sitä naista äidikseen.

Huono äitisuhde ei tee kenestäkään automaattisesti äidiksi sopimatonta. Lupaavalta vaikuttaa, että ap:n naisystävä tiedostaa ettei kaikki ollut reilassa hänen äitinsä kanssa ja näin ollen todennäköisesti kykenee välttämään  edellisen sukupolven toimintamallit. Lisäksi riippumatta vanhemmista, on hänelle saattanut olla lapsuudessaan aikuisia, jotka ovat olleet läsnä ja korvanneet vanhempien laiminlyöntejä ja isän poissaoloa.

Äitisuhde on äitisuhde ja toki jokaiselle toivoisi tasapainoista ja lämmintä lapsi-vanhempi suhdetta. Todellisuus on kuitenkin, ettei näin onnellisesti aina ole. Aikuisiällä perhesuhteiden merkitys, etenkin niiden katkenneiden vähenee. On ymmärrettävää, jos suhteen alussa esiintyy takertuvuutta, jos edellinen kumppani on ollut alkoholisti + kohdellut kaltoin. Keskustelemalla ja luottamusta rakentamalla, takertuvuus luultavimmin helpottaa, mutta esimerkiksi jatkuvaan sijainnin tarkistamiseen ja ripustautumiseen ei kannata suostua edes alussa. Positiivista on, että hän on nyt kiinnostunut jostakusta, joka ei omaa päihdeongelmaa tai kaipaa hoivaajaa ja kertoo tunteistaan avoimesti.

Näin minä olen myös tulkinnut asian. Itse olen rauhallinen, elintavat ynnä muutkin elämän taustat on hyvät, ja elämä kaikin puolin kunnossa. Antaako se sitten hänelle sen turvallisuuden tunteen? En tiedä.

Lähinnä arveluttaa se että olenko minä tässä kuviossa nyt jonkinlainen isähahmo, vai oikeasti se avopuoliso? Se on hieman epäselvää, siis minulle.

Meidän keskinäinen keskustelu on hyvin avointa, joten sitä pidän oikein hyvänä asiana. Ja myönnän toki että minulla on hyvin paljon positiivisia tunteita häntä kohtaan.

Ja molemmilla on sen verran ikää että yhteiset lapset eivät ole enää edes harkinnassa. Molemmilla on aikuiset lapset jotka asuvat jo omillaan, edellisestä avioliitosta.