Lue keskustelun säännöt.
HS: Komeroituneita nuoria uhkaa loppuelämän yksinäisyys
15.10.2022 |
"Komeroituneet nuoret vetäytyvät sosiaalisista suhteista kokonaan eivätkä poistu kotoaan. Jos heitä ei auteta kouluvuosina, oppivelvollisuuden loputtua heitä on lähes mahdotonta tavoittaa."
Surkeaa touhua. Ei ennen tuollaisia ollut.
Kommentit (579)
Netti poikki ja alkaa vähitellen kiinnostaa muutkin asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Netti poikki ja alkaa vähitellen kiinnostaa muutkin asiat.
Joo, itsari
Tuohan on helppo korjata, tuonsorttinen syrjäytyneisyys, siihen on jo viranomaiset jotka voi sen ratkaista: poliisit. Poliisit voivat etsiä kaikki syrjäytyneet, mennä väkisin sisälle niiden asuntoon, pidättää ne kaikki ja viedä poliisiaseman putkaan ja hakata ne kaikki kuoliaiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletusarvona, että kaikkien haave on 2 lasta ja koira, asuntolaina. Itse kieltäydyin yhteiskunnan normista, ei kiitos. Olen nyt se mies joka herättää joissakin pelonsekaista kauhua, yksinäinen mies. Nyt kaikki sängyn alle piiloon äkkiä. Onhan teillä kaikkia hienoja haukkumanimiäkin keksittynä, joten voitte niitäkin käyttää tässä ketjussa, mitä lie nyt olette keksineetkään inceleitä ja mitä lie, voitte tuntea ylemmyydentunnetta meitä haukkuessanne.
Et ole incel. Olet volcel eli voluntarily celibate.
T. Toinen Volcel.
On luonnollisempaa olla incel kuin volcel
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Netti poikki ja alkaa vähitellen kiinnostaa muutkin asiat.
Joo, itsari
Höpö höpö. Kiukuttelevat hetken kuin pienet uhmaikäiset, mutta kyllä ihminen sopeutuu.
Vierailija kirjoitti:
Netti poikki ja alkaa vähitellen kiinnostaa muutkin asiat.
Totta. Riippuvuuteen ei juuri muu auta, ja riippuvuudestahan tuossa on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei nuoret saisi jäädä komeroon jos heillä ei ole mitään syytä tulla ulos? Suomessa ei ylipäätään ole kovin montaa asiaa jota juhlia. Jos pillua ei saa vonkaamisella niin mistä sitä löytyisi elämänhalua yrittää enempää. Parempi olla komerosa ja ottaa napsua kun samalla surffaa pornosivuilla.
Erittäin hyvin sanottu. Miksi nämä komeroituneet tulisivat pois jos heillä ei ole syytä tulla pois? Jos he eivät saa naista niin mitä järkeä heillä on pyöriä ihmisten ilmoilla ja työelämässä? Kaikella on aina syy ja seuraussuhde. Syrjäytyminen ei ole nuorille miehille valinta vaan olosuhteet ovat pakottaneet heidät siihen. Mitä muuta elämää nuorella miehellä on naisten ja videopelien ulkopuolella? Jos edellämainittua ei kovista yrityksistä huolimatta saa ja aina saa vastakkaiselta sukupuolelta pilkkaa niskaan niin ei sitä mies jaksa loputtomiin paskassa tarpoa. Siinä vaiheessa tulee elämään keskiöön viina ja porno.
Surullista mutta näin se menee.
Ehkä sinulla menee syy- ja seuraussuhde väärinpäin? Jos ei ala millään onnistua vastakkaisen sukupuolen kanssa, olisi kehitettävä niitä asioita, joita voi muuttaa eikä komeroiduttava. Itsellänikin meni valtavan pitkään enkä enää ollut edes nuori, kun kohtasin tulevan vaimoni. En tiennyt tulisiko tuota päivää koskaan, kun tunnuin aina jäävän hopeasijalle tai sijoittuvani vielä alemmas itseäni kiinnostavien naisten kanssa, mutta uskoin silti olevani hyvä tyyppi sekä kehitin taitojani eri osa-alueilla, ja lopulta tärppäsi. Eivät ne naiset sinua kotoa hae, on pidettävä itsestään huolta ja harrastettava tai tehtävä jotain, missä naisia voi tavata. Kannattaa olla aktiivinen.
Kerrankin järkevää tekstiä tällä palstalla. Ottakaa opiksi.
On tavattoman vaikeaa sellaisten ihmisten joille ei olla koskaan sanottu että hänkin ok ja saa tulla mukaan, että juu usko vaan itseesi silti. Ei se onnistu. Vaatimalla häneltä jotain hän justiinsa livahtaa komeroon. Onko teistä kumpikaan ikinä kannustanut muita etenkin niitä jotka eivät saa olla mukana? Puhun miehistä, keskitytään niihin.
Tällaisten ihmisten kanssa on myös tosi vaikea kommunikoida, koska tulkitsevat tavallisen sosiaalisen elämän omien traumojensa kautta. Heille ikäänkuin pitäis olla superystävällinen ja huomioiva sosiaalinen erityisavustaja, mihin taas harva normaali aikuinen haluaa ryhtyä. Sitten saavat taas lisää negatiiviseksi tulkisemiaan kokemuksia ja vetäytyvät lisää...
Mitä se kertoo ihmisestä, ettei se halua auttaa toista ihmistä, koska tämä on liian haastava tapaus?
Eikö sen pitäisi olla automaatio, että heikkoja, pärjäämättömiä ihmisiä autetaan saman tien kun huomataan, että tuo ei pärjää itsekseen?
Toki, mutta elämää ei voi elää toisen puolesta. Jos jäbä ei ihan itsekin motivoidu poistumaan komerostaan, niin mitäpä teet? Vanhemmilla siinä lienee jonkinlainen vastuu, sen verran kuin selkärangattomasta aikuisesta ihmisestä voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Houkuttimia komerosta poistumiseen on liian vähän. Jokainen nuori tietää, että kilpailu sellaisista työpaikoista, joilla saisi itselleen edes kohtuullisen elintason ( = ei tarvitse yhteiskunnan tukia, ei edes asumistukea) , on kova. Yhteiskunnan tukia tarvitsevien työssäkäyvien määrä kasvaa koko ajan eikä loppua näy. Pätkäelämä, osa-aikaelämä ja 0-tuntisopimuselämä ei houkuttele. Komeroon ei saa paljoa rahaa, mutta eipä komerossa paljoa rahaa tarvitsekaan.
Karl Marx pyörii haudassaan. Proletariaatti ja prekariaatti ovat nujerrettu. Pääoma vei voiton humanismista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo lähtee jo varhain. Meillä on Suomessa paljon lapsia, joilla ei ole kavereita. Harrastukset on kalliita. Esim. minun 8-vuotiaan poikani futis maksaa 105 euroa kuussa. Siis 8-vuotiaan ja siitä se vaan kallistuu.
Meillä on 3 lasta ja jos kaikkien kolmen harrastusmenoja laskee yhteen, varmaankin noin 350€ kuukautta kohden on realistinen. Eihän jonnekin musiikkiopistoon makseta kuin 2 kertaa vuodessa 260 euroa kerrallaan, mutta kun soitin maksaa. Meidän kolmesta lapsesta kaksi käy musaopistolla, toisella 2 soitinta ja toisella yksi. Koko perheenä me ei tehdä muuta kuin käydään 5-10 kertaa vuodessa laskettemassa ja suunnilleen saman verran uimahallissa tai kylpylässä. Ei jää rahaa oikein tehdä mitään kallista. Jos lapset haluaa Lintsille tai Särkänniemeen, ne säästää itse rannekkeen hinnan sukulaisten synttärilahjarahoista. Toisaalta se että saa harrastaa futista, parkouria, tanssia, teatterikerhoa ja soittotunteja, antaa eväitä myös sosiaaliseen elämään.
Perheesi puuhaa koko ajan kalliita asioita ja valitat, ettei jää rahaa tehdä kalliita asioita.
Mitä ne kalliit asiat mielestäsi on, joita pitäisi vielä lisäksi tehdä?
Ei se pointti ollut valittaa, ettei jää rahaa tehdä kalliita asioita. En todellakaan valita oman perheeni tilanteesta ja miksi pitäisi aina valittaa omista asioistaan. Kirjoituksen tarkoitus oli ottaa kantaa siihen, että harrastukset on tavallisellekin perheelle kalliita, jos niihin haluaa panostaa. Osalla lapsista ei ole mahdollisuuksia harrastaa, vaikka haluaisikin, jolloin sosiaaliset suhteet vaarana köyhtyä. Jos ei käy koskaan muualla kuin koulussa, pitää olla kavereita, jotka myöskään ei käy harrastuksissa. Helposti jää yksin.
Vähävaraisten perheillä on mahdollisuus hakea rahallista tukea lähes kaikkeen harrastamiseen. Se vaan täytyy tehdä. Vanhemmat ottakoot itseään niskasta kiinni.
En ole tuo, jolle kommentti oli, mutta noinhan tuo asia ei ole. Ok, jossain partiossa voi hakea maksuista täyttä vapautusta taloudellisten syiden takia.
Ei mistään yrittäjävetoisista tanssitunneista alennusta saa. Harrastat balettia, jos vanhemmat pystyy maksamaan tanssikoululle ja et harrasta jos eivät pysty.
Kun oma poika harrasti jääkiekkoa, sai hakea (ennen korona-aikaa) stipendiä. Yksi stipendi per harrastaja per vuosi. Jos stipendi oli 500 euroa, sillä sai noin puolet harjoitusvuodesta kustannettua, siis vain puolet. Tietysti reilu peli sikäli, että joku pikkutyttöjen joukkueen koko vuosi maksoi varmaan sen 500 euroa, joka oli stipendin arvo. Me ostettiin kaikki jääkiekkovehkeet käytettynä semmoiselta urheilun tuen kirppikseltä ja joskus joukkuekavereilta luistimia, jos jollain oli jalka kasvanut enemmän kuin meidän pojalla.
Poika käy nyt kuntosalilla, koska saatiin kunnan kuntosalille halpa kortti (45 euroa koko syksy). Monessa kunnassa voi hakea kaupungin vapaa-aika/sivistys/nuorisotoimelta halvan kuntosalikortin, jos on taloudellisia vaikeuksia. Joo, eihän ne kunnan kuntosalit ihan niin moderneja ole kuin joku 45 euroa kuussa maksava muotisali, mutta samoja asioita niissä voi tehdä.
Voi hyvänen aika. Harrastukset täytyy mitoittaa tietenkin maksukyvyn mukaan. Jos ei ole rahaa balettiin, niin koettaa nauttia paikallisen voimistelukerhon halvemmista tanssitunneista. Jääkiekko ei ole ainoa mahdollinen liikuntaharrastus. Musiikkiopistoissa saa tulopohjaisesti alennusta, stipendejä yms. Paikallisyhdistykset usein tukevat nyoria harrastuksissa. Kuntosalilaitteita on vaikka misssä ulkoilualueiden puistoissa. Uimahalleissa taitavat olla edullisia. Kouluilla on vaikka mitä kerhotoimintaa. SPR:n ryhmät, eläinsuojeluyhdistykset - mukaan vaan eikä maksa kuin korkeintaan kymppejä.
Missä on maalaisjärki nykyään? Joo, kaikkea ei voi saada, mutta täällä saat enemmän kuin juuri missään muualla.
Oho, onko teillä noin paljon varaa valita? Missä noin laajat mahdollisuudet? Voimistelu nyt on vielä kalliimpaa kuin cheerleading tai baletti. Aika nuoresta alkaen on yksilövalmennus voimistelussa. Mikähän tuollainen paikallinen voimistelukerho on ja millä paikkakunnalla? Jossain kyläkoululla vissiin toimii? Tai SPR:n ryhmät. Mitä ne on ja millä paikkakunnalla? Meillä päin SPR järjestää nälkäpäiväkeräyksen ja ensiaputoimintaa eikä mitään lasten kerhoja. Mitä musiikkiopistosta tiedän, niin avustusta saa hakea kurssimaksuun. Kyllä se soitin pitää silti ostaa, jos ei saa vuokrattua. Minun kummityttö soittaa kannelta, jonka vuokra on neljästä kympistå ylöspäin kuussa ja konserttikantele vielä kalliimpi. Tietysti jonkin kitaran voi saada viidelläkympillä käytettynä, muttei sillä mitään tee.
Puhut jostain ihannetilanteesta, jota ei ole olemassa.
Elämä on vaikeaa kun siitä tekee vaikeaa. Sä ostat muutaman kuukauden vuokrahinnalla käytetyn kanteleen. Käytetyt soittimet ovat usein parempia kuin uuudet, soittimet kun on tehty soitettaviksi.
Tuo on just niin ylimielistä, kun kommentoidaan asoita, joista ei ole hajuakaan. Kantele on soitin, jossa on paljon kieliä. Sen soittoa voi harrastaa musiikkiopistoissa tai yksityisopetuksessa. Emme puhu nyt pikkukanteleesta eli eskari-ikäisten lasten harjoituskanteleesta. Oikean kanteleen saa käytettynä alkaen 500 eurolla, mutta jos pitää olla enemmän ominaisuuksia, hinta on yli tonnin. Mitä tarkoitan ominaisuuksilla, niin peruskanteleen kielet on tavallaan pianon valkeat koskettimet, monta kertaa peräkkäin. Jos halutaan soittaa myös niitä mustia koskettimia kanteleen kielillä, tarvitaan sävelaateikon muuttavia vipuja. Oliko tämä nyt tarpeeksi yksinkertainen selvitys.
Ne kanteleet, joita saa satasella torista, on koristeeksi. Ihmiset ostaa niitä kesämökille rekvisiitaksi, vaikkei niillä voi soittaa. Esim. Ei pysy vireessä, on kastunut tai säilytetty väärin, puulastu halkeillut. Kanteleen iällä ei ole väliä vaan sen kunnolla.
Opetan itse pianonsoittoa kotiopetuksena, ja täytyy sanoa, että myös halpa käytetty piano on susi, kun se ei pysy vireessä. Yksi perhe oli ostanut pianon 450 eurolla ja korjautti sitä 2000 eurolla. Niin paljon piti vaihtaa osia, että siitä sai soitettavan.
Ihmiset ei vaan ymmärrä, mitä ne hankkii, kunhan halvalla saa.
Varmasti on kallista, jos piltin täytyy saada harrastaa juuri parhailla vehkeillä parhaassa seurassa. Jos rahaa ei ole, niin sitten valitaan halvemmat vehkeet ja halvempi seura ja katsotaan mihin kunnianhimo riittää. Jos se riittää pitkälle, niin stipendeillä yms. saa hyvät vehkeet. Näinhän se on aina ollut. Sitä tehdään mihin on varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo lähtee jo varhain. Meillä on Suomessa paljon lapsia, joilla ei ole kavereita. Harrastukset on kalliita. Esim. minun 8-vuotiaan poikani futis maksaa 105 euroa kuussa. Siis 8-vuotiaan ja siitä se vaan kallistuu.
Meillä on 3 lasta ja jos kaikkien kolmen harrastusmenoja laskee yhteen, varmaankin noin 350€ kuukautta kohden on realistinen. Eihän jonnekin musiikkiopistoon makseta kuin 2 kertaa vuodessa 260 euroa kerrallaan, mutta kun soitin maksaa. Meidän kolmesta lapsesta kaksi käy musaopistolla, toisella 2 soitinta ja toisella yksi. Koko perheenä me ei tehdä muuta kuin käydään 5-10 kertaa vuodessa laskettemassa ja suunnilleen saman verran uimahallissa tai kylpylässä. Ei jää rahaa oikein tehdä mitään kallista. Jos lapset haluaa Lintsille tai Särkänniemeen, ne säästää itse rannekkeen hinnan sukulaisten synttärilahjarahoista. Toisaalta se että saa harrastaa futista, parkouria, tanssia, teatterikerhoa ja soittotunteja, antaa eväitä myös sosiaaliseen elämään.
Perheesi puuhaa koko ajan kalliita asioita ja valitat, ettei jää rahaa tehdä kalliita asioita.
Mitä ne kalliit asiat mielestäsi on, joita pitäisi vielä lisäksi tehdä?
Ei se pointti ollut valittaa, ettei jää rahaa tehdä kalliita asioita. En todellakaan valita oman perheeni tilanteesta ja miksi pitäisi aina valittaa omista asioistaan. Kirjoituksen tarkoitus oli ottaa kantaa siihen, että harrastukset on tavallisellekin perheelle kalliita, jos niihin haluaa panostaa. Osalla lapsista ei ole mahdollisuuksia harrastaa, vaikka haluaisikin, jolloin sosiaaliset suhteet vaarana köyhtyä. Jos ei käy koskaan muualla kuin koulussa, pitää olla kavereita, jotka myöskään ei käy harrastuksissa. Helposti jää yksin.
Vähävaraisten perheillä on mahdollisuus hakea rahallista tukea lähes kaikkeen harrastamiseen. Se vaan täytyy tehdä. Vanhemmat ottakoot itseään niskasta kiinni.
En ole tuo, jolle kommentti oli, mutta noinhan tuo asia ei ole. Ok, jossain partiossa voi hakea maksuista täyttä vapautusta taloudellisten syiden takia.
Ei mistään yrittäjävetoisista tanssitunneista alennusta saa. Harrastat balettia, jos vanhemmat pystyy maksamaan tanssikoululle ja et harrasta jos eivät pysty.
Kun oma poika harrasti jääkiekkoa, sai hakea (ennen korona-aikaa) stipendiä. Yksi stipendi per harrastaja per vuosi. Jos stipendi oli 500 euroa, sillä sai noin puolet harjoitusvuodesta kustannettua, siis vain puolet. Tietysti reilu peli sikäli, että joku pikkutyttöjen joukkueen koko vuosi maksoi varmaan sen 500 euroa, joka oli stipendin arvo. Me ostettiin kaikki jääkiekkovehkeet käytettynä semmoiselta urheilun tuen kirppikseltä ja joskus joukkuekavereilta luistimia, jos jollain oli jalka kasvanut enemmän kuin meidän pojalla.
Poika käy nyt kuntosalilla, koska saatiin kunnan kuntosalille halpa kortti (45 euroa koko syksy). Monessa kunnassa voi hakea kaupungin vapaa-aika/sivistys/nuorisotoimelta halvan kuntosalikortin, jos on taloudellisia vaikeuksia. Joo, eihän ne kunnan kuntosalit ihan niin moderneja ole kuin joku 45 euroa kuussa maksava muotisali, mutta samoja asioita niissä voi tehdä.
Voi hyvänen aika. Harrastukset täytyy mitoittaa tietenkin maksukyvyn mukaan. Jos ei ole rahaa balettiin, niin koettaa nauttia paikallisen voimistelukerhon halvemmista tanssitunneista. Jääkiekko ei ole ainoa mahdollinen liikuntaharrastus. Musiikkiopistoissa saa tulopohjaisesti alennusta, stipendejä yms. Paikallisyhdistykset usein tukevat nyoria harrastuksissa. Kuntosalilaitteita on vaikka misssä ulkoilualueiden puistoissa. Uimahalleissa taitavat olla edullisia. Kouluilla on vaikka mitä kerhotoimintaa. SPR:n ryhmät, eläinsuojeluyhdistykset - mukaan vaan eikä maksa kuin korkeintaan kymppejä.
Missä on maalaisjärki nykyään? Joo, kaikkea ei voi saada, mutta täällä saat enemmän kuin juuri missään muualla.
Oho, onko teillä noin paljon varaa valita? Missä noin laajat mahdollisuudet? Voimistelu nyt on vielä kalliimpaa kuin cheerleading tai baletti. Aika nuoresta alkaen on yksilövalmennus voimistelussa. Mikähän tuollainen paikallinen voimistelukerho on ja millä paikkakunnalla? Jossain kyläkoululla vissiin toimii? Tai SPR:n ryhmät. Mitä ne on ja millä paikkakunnalla? Meillä päin SPR järjestää nälkäpäiväkeräyksen ja ensiaputoimintaa eikä mitään lasten kerhoja. Mitä musiikkiopistosta tiedän, niin avustusta saa hakea kurssimaksuun. Kyllä se soitin pitää silti ostaa, jos ei saa vuokrattua. Minun kummityttö soittaa kannelta, jonka vuokra on neljästä kympistå ylöspäin kuussa ja konserttikantele vielä kalliimpi. Tietysti jonkin kitaran voi saada viidelläkympillä käytettynä, muttei sillä mitään tee.
Puhut jostain ihannetilanteesta, jota ei ole olemassa.
Elämä on vaikeaa kun siitä tekee vaikeaa. Sä ostat muutaman kuukauden vuokrahinnalla käytetyn kanteleen. Käytetyt soittimet ovat usein parempia kuin uuudet, soittimet kun on tehty soitettaviksi.
Tuo on just niin ylimielistä, kun kommentoidaan asoita, joista ei ole hajuakaan. Kantele on soitin, jossa on paljon kieliä. Sen soittoa voi harrastaa musiikkiopistoissa tai yksityisopetuksessa. Emme puhu nyt pikkukanteleesta eli eskari-ikäisten lasten harjoituskanteleesta. Oikean kanteleen saa käytettynä alkaen 500 eurolla, mutta jos pitää olla enemmän ominaisuuksia, hinta on yli tonnin. Mitä tarkoitan ominaisuuksilla, niin peruskanteleen kielet on tavallaan pianon valkeat koskettimet, monta kertaa peräkkäin. Jos halutaan soittaa myös niitä mustia koskettimia kanteleen kielillä, tarvitaan sävelaateikon muuttavia vipuja. Oliko tämä nyt tarpeeksi yksinkertainen selvitys.
Ne kanteleet, joita saa satasella torista, on koristeeksi. Ihmiset ostaa niitä kesämökille rekvisiitaksi, vaikkei niillä voi soittaa. Esim. Ei pysy vireessä, on kastunut tai säilytetty väärin, puulastu halkeillut. Kanteleen iällä ei ole väliä vaan sen kunnolla.
Opetan itse pianonsoittoa kotiopetuksena, ja täytyy sanoa, että myös halpa käytetty piano on susi, kun se ei pysy vireessä. Yksi perhe oli ostanut pianon 450 eurolla ja korjautti sitä 2000 eurolla. Niin paljon piti vaihtaa osia, että siitä sai soitettavan.
Ihmiset ei vaan ymmärrä, mitä ne hankkii, kunhan halvalla saa.
Varmasti on kallista, jos piltin täytyy saada harrastaa juuri parhailla vehkeillä parhaassa seurassa. Jos rahaa ei ole, niin sitten valitaan halvemmat vehkeet ja halvempi seura ja katsotaan mihin kunnianhimo riittää. Jos se riittää pitkälle, niin stipendeillä yms. saa hyvät vehkeet. Näinhän se on aina ollut. Sitä tehdään mihin on varaa.
Jep, me keskiluokan kersat urheiltiin 90-luvulla nuorisotalolla. Ei tainnu paljoa maksaa vai maksoiko mitään. Ei olisi tullut kuuloonkaan, että vanhemmat olisivat sijoittaneet tuhansia markkoja lasten harrastuksiin. Salibandymaila käytiin hakemassa kirpputorilta, jalkapallon isä löysi ojasta. Pesäpallo hanskan pappa oli voittanut arvonnasta 60-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo lähtee jo varhain. Meillä on Suomessa paljon lapsia, joilla ei ole kavereita. Harrastukset on kalliita. Esim. minun 8-vuotiaan poikani futis maksaa 105 euroa kuussa. Siis 8-vuotiaan ja siitä se vaan kallistuu.
Meillä on 3 lasta ja jos kaikkien kolmen harrastusmenoja laskee yhteen, varmaankin noin 350€ kuukautta kohden on realistinen. Eihän jonnekin musiikkiopistoon makseta kuin 2 kertaa vuodessa 260 euroa kerrallaan, mutta kun soitin maksaa. Meidän kolmesta lapsesta kaksi käy musaopistolla, toisella 2 soitinta ja toisella yksi. Koko perheenä me ei tehdä muuta kuin käydään 5-10 kertaa vuodessa laskettemassa ja suunnilleen saman verran uimahallissa tai kylpylässä. Ei jää rahaa oikein tehdä mitään kallista. Jos lapset haluaa Lintsille tai Särkänniemeen, ne säästää itse rannekkeen hinnan sukulaisten synttärilahjarahoista. Toisaalta se että saa harrastaa futista, parkouria, tanssia, teatterikerhoa ja soittotunteja, antaa eväitä myös sosiaaliseen elämään.
Perheesi puuhaa koko ajan kalliita asioita ja valitat, ettei jää rahaa tehdä kalliita asioita.
Mitä ne kalliit asiat mielestäsi on, joita pitäisi vielä lisäksi tehdä?
Ei se pointti ollut valittaa, ettei jää rahaa tehdä kalliita asioita. En todellakaan valita oman perheeni tilanteesta ja miksi pitäisi aina valittaa omista asioistaan. Kirjoituksen tarkoitus oli ottaa kantaa siihen, että harrastukset on tavallisellekin perheelle kalliita, jos niihin haluaa panostaa. Osalla lapsista ei ole mahdollisuuksia harrastaa, vaikka haluaisikin, jolloin sosiaaliset suhteet vaarana köyhtyä. Jos ei käy koskaan muualla kuin koulussa, pitää olla kavereita, jotka myöskään ei käy harrastuksissa. Helposti jää yksin.
Vähävaraisten perheillä on mahdollisuus hakea rahallista tukea lähes kaikkeen harrastamiseen. Se vaan täytyy tehdä. Vanhemmat ottakoot itseään niskasta kiinni.
En ole tuo, jolle kommentti oli, mutta noinhan tuo asia ei ole. Ok, jossain partiossa voi hakea maksuista täyttä vapautusta taloudellisten syiden takia.
Ei mistään yrittäjävetoisista tanssitunneista alennusta saa. Harrastat balettia, jos vanhemmat pystyy maksamaan tanssikoululle ja et harrasta jos eivät pysty.
Kun oma poika harrasti jääkiekkoa, sai hakea (ennen korona-aikaa) stipendiä. Yksi stipendi per harrastaja per vuosi. Jos stipendi oli 500 euroa, sillä sai noin puolet harjoitusvuodesta kustannettua, siis vain puolet. Tietysti reilu peli sikäli, että joku pikkutyttöjen joukkueen koko vuosi maksoi varmaan sen 500 euroa, joka oli stipendin arvo. Me ostettiin kaikki jääkiekkovehkeet käytettynä semmoiselta urheilun tuen kirppikseltä ja joskus joukkuekavereilta luistimia, jos jollain oli jalka kasvanut enemmän kuin meidän pojalla.
Poika käy nyt kuntosalilla, koska saatiin kunnan kuntosalille halpa kortti (45 euroa koko syksy). Monessa kunnassa voi hakea kaupungin vapaa-aika/sivistys/nuorisotoimelta halvan kuntosalikortin, jos on taloudellisia vaikeuksia. Joo, eihän ne kunnan kuntosalit ihan niin moderneja ole kuin joku 45 euroa kuussa maksava muotisali, mutta samoja asioita niissä voi tehdä.
Voi hyvänen aika. Harrastukset täytyy mitoittaa tietenkin maksukyvyn mukaan. Jos ei ole rahaa balettiin, niin koettaa nauttia paikallisen voimistelukerhon halvemmista tanssitunneista. Jääkiekko ei ole ainoa mahdollinen liikuntaharrastus. Musiikkiopistoissa saa tulopohjaisesti alennusta, stipendejä yms. Paikallisyhdistykset usein tukevat nyoria harrastuksissa. Kuntosalilaitteita on vaikka misssä ulkoilualueiden puistoissa. Uimahalleissa taitavat olla edullisia. Kouluilla on vaikka mitä kerhotoimintaa. SPR:n ryhmät, eläinsuojeluyhdistykset - mukaan vaan eikä maksa kuin korkeintaan kymppejä.
Missä on maalaisjärki nykyään? Joo, kaikkea ei voi saada, mutta täällä saat enemmän kuin juuri missään muualla.
Oho, onko teillä noin paljon varaa valita? Missä noin laajat mahdollisuudet? Voimistelu nyt on vielä kalliimpaa kuin cheerleading tai baletti. Aika nuoresta alkaen on yksilövalmennus voimistelussa. Mikähän tuollainen paikallinen voimistelukerho on ja millä paikkakunnalla? Jossain kyläkoululla vissiin toimii? Tai SPR:n ryhmät. Mitä ne on ja millä paikkakunnalla? Meillä päin SPR järjestää nälkäpäiväkeräyksen ja ensiaputoimintaa eikä mitään lasten kerhoja. Mitä musiikkiopistosta tiedän, niin avustusta saa hakea kurssimaksuun. Kyllä se soitin pitää silti ostaa, jos ei saa vuokrattua. Minun kummityttö soittaa kannelta, jonka vuokra on neljästä kympistå ylöspäin kuussa ja konserttikantele vielä kalliimpi. Tietysti jonkin kitaran voi saada viidelläkympillä käytettynä, muttei sillä mitään tee.
Puhut jostain ihannetilanteesta, jota ei ole olemassa.
Elämä on vaikeaa kun siitä tekee vaikeaa. Sä ostat muutaman kuukauden vuokrahinnalla käytetyn kanteleen. Käytetyt soittimet ovat usein parempia kuin uuudet, soittimet kun on tehty soitettaviksi.
Tuo on just niin ylimielistä, kun kommentoidaan asoita, joista ei ole hajuakaan. Kantele on soitin, jossa on paljon kieliä. Sen soittoa voi harrastaa musiikkiopistoissa tai yksityisopetuksessa. Emme puhu nyt pikkukanteleesta eli eskari-ikäisten lasten harjoituskanteleesta. Oikean kanteleen saa käytettynä alkaen 500 eurolla, mutta jos pitää olla enemmän ominaisuuksia, hinta on yli tonnin. Mitä tarkoitan ominaisuuksilla, niin peruskanteleen kielet on tavallaan pianon valkeat koskettimet, monta kertaa peräkkäin. Jos halutaan soittaa myös niitä mustia koskettimia kanteleen kielillä, tarvitaan sävelaateikon muuttavia vipuja. Oliko tämä nyt tarpeeksi yksinkertainen selvitys.
Ne kanteleet, joita saa satasella torista, on koristeeksi. Ihmiset ostaa niitä kesämökille rekvisiitaksi, vaikkei niillä voi soittaa. Esim. Ei pysy vireessä, on kastunut tai säilytetty väärin, puulastu halkeillut. Kanteleen iällä ei ole väliä vaan sen kunnolla.
Opetan itse pianonsoittoa kotiopetuksena, ja täytyy sanoa, että myös halpa käytetty piano on susi, kun se ei pysy vireessä. Yksi perhe oli ostanut pianon 450 eurolla ja korjautti sitä 2000 eurolla. Niin paljon piti vaihtaa osia, että siitä sai soitettavan.
Ihmiset ei vaan ymmärrä, mitä ne hankkii, kunhan halvalla saa.
Varmasti on kallista, jos piltin täytyy saada harrastaa juuri parhailla vehkeillä parhaassa seurassa. Jos rahaa ei ole, niin sitten valitaan halvemmat vehkeet ja halvempi seura ja katsotaan mihin kunnianhimo riittää. Jos se riittää pitkälle, niin stipendeillä yms. saa hyvät vehkeet. Näinhän se on aina ollut. Sitä tehdään mihin on varaa.
Parempi yksin kuin huonossa seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo lähtee jo varhain. Meillä on Suomessa paljon lapsia, joilla ei ole kavereita. Harrastukset on kalliita. Esim. minun 8-vuotiaan poikani futis maksaa 105 euroa kuussa. Siis 8-vuotiaan ja siitä se vaan kallistuu.
Meillä on 3 lasta ja jos kaikkien kolmen harrastusmenoja laskee yhteen, varmaankin noin 350€ kuukautta kohden on realistinen. Eihän jonnekin musiikkiopistoon makseta kuin 2 kertaa vuodessa 260 euroa kerrallaan, mutta kun soitin maksaa. Meidän kolmesta lapsesta kaksi käy musaopistolla, toisella 2 soitinta ja toisella yksi. Koko perheenä me ei tehdä muuta kuin käydään 5-10 kertaa vuodessa laskettemassa ja suunnilleen saman verran uimahallissa tai kylpylässä. Ei jää rahaa oikein tehdä mitään kallista. Jos lapset haluaa Lintsille tai Särkänniemeen, ne säästää itse rannekkeen hinnan sukulaisten synttärilahjarahoista. Toisaalta se että saa harrastaa futista, parkouria, tanssia, teatterikerhoa ja soittotunteja, antaa eväitä myös sosiaaliseen elämään.
Perheesi puuhaa koko ajan kalliita asioita ja valitat, ettei jää rahaa tehdä kalliita asioita.
Mitä ne kalliit asiat mielestäsi on, joita pitäisi vielä lisäksi tehdä?
Ei se pointti ollut valittaa, ettei jää rahaa tehdä kalliita asioita. En todellakaan valita oman perheeni tilanteesta ja miksi pitäisi aina valittaa omista asioistaan. Kirjoituksen tarkoitus oli ottaa kantaa siihen, että harrastukset on tavallisellekin perheelle kalliita, jos niihin haluaa panostaa. Osalla lapsista ei ole mahdollisuuksia harrastaa, vaikka haluaisikin, jolloin sosiaaliset suhteet vaarana köyhtyä. Jos ei käy koskaan muualla kuin koulussa, pitää olla kavereita, jotka myöskään ei käy harrastuksissa. Helposti jää yksin.
Vähävaraisten perheillä on mahdollisuus hakea rahallista tukea lähes kaikkeen harrastamiseen. Se vaan täytyy tehdä. Vanhemmat ottakoot itseään niskasta kiinni.
En ole tuo, jolle kommentti oli, mutta noinhan tuo asia ei ole. Ok, jossain partiossa voi hakea maksuista täyttä vapautusta taloudellisten syiden takia.
Ei mistään yrittäjävetoisista tanssitunneista alennusta saa. Harrastat balettia, jos vanhemmat pystyy maksamaan tanssikoululle ja et harrasta jos eivät pysty.
Kun oma poika harrasti jääkiekkoa, sai hakea (ennen korona-aikaa) stipendiä. Yksi stipendi per harrastaja per vuosi. Jos stipendi oli 500 euroa, sillä sai noin puolet harjoitusvuodesta kustannettua, siis vain puolet. Tietysti reilu peli sikäli, että joku pikkutyttöjen joukkueen koko vuosi maksoi varmaan sen 500 euroa, joka oli stipendin arvo. Me ostettiin kaikki jääkiekkovehkeet käytettynä semmoiselta urheilun tuen kirppikseltä ja joskus joukkuekavereilta luistimia, jos jollain oli jalka kasvanut enemmän kuin meidän pojalla.
Poika käy nyt kuntosalilla, koska saatiin kunnan kuntosalille halpa kortti (45 euroa koko syksy). Monessa kunnassa voi hakea kaupungin vapaa-aika/sivistys/nuorisotoimelta halvan kuntosalikortin, jos on taloudellisia vaikeuksia. Joo, eihän ne kunnan kuntosalit ihan niin moderneja ole kuin joku 45 euroa kuussa maksava muotisali, mutta samoja asioita niissä voi tehdä.
Voi hyvänen aika. Harrastukset täytyy mitoittaa tietenkin maksukyvyn mukaan. Jos ei ole rahaa balettiin, niin koettaa nauttia paikallisen voimistelukerhon halvemmista tanssitunneista. Jääkiekko ei ole ainoa mahdollinen liikuntaharrastus. Musiikkiopistoissa saa tulopohjaisesti alennusta, stipendejä yms. Paikallisyhdistykset usein tukevat nyoria harrastuksissa. Kuntosalilaitteita on vaikka misssä ulkoilualueiden puistoissa. Uimahalleissa taitavat olla edullisia. Kouluilla on vaikka mitä kerhotoimintaa. SPR:n ryhmät, eläinsuojeluyhdistykset - mukaan vaan eikä maksa kuin korkeintaan kymppejä.
Missä on maalaisjärki nykyään? Joo, kaikkea ei voi saada, mutta täällä saat enemmän kuin juuri missään muualla.
Oho, onko teillä noin paljon varaa valita? Missä noin laajat mahdollisuudet? Voimistelu nyt on vielä kalliimpaa kuin cheerleading tai baletti. Aika nuoresta alkaen on yksilövalmennus voimistelussa. Mikähän tuollainen paikallinen voimistelukerho on ja millä paikkakunnalla? Jossain kyläkoululla vissiin toimii? Tai SPR:n ryhmät. Mitä ne on ja millä paikkakunnalla? Meillä päin SPR järjestää nälkäpäiväkeräyksen ja ensiaputoimintaa eikä mitään lasten kerhoja. Mitä musiikkiopistosta tiedän, niin avustusta saa hakea kurssimaksuun. Kyllä se soitin pitää silti ostaa, jos ei saa vuokrattua. Minun kummityttö soittaa kannelta, jonka vuokra on neljästä kympistå ylöspäin kuussa ja konserttikantele vielä kalliimpi. Tietysti jonkin kitaran voi saada viidelläkympillä käytettynä, muttei sillä mitään tee.
Puhut jostain ihannetilanteesta, jota ei ole olemassa.
Elämä on vaikeaa kun siitä tekee vaikeaa. Sä ostat muutaman kuukauden vuokrahinnalla käytetyn kanteleen. Käytetyt soittimet ovat usein parempia kuin uuudet, soittimet kun on tehty soitettaviksi.
Tuo on just niin ylimielistä, kun kommentoidaan asoita, joista ei ole hajuakaan. Kantele on soitin, jossa on paljon kieliä. Sen soittoa voi harrastaa musiikkiopistoissa tai yksityisopetuksessa. Emme puhu nyt pikkukanteleesta eli eskari-ikäisten lasten harjoituskanteleesta. Oikean kanteleen saa käytettynä alkaen 500 eurolla, mutta jos pitää olla enemmän ominaisuuksia, hinta on yli tonnin. Mitä tarkoitan ominaisuuksilla, niin peruskanteleen kielet on tavallaan pianon valkeat koskettimet, monta kertaa peräkkäin. Jos halutaan soittaa myös niitä mustia koskettimia kanteleen kielillä, tarvitaan sävelaateikon muuttavia vipuja. Oliko tämä nyt tarpeeksi yksinkertainen selvitys.
Ne kanteleet, joita saa satasella torista, on koristeeksi. Ihmiset ostaa niitä kesämökille rekvisiitaksi, vaikkei niillä voi soittaa. Esim. Ei pysy vireessä, on kastunut tai säilytetty väärin, puulastu halkeillut. Kanteleen iällä ei ole väliä vaan sen kunnolla.
Opetan itse pianonsoittoa kotiopetuksena, ja täytyy sanoa, että myös halpa käytetty piano on susi, kun se ei pysy vireessä. Yksi perhe oli ostanut pianon 450 eurolla ja korjautti sitä 2000 eurolla. Niin paljon piti vaihtaa osia, että siitä sai soitettavan.
Ihmiset ei vaan ymmärrä, mitä ne hankkii, kunhan halvalla saa.
Varmasti on kallista, jos piltin täytyy saada harrastaa juuri parhailla vehkeillä parhaassa seurassa. Jos rahaa ei ole, niin sitten valitaan halvemmat vehkeet ja halvempi seura ja katsotaan mihin kunnianhimo riittää. Jos se riittää pitkälle, niin stipendeillä yms. saa hyvät vehkeet. Näinhän se on aina ollut. Sitä tehdään mihin on varaa.
Parempi yksin kuin huonossa seurassa.
Joo, ja jos joku ei vietä aikaa vaikkapa meidän seurassa niin meidän kannattaa muistaa että ehkä se joku silti viettää aikaa joidenkin muiden ihmisten seurassa. Ehkä sillä on myös oikeita kavereita, joten sen ei tarvitse tuhlata aikaa meidän seurassa.
Syrjäytyneitä paheksuvat ihmiset on usein sellasia outoja "hyviä tyyppejä" jotka kehuu että niillä on "aina ollut paljon kavereita". Mutta ne inhoaa kavereitaan, tai siis "kavereitaan", ne inhoaa kaikkia ihmisiä, ne puhuu pahaa kaikista. Joten jo on outoja tyyppejä kun menee vapaaehtoisesti tahallaan hengailemaan inhoamiensa ihmisten seurassa. Miksei ne valikoi seuraansa? Miksei ne ole vain sellasessa seurassa jossa ne viihtyy? Mikä ihmeen pakko on mennä seuraan jossa itseä vain ketuttaa kaiken aikaa? Syrjäytyneillä ei usein ole tuota omituista "hyvien tyyppien" mielensairautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tässä ketjussa puhutaan todella rumasti muista ihmisistä. Ikäänkuin se, että on "normaali työssäkäyvä perheellinen peruspirkko tai -pekka" antaisi oikeuden nimitellä muita.
Samalla ketjussa on ollut muutama hyvin rehellisen tuntuinen kirjoitus ihmisiltä, jotka elävät omanlaista elämää, on esim. kiusaamistaustaa tai muuta.
Minun sydämeni on näiden syrjäytyneiden puolella. En usko, että enemmistä heistä on ter*roritekoja suunnittelevia tai naisvihaajia. He ovat ihmisiä ja meidän pitäisi tukea heitä JOS he haluavat. Ja minun on hyvin vaikea uskoa, että nimittely, haukkuminen, pilkkaaminen ja ivailu auttaisi tai muuttaisi yhtään mitään.
Jos pitäisi valita kaveri kovaäänisen haukkujan ja hiljaisen kotona viihtyvän kummajaisen välillä valintani olisi todella nopea ja helppo. Olisin sen kummajaisen kummajaiskaveri.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tässä ketjussa puhutaan todella rumasti muista ihmisistä. Ikäänkuin se, että on "normaali työssäkäyvä perheellinen peruspirkko tai -pekka" antaisi oikeuden nimitellä muita.
Samalla ketjussa on ollut muutama hyvin rehellisen tuntuinen kirjoitus ihmisiltä, jotka elävät omanlaista elämää, on esim. kiusaamistaustaa tai muuta.
Minun sydämeni on näiden syrjäytyneiden puolella. En usko, että enemmistä heistä on ter*roritekoja suunnittelevia tai naisvihaajia. He ovat ihmisiä ja meidän pitäisi tukea heitä JOS he haluavat. Ja minun on hyvin vaikea uskoa, että nimittely, haukkuminen, pilkkaaminen ja ivailu auttaisi tai muuttaisi yhtään mitään.
Jos pitäisi valita kaveri kovaäänisen haukkujan ja hiljaisen kotona viihtyvän kummajaisen välillä valintani olisi todella nopea ja helppo. Olisin sen kummajaisen kummajaiskaveri.
Yksi PUTIN tai muu tyrannivallanpitäjä suunnittelee yksin enemmän teroritekoja sekä hirmutekoja kuin maan kaikki syrjäytyneet yhteensä.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa.
No jos maksaa mikesi sitä rahaa sijoiteta siihen nuoreen ennaltaehkäisevänä??? Sitten huudetaan kun on jo pska tuulettimessa. 1.5 miljoonalla saisi jo kunnon harrasteetm mutta miten vaan teille sopii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tässä ketjussa puhutaan todella rumasti muista ihmisistä. Ikäänkuin se, että on "normaali työssäkäyvä perheellinen peruspirkko tai -pekka" antaisi oikeuden nimitellä muita.
Samalla ketjussa on ollut muutama hyvin rehellisen tuntuinen kirjoitus ihmisiltä, jotka elävät omanlaista elämää, on esim. kiusaamistaustaa tai muuta.
Minun sydämeni on näiden syrjäytyneiden puolella. En usko, että enemmistä heistä on ter*roritekoja suunnittelevia tai naisvihaajia. He ovat ihmisiä ja meidän pitäisi tukea heitä JOS he haluavat. Ja minun on hyvin vaikea uskoa, että nimittely, haukkuminen, pilkkaaminen ja ivailu auttaisi tai muuttaisi yhtään mitään.
Jos pitäisi valita kaveri kovaäänisen haukkujan ja hiljaisen kotona viihtyvän kummajaisen välillä valintani olisi todella nopea ja helppo. Olisin sen kummajaisen kummajaiskaveri.
Yksi PUTIN tai muu tyrannivallanpitäjä suunnittelee yksin enemmän teroritekoja sekä hirmutekoja kuin maan kaikki syrjäytyneet yhteensä.
Ihan aivopesua etsitte aina sen muka pahan yhden ja sen kimppuun sitten muka ihmisoikeuksin vaikka rosvoaminen on kyseessä muilta. Nähty jo sata kertaa. Aina sama kaava. Ei toimi suomalaisiin hei enää. Me ei uskota amerikan rosvoretkiin. Maanpetturi. ne rosvoavat meitäkin kaiken aikaa ja EU.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Netti poikki ja alkaa vähitellen kiinnostaa muutkin asiat.
Joo, itsari
No et aiheuttaisi enää kuluja muille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tässä ketjussa puhutaan todella rumasti muista ihmisistä. Ikäänkuin se, että on "normaali työssäkäyvä perheellinen peruspirkko tai -pekka" antaisi oikeuden nimitellä muita.
Samalla ketjussa on ollut muutama hyvin rehellisen tuntuinen kirjoitus ihmisiltä, jotka elävät omanlaista elämää, on esim. kiusaamistaustaa tai muuta.
Minun sydämeni on näiden syrjäytyneiden puolella. En usko, että enemmistä heistä on ter*roritekoja suunnittelevia tai naisvihaajia. He ovat ihmisiä ja meidän pitäisi tukea heitä JOS he haluavat. Ja minun on hyvin vaikea uskoa, että nimittely, haukkuminen, pilkkaaminen ja ivailu auttaisi tai muuttaisi yhtään mitään.
Jos pitäisi valita kaveri kovaäänisen haukkujan ja hiljaisen kotona viihtyvän kummajaisen välillä valintani olisi todella nopea ja helppo. Olisin sen kummajaisen kummajaiskaveri.
Yksi PUTIN tai muu tyrannivallanpitäjä suunnittelee yksin enemmän teroritekoja sekä hirmutekoja kuin maan kaikki syrjäytyneet yhteensä.
Ihan aivopesua etsitte aina sen muka pahan yhden ja sen kimppuun sitten muka ihmisoikeuksin vaikka rosvoaminen on kyseessä muilta. Nähty jo sata kertaa. Aina sama kaava. Ei toimi suomalaisiin hei enää. Me ei uskota amerikan rosvoretkiin. Maanpetturi. ne rosvoavat meitäkin kaiken aikaa ja EU.
EU: menee totalitääriseksi koko ajan. Suomi noudattaa kuuliaisesti.
Minulla oli 26-vuotiaana jo 5 vuotta oman alan työkokemusta sekä muutama alainen, jotka raportoivat minulle. Ei mitään ihmeellistä jos on menny töihin jo opintojen aikana.