Isä seuraa keittiöön
Hei. Olen vielä nuori ja siksi asun yhä vanhempien luona. Halusin vaan kysyä, että onko tämä normaalia:
Ahdistaa ottaa ruokaa kotona. Edes itse ostamaa, koska ruoan ottaminen tarkoittaa sitä, että isä seuraa keittiöön. Siis joka kerta. Välillä "sattumalta", mutta jää vaan heilumaan keittiön pöydän viereen eikä tee mitään. Ja joskus ei edes yritä peitellä vaan kysyy "mitäs otat?".
Jätän nykyään aterioita välistä silloin kun äiti ei ole kotona, koska vain silloin iskä jää sohvalle makaamaan. Luuleeko se että aion varastaa ruokaa vai mistä on kyse?? Mulla on jo vaikeuksia saada tarpeeksi ruokaa ja mua ahdistaa jo ajatus mennä ottamaan ruokaa tai vettä niin kauan kuin mua seurataan. Ja ennen kuin joku kysyy niin olen ihan normaalipainoinen, ei ole mistään terveyden huolehtimisesta kyse.
Kommentit (28)
Se huomaa että ahdistut tuosta seuraamisesta, ja saa jonkinlaiset kiksit siitä.
Ongelma luultavasti ei koskaan ratkea, niin kauan kun asut kotona. Hanki oma jääkaappi huoneeseeni?
Yllätä hänet ja seuraavalla kerralla kysäise iloisesti "mitä kuuluu?". Siitä saattaa seurata mukava käänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota jättimäinen lautasellinen lihaa, voita, juustoa yms. ja kun iskä kysyy että mitä meinasit ottaa niin sano että nämä meinasin ottaa.
Naurahdin :D Kiitos kun piristit mieltä.
En osaa lainata useampaa viestiä kerralla, joten:
Katsoo kyllä, että mitän otan / kokoan lautaselle. Jos tuli seuraksi niin en ahdistavampaa seuraa ole kokenut, ei nimittäin itse ota ruokaa samaan aikaan. Ei kysele mun elämästä, mutta puhuu usein uutisista / politiikasta, josta en ymmärrä paljoa.
Ja ei, meillä ei ole yhteisiä ruoka-aikoja. En muista milloin oltaisiin viimeksi syöty kaikki yhdessä. Syön yleensä omat ruoat, nappaan leipää tai jotain valmisruokaa.
Itse tulkitsisin tästä, että tulee seuraksi, ei vaan ole kovin hyvää seuraa. Moni mies on tämmöinen, en tiedä miksi, mutta keskustelun sijaan kertovat kaikki omassa mielessään olevat asiat ulos, kun näkevät toisen ihmisen. Kykenemättä lukemaan kiinnostaako toista ja syntyykö asiasta keskutelya vai monologi, jossa itse ranttaavat omista jutuistaan. Toki kaikki syyllistyvät siihen joskus, sinullakin on varmaan ollut joku juttu mistä olet ollut todella kiinnostunut ja haluaisit puhua vain siitä asiasta. Esim bändi, ihastus, kirja, sarja, tapahtuma jne.
Kun äitisi on kotona, vuodattaa asiat hänelle tai äitisi on huomannut, ettei sinua kiinnosta ja estää häntä häiritsemästä. Veljesi voi olla kiinnostunut osaltaan samoista asioista, niin ei koe sitä niin häiritsevänä ja heillä syntyy keskustelua.
Tämä vaan pahenee mitä vanhemmaksi ihminen tulee tai jos ei esim töissä pääse näitä ajatuksia kaatamaan ulos.
Kannattaa yrittää itse aloittaa keskustelua jostain muusta ja yrittää näin löytää yhteisiä kiinnostuksen aiheita. Varmaan ilahduttaisi isääsikin, jos olisi jotain mistä voi sinulle puhua. Jos häntä ei kiinnosta, niin pidä sinä puolestasi monologia omista kiinnostuksen kohteista.
Koska ei kuulostanut että isäsi on kiukkuinen ruuan syömisestä niin hän kai yrittää muuten kontaktia vaikka ei oikein tiedä miten. Sitten jos häntä haluat tässä asiassa auttaa on tietenkin ihan sinun päätettävissä.
Vierailija kirjoitti:
Ota jättimäinen lautasellinen lihaa, voita, juustoa yms. ja kun iskä kysyy että mitä meinasit ottaa niin sano että nämä meinasin ottaa.
Minä kysyin yleensä aina pojalta, mitäs otat? Määrillä tai laadulla ei ollut väliä, mutta jos otti jotakin, mitä itsekin halusin, sanoin: Laita mullekin.
Onhan se hyvä katsastaa sinua välillä jos elät huoneessasi perheen seuraan hakeutumatta ja jopa omasta isästäsi häiriinnyt yhteisissä tiloissa.
Sitähän voi nuorenkin eristäytyneen kunto mennä huonoksi ihan huomaamatta. En ikinä ole kuullut ettei perheenjäsenten kanssa puhuta. No, isäpuolet tai äitpuolet on niitä poikkeuksia
Luulen, että haluaa olla saatavilla.