Burn outin ensioireet

Minula on ollut vuosia sitten loppuunpalaminen. Johtui arjen kuormittavuudesta.
Vuorotyö jonka vaihdoin päivätyöksi jossa olin vuoden verran. Lisäksi pienehköt lapset (3kpl) joista yksi erityislapsi. Töiden yhdistäminen raskaaseen arkeen ja kuntoutusten vekslaamisiin oli liikaa.
Tulin raskaaksi ja jäin pois työelämästä. Se oli paras päätös ja tajusin vasta siinä vaiheessa kuinka loppu olin! Olin kotona lopulta neljä vuotta kunnes palasin töihin osa-aikaisena.
Töihinpaluu jännitti mutta huomasinkin että nautin töistä. Lapset jo isoja. Ainoastaan kuopus pieni ja hänkin jo 5-vuotias.
Olen nyt vuoden verran ollut työelämässä.
Teen edelleen osa-aikaista mutta töitä on enemmän mitä alussa.
Välillä töihin meno tuntuu raskaalta.
Nyt olen huomannut että unohtelen asioita. Se lisää stressiä siitä että unohdan jotain tärkeää töihin tai lasten asioihin johtuen.
Olen unohtanut nyt pari kertaa yhden lapsen kuntoutusajan ja näin ei ole käynyt koskaan! Pari suuhygienistikäyntiä (lasten) olen myös unohtanut.
Nyt huomasin että olen unohtanut eilen kaupan kassalle tämän päivän ruuaksi tarkoitetun eineksen. Ärsyttää. Unohdin samalla kertaa myös lapsen suklaamunan mutta sen palasin hakemaan kun tajusin asian jo autossa.
Minun on vaikea sanoa "ei" mutta tekisi mieli vähentää töitä. Otin silti muutaman tunnin vielä lisää töitä! Tosin vain kuukausitasolla mutta kuitenkin.
Haluaisin käydä töissä ja haluan sen alkuajan mukavuuden taas takaisin kun kuitenkin tykkään työstäni.
Miten oppisin rentoutumaan että jaksan arkea?

Nytkin on oma vapaa viikonloppu kun muut on mökillä. Tämä on todella harvinaista ja näin tapahtuu kerran kahdessa vuodessa jos silloinkaan.
Olen siivonnut. Aamusta asti käynyt kaappeja läpi kun ei muuta siivottavaa ole.
Haluaisin katsoa telkkaa ja syödä herkkuja mutta en pysty keskittymään siihen ja mielessä pyörii vaan koko ajan mitä pitäisi tehdä seuraavaksi.
Minulla on add ja olen vähän introvertti (vaikka omaankin hyvät sosiaaliset taidot) eli se lisää vielä oman twistin tähän 🤯