Sairastuin vakavasti ja yksikään työkavereistani, jotka ovat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseasias itellä samantyylinen kokemus. Miespuolinen työkamu soitti, yksikään naisista ei.

Naiset ovat kateellisia jopa toisen sairaudesta.

Parhaa työyhteisöt mulla ovat olleet ne joissa olin ainoa nainen.

Kadun, että opiskelin ammatin, jossa sitten joudun naarspuolisten hyeenoiden seuraan.

Minä en halua, että mulle soitettaisiin, joten en itsekään soita, jos ei olla edes läheisiä työkavereita. Ei siinä mitään kateudesta ole kyse. 

Vierailija kirjoitti:

Haluaisitko siis että sun sairauspoissaoloja räävittäisiin esim. kahvipöydässä vai onko parempi että asiasta ei työpaikalla puhuta? Tulet takaisin sitten kun tulet?

Mietin samaa. Jos työkaveri ei tule töihin, niin esimies ei kerro, miksi tämä on poissa tai miten pitkään on poissa, töiden uudelleenjärjestelystä huomaamme, onko kyseessä parin päivän vai oletettu viikkojen poissaolo. Eikä pomo jakele sairastuneen puhelinnumeroa ja muistuta, että olette sitten yhteydessä.

Lisäksi meillä töissä puhutaan töistä, osa-aikatyöhön palanneen sairastuneen kanssa ei tehdä poikkeusta. Meille maksetaan palkka tietystä suorituksesta, se tehdään, kahvitauolla voidaan kuunnella empaattisesti kerran, mutta kyllä me oletamme, että työpaikalle saapunut toipilas on kiinnostunut työstä eikä vertaistukiryhmästä.

Naisvaltaiset työyhteisöt ovat aina myrkyllisiä, ikävä kyllä. Todennäköisesti sinua arvostellaan selän takana kun olet poissa. Pikaisia paranemisia ap.

Vierailija kirjoitti:

Siis aivan kamalaa. Pitäskö alkaa pomolta pyytämään puhelinnumeroa ja alkaa soittelemaan työajalla sitten kotiin sairaalle?

Meillä joku jää saikulle, ei se meille muille kuulu minkä takia. Tulee sit kun tulee.

Eikä oikeasti pomo saa kertoa syytä poissa ololle ei edes saa sanoa että on sairas, vielä vähemmän syitä sairaspoissaololle. Joten työkaverit eivät tiedä miksi olet pois ja mikä on vaiva, jos pomo osaa hommansa etkä itse ole kertonut. Ja kyllä itse olen töissä työkaveri se saa riittää, en ole vapaa-ajan kaveri, joten en voivottelee jos joku sairas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisitko siis että sun sairauspoissaoloja räävittäisiin esim. kahvipöydässä vai onko parempi että asiasta ei työpaikalla puhuta? Tulet takaisin sitten kun tulet?

Mietin samaa. Jos työkaveri ei tule töihin, niin esimies ei kerro, miksi tämä on poissa tai miten pitkään on poissa, töiden uudelleenjärjestelystä huomaamme, onko kyseessä parin päivän vai oletettu viikkojen poissaolo. Eikä pomo jakele sairastuneen puhelinnumeroa ja muistuta, että olette sitten yhteydessä.

Lisäksi meillä töissä puhutaan töistä, osa-aikatyöhön palanneen sairastuneen kanssa ei tehdä poikkeusta. Meille maksetaan palkka tietystä suorituksesta, se tehdään, kahvitauolla voidaan kuunnella empaattisesti kerran, mutta kyllä me oletamme, että työpaikalle saapunut toipilas on kiinnostunut työstä eikä vertaistukiryhmästä.

Minä sain tietää työkaverin vakavasta sairastumisesta hänen ystävältään, joka on minun entinen työkaveri. Törmäsin häneen kerran bussisa ja hän sitten alkoi kertoa kuinka ikävää tämä työkaverini sairaus on. Mulle ei ollut mitään hajua aiemmin minkä takia on sairaana, kun näin vain työpaikan kalenterista, että nyt on pitkä sairausloma, mutta ei siitä työpaikalla puhuttu mitään muuta kuin, että on pitkään poissa. Enkä kehdannut kysyä, että minkä takia on pitkään poissa. 

Loppujen lopuksi elämä pyörii työkavereilla ja muillakin kavereilla oman navan ympärillä.

Tuttua on aloittajan tapaus.

Siis mihin numeroon he soittivat? Työpuhelimeen vai yksityiseen numeroosi? Suomalainen kulttuuri on myös sellainen, ettei haluta udella, vaan ajatellaan, että asianomainen itse ottaa asiansa puheeksi jos haluaa siitä puhua.

Olisitko muuten itse soittanut näille "toksisille" naisille samassa tilanteessa?

Vierailija kirjoitti:

Haluaisitko siis että sun sairauspoissaoloja räävittäisiin esim. kahvipöydässä vai onko parempi että asiasta ei työpaikalla puhuta? Tulet takaisin sitten kun tulet?

Eiköhän ne naiset ole selän takana rääpineetkin.

Mikä tähti kuvittelet olevas?

Vierailija kirjoitti:

Minä ajattelen, että on jopa epäkohteliasta soittaa ja udella vieläkö siellä ollaan hengissä. Annan sairastaa ihan rauhassa. 

Suomessa on tämä malli että kun jollekin tulee vastoinkäymisiä niin "jätetään rauhaan" eli hylätään. Tietty jos sairastuneelta ei muuta osaa kysyä kuin vieläkö siellä ollaan hengissä niin parempi niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis aivan kamalaa. Pitäskö alkaa pomolta pyytämään puhelinnumeroa ja alkaa soittelemaan työajalla sitten kotiin sairaalle?

Meillä joku jää saikulle, ei se meille muille kuulu minkä takia. Tulee sit kun tulee.

Eikä oikeasti pomo saa kertoa syytä poissa ololle ei edes saa sanoa että on sairas, vielä vähemmän syitä sairaspoissaololle. Joten työkaverit eivät tiedä miksi olet pois ja mikä on vaiva, jos pomo osaa hommansa etkä itse ole kertonut. Ja kyllä itse olen töissä työkaveri se saa riittää, en ole vapaa-ajan kaveri, joten en voivottelee jos joku sairas.

Joo ei meilläkään kerrota ellei sairastunut itse halua asiasta kerrottavan. Silloin laitetaan kukkkalähetys ja korttitervehdys eikä kukaan erikseen ala soitella ellei ole sitten muutenkin tekemisissä työpaikan ulkopuolella. 

Olin tovi takaperin leikkauksessa. Yhden työkaverin kanssa viestin sairasloman aikana, ja meillä on siis ihan hyvä työilmapiiri, en mitenkään katkera ole. Tämän yhden kanssa olemme edes jossain tekemisissä vapaa-ajalla, muut ovat vain TYÖkavereita että sinänsä ihan loogista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ajattelen, että on jopa epäkohteliasta soittaa ja udella vieläkö siellä ollaan hengissä. Annan sairastaa ihan rauhassa. 

Suomessa on tämä malli että kun jollekin tulee vastoinkäymisiä niin "jätetään rauhaan" eli hylätään. Tietty jos sairastuneelta ei muuta osaa kysyä kuin vieläkö siellä ollaan hengissä niin parempi niin.

En minä ainakaan halua, että työkaverit soittaisivat yksityisnumerooni. Työasiat jää sinne työpaikalle ja erikseen on sitten ystävät ja kaverit. Toki työkaverinkin kanssa voisi ystävystyä, mutta en ole ystävystynyt. 

Itse olen tosi kömpelö sosiaalisissa tilanteissa, olen jo oppinut pitämään suuni kiinni kun ei sieltä mitään fiksua kuitenkaan ole tulossa. En siis uskaltaisi soittaa sairaalle työtoverille, kun suustani saattaisi tulla vaikka "Onneksi olkoon!", vaikka pitäisi sanoa "Voi ei! Kuulostaa todella kamalalta!".

En minäkään kehtaisi lähetellä viestejä sairaslomalla olevalle työkaverille. Tuntuisi jollain tavalla tunkeilevalta ja sopimattomalta.

Itse koin epämiellyttäväksi kun esimies soitteli sairastuttuani vakavasti. Antaisi edes sairaana olla rauhassa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ajattelen, että on jopa epäkohteliasta soittaa ja udella vieläkö siellä ollaan hengissä. Annan sairastaa ihan rauhassa. 

Suomessa on tämä malli että kun jollekin tulee vastoinkäymisiä niin "jätetään rauhaan" eli hylätään. Tietty jos sairastuneelta ei muuta osaa kysyä kuin vieläkö siellä ollaan hengissä niin parempi niin.

Totta. Ystäväni asui perheineen USA.ssa, missä lapsensa sairastui vakavasti. Naapurit ja tuttavat toivat ruokaa, auttoivat arjessa minkä pystyivät ja kyselivät kuulumisia päivittäin.

Suomeen takaisin saavuttuaan jäätävä hiljaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ajattelen, että on jopa epäkohteliasta soittaa ja udella vieläkö siellä ollaan hengissä. Annan sairastaa ihan rauhassa. 

Suomessa on tämä malli että kun jollekin tulee vastoinkäymisiä niin "jätetään rauhaan" eli hylätään. Tietty jos sairastuneelta ei muuta osaa kysyä kuin vieläkö siellä ollaan hengissä niin parempi niin.

Ja sitten kun joku kyselee miten menee niin tiuskitaan että ttuako se sua painaa tai päivitellään someen miten urkitaan.

Mt-ongelmia ollut aiemminkin kyllä, burn-out, lapsuustraumaa. Nyt tämän takia lääkitystä lisätty ja kovasti odotan terapiaan pääsyä. En pääse tästä asiasta eteenpäin omin voimin.

Ap

Mulla oli syöpä (pitkä saikku siis siitä) ja ne työkaverit jotka ovat myös ystäviä kyselivät perää, eivät muut. Olisi ollut kyllä vähän outoa jos joku naapuri tiimin tyyppi ois ihan randomisti soitellut et Hei miksi et oo töissä kun ei olla viikkoihin nähty? Kerroppa siinä sitten et dreeni tulee ulos mahasta et mätää valuu ja alapää on mössöä kun syöpä jyllää. Yksi työkaveri oli ihana ku palasin töihin ;Ootko ollut kesälomallasi kun ei oo nähty, viikko sitten sua ajattelin. Meillä on iso työyhteisö ja vuorotyö. Mäkin joskus vaan havahdun siihen et jotain et ole näkynyt pitkään aikaan ja sitten selviää että joku on vaihtanut työpaikkaa jo puoli vuotta sitten. Ap, sulla on kovat edellytykset työkavereille.