Lue keskustelun säännöt.
Saatiin lapset nuorena ja nyt sisarukset yrittävät saada meitä hoitamaan omia lapsiaan
14.10.2022 |
Saatiin tosiaan lapset nuoremmalla iällä, reilu parikymppisinä. Nyt lapset ovat jo isoja koululaisia. Vuodet olleet välillä rankkoja, kun ollut kolme pientä lasta, mies reissutyössä ja itselläkin vaativa asiantuntijatyö. Nyt onkin mukavaa, kun aikaa jää viimein enemmän latautumiseen ja omiin harrastuksiin.
Nyt oma sisarukseni ja miehen sisarus alkaneet saamaan lapsia. Kevyesti ja vitsaillen lähteneet jo vauvaikäisistä vihjailemaan, että kohta voisi Maija-täti ja Matti-setä ottaa pikkuisen hoitoon. Ja vaikuttaa, että lasten vähän kasvaessa vihjailu vaan kiihtyy.
Anteeksi vaan, mutta ei olla ottamassa. En ensinäkään tykkää hoitaa lapsia (pl.omat) ja tarvitsemme vielä "toipumisaikaa" omien lasten pikkulapsiajan jäljiltä. Lapsenlapsia varmasti sitten jaksetaan hoitaa, kun aika on. Eivätkä muuten aiemmin hoitaneet meidän lapsiamme, jos joku sitä miettii.
Muilla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (44)
Kyllä niitä sukulaisuussuhteita kannattaisi vaalia.
Ajatelkaapa tilannetta, että sattuu jotain kauheaa ja lapsenne jäisivät ilman huoltajaa/huoltajia.
Heille olisi tärkeää, että olisi olemassa tuttuja ja turvallisia lähisukulaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt usko että koko ajan vihjailevat tuollaista. Senkun sanotte että ei, Maija-täti ja Matti-setä ei ota lapsia hoitoon ja hymyilette nätisti.
Mulla loppui usko tossa "olen vaativassa asiantuntijatyössä".
joopa joo.
Muakin kyllästyttää aina nämä vaativat asiantuntijatyöt tai muuta himskatin raskasta akateemista duunia. Miksi kukaan ei koskaan ole vaan tavallinen duunari, väsyy siinäkin. Miksi ylipäänsä pitää keksiä joku ammatti itselleen näissä jutuissa? Kun se ei juoneen millään tavalla edes liity.
Mä olin tavallinen rivitoimistoduunari jolla isovanhemmat ei hoitaneet. Mun äiti oli grilliyrityäjä siinä ei paljon hoidella, myls välimatka 250 km. Mies 10- lapsisesta perheestä ja meidän lapset miehen vanhemmille lapsenlapset numero 19 ja 22. Eli pari tuli siinä välissä, omilla ikäero 2 vuotta. Jokainen hoiti omansa, paitsi yksi perhe työnsi lapset anopille kuukaudeksi joka kesä. Appi oli alkkis, mutta selviä kausia oli ja silloin mukava.
Mä hoidan ihan mielelläni veljeni lapsia. Me saatiin omamme nuorina parikymppisinä ja hitto hoidettiinkin kyllä aivan kaikki ilman apuja, samalla koulut, työt ja miehen yrityksen ensimmäiset vuodet... niin olipa hullua. Miehen vanhempiakin hoidettiin päälle kun ei muilla sisaruksilla ollut oikein empatiaa. Mut ei tunnu että olis mitenkään minulta pois, että veljeäni ja sen vaimoa joskus autan. Kivahan niiden lasten elämässä on olla mukana ja jaksamista kuitenkin itseltä löytyy, ei ongelmaa. Myös useampaa yh-kaveria oon auttanut lastenhoidossa ja muuta. En sentään anna kenenkään liikaa hyödyntää. Musta kuulostaa ehkä vähän, että ap:lla hiertää joku muukin asia noita sisaruksia kohtaan, eka mielikuva että olivatko ivallisia (tai kuvittelitko niin) kun teillä oli rankkaa, eivät auttaneet? Itselläkin jäänyt mieleen hämärästi joku pahantahtoinen taivastelu... (ihmiseltä, jonka jostain syystä täytyy voimaannuttaa itseään sellaisella...). Utelut, että voisitteko ottaa lasten serkun joskus hoitoon ei nyt sellaisenaan kuulosta ikävältä. Toki jos sellaista pidetään itsestäänselvyytenä ja teidän velvollisuutenanne on vähän vajaata jos ei teille samaa apua ole tarjottu.
Ei ne varmaan aina tuo niitä teille, mutta saattavat uuden edessä varmistella, että olisi turvaverkko, jos jotain sattuisi.