Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä ystäviä? Viidenkympin kriisi.
Tuhkimo
14.10.2022 |
Viidenkymmenen ikävuoden rajapyyki lähestyy ja samalla tietysti kyselyt juhlista. Lähinnä perhe, työkaverit ja vanhemmat ovat vuorotellen asiasta kyselleet.
Mikäs siinä muuten, kivat juhlat ovat aina mukavat ja tykkään juhlien järjestelemisestä, ruokien ja leivonnaisten tekemisestä.
Mutta on vain yksi pikku ongelma. Minulla ei ole ystäviä.
Kun täytin neljäkymmentä, pidettiin hauskat juhlat kotonamme, päivällä kävivät sekä minun että mieheni vanhemmat, kummisetäni ja miehen vanhemmat sisarukset.
Illalla oli kaverien (ehkä noin 14-15 henkilöä) vuoro ja ilta meni lopulta niin pitkäksi, että viimeiset juhlijat lähtivät aamuseitsemältä kävelemään kotiinpäin :D
Mutta aika on tehnyt tehtävänsä ja en hyvällä tahdollakaan löydä enää ihmisiä, joita haluaisin kutsua juhliin, kun heitä en näe muutenkaan. Jos oikein kaivan, niin ehkä viisi vierasta saisi kutsun. Kun en enää halua olla se, joka kutsuu, vaan odotan joskus sitä vastavierailunkin järjestämistä.
Esimerkiksi lapsuudesta saakka ollut ystäväni ei ole tähän päivään mennessä tullut katsomaan uutta koiraamme useista pyynnöistä huolimatta. Pentu tuli tammikuussa. Hän on eläinrakas ja hänellä on itselläänkin koira ja kissa. Aina ennen hän on käynyt viimeistään seuraavalla viikolla tervehtimässä uuden perheenjäsenen ja tuonut lelun/puruluun tms. Tai ei ole tuonut mitään, mutta silti käynyt meillä.
Samalle ihmiselle miehineen järjestimme viime syksynä illanvieton, tein alkupalat, pääruoan ja jälkiruoan, oli hyvät viinit ja muut juomat. Saunottiin ja oli kiva ilta. Poislähtiessään pariskunta sanoi, että tämä pitää ottaa pian uusiksi heillä. Eipä ole näkynyt kutsua. Eikä sen puoleen koko pariskuntaa.
Sinkkuystäväni oli lähes samanlaisella kattauksella vähän myöhemmin viime syksynä. Hän oli juuri muuttanut ja sovittiin, että seuraava illanvietto on hänellä, niin pidetään tuparit siinä samalla. Seuraavan kerran hän kävi meillä alkukesänä ja siinä kahvitellessamme hän "huomasi" että ai niin, mehän emme ole vieläkään käyneet hänen luonaan. Sovittiin muutaman viikon päähän saunailta. Kun päivämäärä lähestyi, hän ilmoitti, että sori, ei kyllä käy kun hänellä on työkiireitä.
Pari ystävääni on muuttanut toiselle puolelle Suomea ja lähestulkoon lopettaneet kaiken yhteydenpidon, ainoastaan facen kautta ollaan yhteyksissä tai sitten tulee satunnaisia viestejä.
Onko sinulla ystäviä? Sellaisia, jotka haluavat viettää aidosti aikaa kanssasi, eikä pidä sitä pakkopullana? Sellaisia, jotka kutsuvat myös luokseen, eivätkä aina odota sitä kutsua sinun luoksesi? Sellaisia, jotka soittavat kysyäkseen kävelylle tai kahville?
Ja ei, töissä ei löydy sellaisia, joiden kanssa haluaisin viettää yhtään enempää aikaa kuin pakko. Harrastuksia ei ole kuin lähinnä koirien kanssa ulkoilu, lukeminen ja elokuvien katselu (jos sitä voi harrastuksena pitää)
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että lähde reissuun. Ilmoittelet sitten mahdollisille kyselijöille, että olet matkoilla. Se siitä sitten.
Ps. tiivistetympi kirjoitus olisi mukavampi lukea.
Matkoille vain!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et pidä juhlia samoille kuin 40v juhlissakin oli päivällä
Eipä ole yhtään kaveria tai ystävää.
Kun täytin 40v en pystynyt kutsumaan kun äitini ja anopin.
N41.
Mun kaveripiirissä 50v täyttävälle on järkätty yllätysjuhlat tai jotain spesiaaliohjelmaa. Mun muistaminen unohtui koronavuoden varjolla. Jotenkin tylsää osallistua nyt järkkäämään yllätystä seuraavalle
Ap kuulostaa rasittavalta, en jaksa lukea kokonaan. Ja tuo koirajuttu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ole ystäviä, en tosin viisikymppisiä viettäisi vaikka olisikin. Muuhun (keskusteluihin, kahvitteluun, lounaisiin) ajoittain kaipaan seuraa. Mutta kun en (ihmisenä) kelpaa niin en sitten kelpaa.
Tää kohta kuulostaa vähän lapselliselta: "Esimerkiksi lapsuudesta saakka ollut ystäväni ei ole tähän päivään mennessä tullut katsomaan uutta koiraamme useista pyynnöistä huolimatta. Pentu tuli tammikuussa. Hän on eläinrakas ja hänellä on itselläänkin koira ja kissa. Aina ennen hän on käynyt viimeistään seuraavalla viikolla tervehtimässä uuden perheenjäsenen ja tuonut lelun/puruluun tms. Tai ei ole tuonut mitään, mutta silti käynyt meillä"
Jospa olet ns mielensäpahoittaja ja siksi ystävät ottaneet etäisyyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni ei kutsu tai käy siksi että arki väsyttää ja asiat jää tekemättä.
Voihan sitä itse kutsua, tulevat jos tulevat ja siitä voi sitten vetää johtopäätöksiä. Tosin moni voi ilahtuakin kutsusta,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakaan mitään ystäviä ole. Ja synttärin usein juhannuksena, joten olen tottunut että ollaan vanhempien mökillä sisarusten perheitten kesken. Ja välillä kesäloma osuu tuohon, niin ollaan reissussa.
Työkaverit muistivat kun täytin 40-vuotta. Mutta sitä työyhteisöä ei enää ole kun kaikki ovat hajallaan missä ovat, osa eläkkeellä, tiimit hajotettu ja suuri osa tekee työtä kotona. Kun täytän 50-vuotta, on sunnuntai ja juhannusviikonloppu. Loma mulla osuu silloin elokuulle, mutta täytyy pyytää tuohon kesäkuulle pari päivää, että voi livahtaa jonnekin.
Ei ole ystäviä enkä aio olla kotona kun täytön 50v ens tammikuussa. Just varmaan "parahiksi" loppuu työtkin. Tekisi mieli johonkin matkalle lähteä. En aio ainakaan olla kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ystävää tai kavereita. Ei ole ollut moneen vuoteen. 52v.
On ystäviä enkä ikinä laske, kuka on kutsunut tai käynyt eniten kenenkin luona enkä odota vastapalveluksia jos teen ystävälle jotakin. Ymmärrän jos välillä ei nähdä tai ystävä ei ehdi kuukausiin käymään. Sellaista elämä vaan on. Tässä juuri näin ystävää jonka kanssa ei oltu nähty lähes 10 vuoteen. Silti ystävyys pysyy.
Olen vasta 46 mutta uskon ja toivon että viisikymppisille on paljon kutsuttavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää kohta kuulostaa vähän lapselliselta: "Esimerkiksi lapsuudesta saakka ollut ystäväni ei ole tähän päivään mennessä tullut katsomaan uutta koiraamme useista pyynnöistä huolimatta. Pentu tuli tammikuussa. Hän on eläinrakas ja hänellä on itselläänkin koira ja kissa. Aina ennen hän on käynyt viimeistään seuraavalla viikolla tervehtimässä uuden perheenjäsenen ja tuonut lelun/puruluun tms. Tai ei ole tuonut mitään, mutta silti käynyt meillä"
Jospa olet ns mielensäpahoittaja ja siksi ystävät ottaneet etäisyyttä?
Arvasin, että joku ottaa tämän kohdan kommentoitavakseen.
Valitettavasti elämäni on niin pientä, että nuo eläimet ovat olleet aina tärkeitä ja (ilmeisesti todella väärin) olen luullut ystävänikin niistä pitävän ja ollut niistä kiinnostunut.
Mutta ehkä sitten olen mielensäpahoittaja.
ap
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että lähde reissuun. Ilmoittelet sitten mahdollisille kyselijöille, että olet matkoilla. Se siitä sitten.
Ps. tiivistetympi kirjoitus olisi mukavampi lukea.
Kerro ihmeessä, miten tiivistän tuon? Jätän jotain mielestäni tärkeää kertomatta? Kirjoitan kaiken pötköön ja sitten huokaillaan, kun ei pysty lukemaan rivittämätöntä tekstiä?
ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi et pidä juhlia samoille kuin 40v juhlissakin oli päivällä
Kuolema on korjannut suurimman osan :(
ap
Eipä ole oikein ystäviä mullakaan (N50). Lapsena ja nuorena niitä oli, mutta jo siinä 25-30 v. kohdalla ei vaan enää ollut sellaisia, joita olisi säännöllisesti nähnyt. Facebook-ystäviä ja -tuttuja on paljon, mutta oikeita ystäviä ei. Ehkä yksi lukioajoilta kaverina pysynyt, mutta häntäkin en näe kuin ehkä kerran vuodessa (asuu eri kaupungissa) ja sitten vaihdamme joskus kuulumisia WhatsAppissa, ei edes puhelimessa.
Välillä asia surettaa, ja joskus kun näkee Facessa muiden postauksia juhlista ja muista tapaamisista kavereiden kanssa, tuntuu että mäkin haluaisin tuota. Toisaalta olen introvertti ja viihdyn kotona perheen kanssa (mies ja lapsia mulla on) ja ajatus siitä että tekisi aloitteen jonkun tapaamisen järjestämiseksi on jotenkin stressaava. Joskus mietin mitä vikaa minussa on. Vaikka olen introvertti ja aika ujo, tulen yleensä hyvin toimeen ihmisten kanssa ja saatan höpöttää työkavereiden kanssa pitkiä tuokioita niitä näitä. Joskus saattaa itsestäni tuntua että tulen jonkun kanssa hyvin juttuun, mutta koskaan kukaan ei ehdota mitään tapaamisia töiden ulkopuolella, ja itse en jotenkin osaa tehdä sitä. Pelkään kai että toinen ei oikeasti halua hengailla mun kanssa ja suostuisi siihen vaan velvollisuuden tunteesta tms. Toki sekin on mahdollista että moni ei nimenomaan halua olla kenenkään työkavereiden kanssa tekemisissä töiden ulkopuolella.
Tämä on tosi ristiriitainen asia mulla, toisaalta viihdyn tosiaan kotona perheen kesken, mutta silti jotenkin harmittaa ettei oikeita ystäviä ole. Olen myös miettinyt että jos tulisi miehen kanssa ero, olisin kyllä tosi yksinäinen. Mutta kaverisuhteiden luominen näin aikuisiällä on vain mulle tosi vaikeaa. 😔
Olisi ystäviä, mutta ei aikaa ja voimia juuri olla heihin yhteyksissä.
Viisikymppiseni vietin kaupunkilomalla ulkomailla, maksoin mukaani aikuisen lapseni ja hänen avokkinsa. Niin teen varmaan kuusikymppisillänikin.
Eivät kaikki ole innoissaan tällaisista superjuhlista, jotka ovat täynnä jotain puolituttuja.
Sanoisin, että lähde reissuun. Ilmoittelet sitten mahdollisille kyselijöille, että olet matkoilla. Se siitä sitten.
Ps. tiivistetympi kirjoitus olisi mukavampi lukea.