Sain yhden elämäni tärkeimmän puhelun eilen. Alkoholismia sairastava äitini haluaa muutosta ja pyysi anteeksi.

Varmaan teistä jokainen alkoholistin kanssa elänyt tietää miten se vaikuttaa itseensä ja suhteeseen tähän läheiseen. Se on tietyllä tavalla raskas taakka, jonka olemassaoloa on hankala käsitellä.
Lapsena minulla oli paljon toiveita äitini suhteen, että vielä jokin muuttuisi perheen dynamiikassa.
Oli myös kasautuvia huolia ja pelkoja. Vuosien mittaan se oli aivan liikaa itselleni mitä perheessä tapahtui. Myös isäni on alkoholisti mutta käyttäytyminen on maltillisempaa humalassa.

Äidillä se meni yli ja paljon kriisejä olemme kokeneet alkoholin käytön seurauksena. Lopulta minulla meni tietysti toivokin paremmasta.
Olen ollut masentunut lapsesta asti, aloin myös itse käyttämään alkoholia jo nuorena. Koko elämä on ollut aika haastavaa ja olen tuntenut oloni yksinäiseksi. Tavallaan ei ole ollut mitään väliä millään. Enkä tästä halua syyttää vain vanhempiani, olen omat valintani tehnyt aikuisuudessa ja kärsinyt niistä itse. Olen myös pyrkinyt ymmärtämään vanhempiani ja yrittänyt olla tukena edes jollain tasolla, en ole hylännyt ainakaan.

Minun on kuitenkin ollut myös hankala suhtautua äitiini. Siinä on ollut ristiriitaa. Iso möykky joka on vaivannut suunnattomasti välillämme, olen jopa halveksunut ja toisaalta tietenkin rakastanut.
Välillä viha ja epätoivo hänen suhteen on ollut lamauttavaa.

Eilen hän soitti minulle ensimmäistä kertaa koskaan puhelun, jossa on kertonut ottaneensa askeleen eteenpäin toipumisen suuntaan.
Hän sanoi, että kävi keskustelemassa ja aikoo hakeutua ihmisten pariin. Hän sanoi saaneensa sieltä tukea ja haluaa muutosta. Hän aikoo tehdä nyt jotain ja oli vahvemman kuuloinen kuin aikoihin. Kertoi yksityiskohtaisesti kaikesta ja häpeilemättä kaikista tunteistaan.
Hän kertoi siinä selvinpäin aika syvällisiäkin mietteitään. Kertoi, kuinka on jo pitkän aikaa ollut masentunut ja miettinyt, ettei jaksa enää ellei muutosta tapahdu. Hänelle tuli olo, että nyt on pakko toimia. Hänelle oli soittaminen ja ajan varaaminen jo vaikeaa. Hän menee eri ryhmiin ja selvien ihmisten läheisyyteen seurakunnalle. Haluaa elämään paljon muutakin kuin pienen viinanhuuruisen elämänsä.

Jatkan keskustelua alla, tästä tulee muuten liian pitkä tälle alustalle.