Lapsuuden kodissani oli joskus ruokana vaan perunoita ja ruskeakastiketta jonka joukossa ei ollut mitään

Meillä syötiin vain pari kertaa viikossa, ei ollut enempää rahaa

Viime vuodet ovatkin olleet mm.ruoan suhteen enemmän kuin yltäkylläisyyden aikaa. Ehkä tähän kuluttamiseen tulee vielä jokin tolkku.

Kohta ollaan samassa tilanteessa, toivottavasti nuorempi sukupolvi oppii myös huokeista aineksista ruoanlaiton. Sinänsä olisin lisännyt tuohon ainakin porkkanaa.

Juu ja makaronilaatikko ilman jauhelihaa,pelkkä munamaito. Sitten syötiin myös pelkkää spagettia ja ketsuppia. Perunaa ja sipulia. No paistetut silakat oli kyllä hyviä.

Ja kananmunakastike ja perunat. Valkokastike jonka sekaan murskattiin keitettyä kananmunaa.

Meillä syötiin lapsuudessa 70-luvulla joskus perunakeittoa. Ja makaronivelliä. Ihan hyvin ne lapselle maistuivat. Vasta aikuisena tajusin, ettei noissa kyllä mitään ravintoaineita ollut. Mutta vatsa tuli täyteen.

Meillä oli usein perunoita ja kananmunakastiketta. Ja jos oli uusia perunoita niin niitten kanssa pelkkiä voinokareita.

Äitini lapsuuden kodissa syötiin hänen mukaansa pääasiassa edellisvuotisia Maaseudun Tulevaisuus-lehtiä ja jos lihaa halusi piti nyppiä kastematoja naapurin pellosta.

Oi kun sais sitä hyvää ruskeaa kastiketta ja pottuja. Toinen ihanuus oli läskisoosi, jonka rippeisiin kastettiin leipäpaloja ukin kanssa

Olen joskus ajatellut, että pitäisi nyt taloudellisesti tiukempina aikoina opetella tekemään noita vanhan ajan halpisruokia. En nyt tiedä tarvitseeko ihminen päivän jokaisella aterialla oikean ravintoainekimaran, jossa on ihan kaikkea. Luulisi, että vähemmälläkin pärjäisi. Siis en tietenkään tarkoita, että pelkkää perunaa ja makaronia koko ajan, mutta jos lounas on makaronia ja ketsuppia, niin voihan päivällisellä olla sitten lihaa/kanaa/kalaa, kasviksia jne. Ja jos nyt ajattelee täällä tänään näkynyttä sushi-keskustelua, niin vaikka siitä itse pidänkin, niin kyllähän se nyt lähinnä sitä höttöriisiä on, ei sen kummempaa kuin joku makaroni. Ja suomalaiset on opetettu uskomaan, että höttövehnäleipä suomalaisittain on hirveän paha, mutta annas olla, kun se nimetään vaikka naan, ciabatta tms. niin nam nam. Ja sitten jos puhutaan terveellisistä vihanneksista ja hedelmistä, niin tarviiko niitäkään nyt olla kymmeniä sortteja? Kun appelsiinit ovat talvella halpoja, syödään niitä, alkusyksystä vaikka parsa- ja kukkakaalia, ei kaikkea koko vuoden ympäri vain monipuolisuuden nimissä. Monet juurekset ovat käytännössä aina edullisia, kyllä niistäkin kai nyt aika kattavasti vitamiinit saa, eikä tarvitse rahdata maailman ääristä.

Onneksi Suomeen tulleet voivat kantaa Citymarketista ruokaa huoletta.

Oletteko nähneet heitä koskaan leipäjonossa?

Toiset on tasa-arvoisempia kuin toiset.

Niin paljon hatuttaa.

Niin oli meilläkin ainakin pari kertaa viikossa. Onneksi oli sentään vihanneksia lisäksi. Lempiruokaani lapsena oli verileipäkeitto. Sitä tehtiin keittämällä verileivän (reikäleipä, jota tehdessä nesteenä oli käytetty sian tai naudan verta) palasia maidossa.

Kyllä laman aikaan ja jälkeen syötiin huonosti kotona. Makaronia ja pottuja todella usein. Onneksi koulussa oli parempaa ruokaa. Söin aina niin paljon kuin jaksoin. Noin tuplat mitä aikuiset.

Vierailija kirjoitti:

Oi kun sais sitä hyvää ruskeaa kastiketta ja pottuja. Toinen ihanuus oli läskisoosi, jonka rippeisiin kastettiin leipäpaloja ukin kanssa

Joo surullista ettei näitä saa enää mistään.

Meillä oli onneksi aina lihaa kastikkeessa, koska isä metsästi. Mutta kaupasta ei ostettu esimerkiksi mehuja tai leipää, ne tehtiin aina itse. Leivän päälle sai laittaa korkeintaan yhden siivun leikkelettä, vaikka olisi kuinka iso leipäpala. Monesti syötiin kyllä pelkän margariinin kera leipää.

Meillä oli jokaikinen päivä keitettyä perunaa/perunamuusia ja sen kanssa jauhelikastiketta, pihvejä tai paahtopaistia. Pitäisi kai olla onnellinen siitä, että meillä oli varaa lihaan. Säästettiin sitten muista asioista, koska isäni rakasti lihaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oi kun sais sitä hyvää ruskeaa kastiketta ja pottuja. Toinen ihanuus oli läskisoosi, jonka rippeisiin kastettiin leipäpaloja ukin kanssa

Joo surullista ettei näitä saa enää mistään.

Miksi pitäisi saada jostain? Eikun perut kiehumaan, voita pannulle ja siihen vehnäjauhot ruskistumaan, sekaan suolaa ja pippuria.

Joskus lapsena oli ruoaksi myös vain spagettia ja siihen sekoitettua voita. Tai perunoita ja voita. Perunat olivat oman maan perunoita, ja todella hyviä jo sellaisenaan. Keltaisia ja jauhoisia. Uudet perunat tietysti ihan parhaita.

Mutta ei tosiaan jokaisella aterialla tarvitse aina olla joka sorttia. Vaikka ruoka saattoi ollakin välillä hyvin yksinkertaista, saatiin omasta pihasta marjat ja omenat, ryytimaasta salaatit ja juurekset. Ruoka sinänsä oli ihan luomua. Lihaa saatiin mummolan maatilalta, ja leivätkin leivottiin itse leivinuunissa. Joku kaupan ranskanleipä maistui silloin todella hyvältä, kun oli niin harvinaista saada ostoleipää.

Harmillista, kun kaupungistumisen myötä omavaraisuus on nykyisin niin harvinaista.

Ryynimakkarat olivat todella hyviä 60 luvulla ainakin,olivat mun herkkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oi kun sais sitä hyvää ruskeaa kastiketta ja pottuja. Toinen ihanuus oli läskisoosi, jonka rippeisiin kastettiin leipäpaloja ukin kanssa

Joo surullista ettei näitä saa enää mistään.

Miksi pitäisi saada jostain? Eikun perut kiehumaan, voita pannulle ja siihen vehnäjauhot ruskistumaan, sekaan suolaa ja pippuria.

Läskisoossia???

Minun lapsuudenkodissani vyönkiristysruoka oli perunavelli. Se oli velliksi laimennettua perunamuussia. Siihen laitettiin margariinisilmä. Se oli ihan hyvää kyllä.