Mitä vanhemmat tekevät ysiluokkalaisen yhteishakuilloissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peruskoulut opot ei kyllä kertoneet yhtään mitään järkevää.

Eri lukioiden infoillat oli psljon hyödyllisempiä.

Opot kertovat yhteishausta yleisesti. Suomessa on satoja toisen asteen oppilaitoksia ja nuoret hakevat opiskelemaan ympäri Suomea. Ei opo voi yleisessä tilaisuudessa esitellä kaikkia. Nuoren vastuulla on itse ottaa selvää itseään kiinnostavasta koulusta ja opiskelualasta, käydä tutustumassa sinne jne. Tutustumisia saa tehdä ihan koulupäivän aikana, kun etukäteen ilmoittaa poissaolon syyn. Opo auttaa tiedon etsinnässä, mutta päävastuu on nuorella itsellään.

Osaatko lukea?

Opot kertovat yhteishausta yleisesti. Lue: älä mene kuuntelemaan, jos ei kiinnosta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noiden tarkoituksena on kertoa myös vanhemmille mitä tapahtuu ysin jälkeen. Mihin haetaan ja milloin, mitä tapahtuu jos ei hae, mitä jos opiskelupaikkaa ei saa jne. Vanhemmat voivat nykyään saada sanktioita, jos nuori ei hae toisen asteen opintoihin, joten siitäkin kerrotaan. Nuoren tehtävä on valita ne hakukohteet oman kiinnostuksen mukaan mutta vanhemmat ovat vastuussa siitä, että nuori hakee ja osaa toimia, jos sitä opiskelupaikkaa ei jostain syystä saakkaan.

Opiskelumaailmakin on varmaan muuttunut aika paljon vanhempien omista opiskeluajoista. Itse olen syntynyt 70-luvulla ja käynyt mm. lukion. Oma lapseni menee ensi syksynä lukioon ja myönnän, että taidan olla aika pihalla ihan siitäkin mitä lukio-opiskelu nykyisin on. Minä ainakin otan kaiken tiedon kiitollisena vastaan. Samaten esikoiseni kävi ammattikoulun opiskellen alaa, josta en tiedä hölkäsen pölähtävää, mielelläni osallistuin kaikkiin tiedotustilaisuuksiin. Valinnat lapseni tekevät itse.

Voi kunpa kaltaisiasi vanhempia olisi enemmsitö. On niin paljon vanhempia (tselläni aikanaan opinto-ohjaajakin joista jäi mielikuva, että pääsanoma oli tuolloin, että kaikki "paremmat" pyrkiväyt ja hakevat lukioon kun taas "rupusakki" joutuu tai päätyy ammattikouluun....

Kiitos :) Esikoiseni kohdalla oli ihan selvää, että lukio ei vaan kiinnosta ja kuopuksen toiveammatti taas on sellainen, että siihen opiskellaan yliopistossa, joten hänen valintansa on lukio. En tosiaan käsitä tätä, että vanhemmat sanelevat mihin lapset menevät opiskelemaan. Luulisi, että jokainen on jo niin monta self help -opasta lukenut, että tutuksi on tullut tarina "olisin halunnut siihen ja tähän kouluun, mutta vanhempien painostuksesta opiskelin ihan muuta ja nyt olen kolmekymppisenä ihan sekaisin elämässäni", että olisi jotain opittu... Mutta ei, kun se OMA lapsi haluaa jotain muuta kuin mitä itse halusi siinä iässä, niin taivas putoaa. Jos valitsee väärin, myöhemmin voi tehdä jotain muuta, mutta ei tarvitse jäädä jossittelemaan, että entä jos olisin silloin vuonna keppi ja porkkana uskaltanut...

Kiitos kiitoksestasi. Alapeukkujen määrästä ed. epäsuositusta mielipiteestäni. - Omasta mielestäni lastenesa koulukäyntiin ja opsikeluun suhatsuvisat vanhemmista tylsimpiä vai olsiko oikeampi sana iävimpiä ovat ääripäät. Ne jotka uskovat luulevat tietävänsä nuortaan paremmin sen mitä hänen tulee ja pitää tehdä oli kyse sitten opintovalinnoista tai ulkotakin väristä. Ja tai sitten ne vanhemmat, joita ei vosi vähempää kiinnostaa millaisia valintoja ja nuorensa  tekee, tai tekeekö nuori yhtään mitään. 

Olen myös sitä mieltä, että nuorilla täytyy olla myös oikeus tehdä omairheitä ja vääriäkin valintoja. Mutta tosiaalta myös kantamaan vastuuta ja ymmärtämään tekojensa ja valintojensa seurauksia. Ei eihan helppoa meille vähän vanhemmillekaan.

No kyllä sitä voi opetella muutenkin kuin tärväämällä vuosia vääriin kouluvalintoihin tai pilaamalla ensikertalaisuuskiintiönsä.

On aika lohdutonta lsittaa 15-vuotias päättämään noin isoista asioista.

Kun aloitin itse yliopistolla 22 vuotiaana niin luulin olevani vanha. - Mutta jo fuksivuoden syksynä luulen, että "omalta alatani" taisivat olla vähemmsitössä he, jotka olivat saaneet opiskelupaikkansa ensimmäisellä hakukerralla. Suorin tie voi olla nopein mutta ei läheskään aina se kiinnostavin. 

Mutta joo. Kiistatta vanhemmilla on varmasti huomattava vaikutus nuorten opiskeluvalintoihin. Vaikka Suomessa on maksuton perusopetus ja kouluissa kouluettuja opettajia ja muita ammattialsia nuoren tukena, niin esimerkiski korkeakoulutsu tuntuisi usein perityvän....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peruskoulut opot ei kyllä kertoneet yhtään mitään järkevää.

Eri lukioiden infoillat oli psljon hyödyllisempiä.

Opot kertovat yhteishausta yleisesti. Suomessa on satoja toisen asteen oppilaitoksia ja nuoret hakevat opiskelemaan ympäri Suomea. Ei opo voi yleisessä tilaisuudessa esitellä kaikkia. Nuoren vastuulla on itse ottaa selvää itseään kiinnostavasta koulusta ja opiskelualasta, käydä tutustumassa sinne jne. Tutustumisia saa tehdä ihan koulupäivän aikana, kun etukäteen ilmoittaa poissaolon syyn. Opo auttaa tiedon etsinnässä, mutta päävastuu on nuorella itsellään.

Osaatko lukea?

Opot kertovat yhteishausta yleisesti. Lue: älä mene kuuntelemaan, jos ei kiinnosta!

Lu-e mi-hin vas-ta-sin, too-pe!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noiden tarkoituksena on kertoa myös vanhemmille mitä tapahtuu ysin jälkeen. Mihin haetaan ja milloin, mitä tapahtuu jos ei hae, mitä jos opiskelupaikkaa ei saa jne. Vanhemmat voivat nykyään saada sanktioita, jos nuori ei hae toisen asteen opintoihin, joten siitäkin kerrotaan. Nuoren tehtävä on valita ne hakukohteet oman kiinnostuksen mukaan mutta vanhemmat ovat vastuussa siitä, että nuori hakee ja osaa toimia, jos sitä opiskelupaikkaa ei jostain syystä saakkaan.

Opiskelumaailmakin on varmaan muuttunut aika paljon vanhempien omista opiskeluajoista. Itse olen syntynyt 70-luvulla ja käynyt mm. lukion. Oma lapseni menee ensi syksynä lukioon ja myönnän, että taidan olla aika pihalla ihan siitäkin mitä lukio-opiskelu nykyisin on. Minä ainakin otan kaiken tiedon kiitollisena vastaan. Samaten esikoiseni kävi ammattikoulun opiskellen alaa, josta en tiedä hölkäsen pölähtävää, mielelläni osallistuin kaikkiin tiedotustilaisuuksiin. Valinnat lapseni tekevät itse.

Voi kunpa kaltaisiasi vanhempia olisi enemmsitö. On niin paljon vanhempia (tselläni aikanaan opinto-ohjaajakin joista jäi mielikuva, että pääsanoma oli tuolloin, että kaikki "paremmat" pyrkiväyt ja hakevat lukioon kun taas "rupusakki" joutuu tai päätyy ammattikouluun....

Kiitos :) Esikoiseni kohdalla oli ihan selvää, että lukio ei vaan kiinnosta ja kuopuksen toiveammatti taas on sellainen, että siihen opiskellaan yliopistossa, joten hänen valintansa on lukio. En tosiaan käsitä tätä, että vanhemmat sanelevat mihin lapset menevät opiskelemaan. Luulisi, että jokainen on jo niin monta self help -opasta lukenut, että tutuksi on tullut tarina "olisin halunnut siihen ja tähän kouluun, mutta vanhempien painostuksesta opiskelin ihan muuta ja nyt olen kolmekymppisenä ihan sekaisin elämässäni", että olisi jotain opittu... Mutta ei, kun se OMA lapsi haluaa jotain muuta kuin mitä itse halusi siinä iässä, niin taivas putoaa. Jos valitsee väärin, myöhemmin voi tehdä jotain muuta, mutta ei tarvitse jäädä jossittelemaan, että entä jos olisin silloin vuonna keppi ja porkkana uskaltanut...

Kiitos kiitoksestasi. Alapeukkujen määrästä ed. epäsuositusta mielipiteestäni. - Omasta mielestäni lastenesa koulukäyntiin ja opsikeluun suhatsuvisat vanhemmista tylsimpiä vai olsiko oikeampi sana iävimpiä ovat ääripäät. Ne jotka uskovat luulevat tietävänsä nuortaan paremmin sen mitä hänen tulee ja pitää tehdä oli kyse sitten opintovalinnoista tai ulkotakin väristä. Ja tai sitten ne vanhemmat, joita ei vosi vähempää kiinnostaa millaisia valintoja ja nuorensa  tekee, tai tekeekö nuori yhtään mitään. 

Olen myös sitä mieltä, että nuorilla täytyy olla myös oikeus tehdä omairheitä ja vääriäkin valintoja. Mutta tosiaalta myös kantamaan vastuuta ja ymmärtämään tekojensa ja valintojensa seurauksia. Ei eihan helppoa meille vähän vanhemmillekaan.

No kyllä sitä voi opetella muutenkin kuin tärväämällä vuosia vääriin kouluvalintoihin tai pilaamalla ensikertalaisuuskiintiönsä.

On aika lohdutonta lsittaa 15-vuotias päättämään noin isoista asioista.

Kun aloitin itse yliopistolla 22 vuotiaana niin luulin olevani vanha. - Mutta jo fuksivuoden syksynä luulen, että "omalta alatani" taisivat olla vähemmsitössä he, jotka olivat saaneet opiskelupaikkansa ensimmäisellä hakukerralla. Suorin tie voi olla nopein mutta ei läheskään aina se kiinnostavin. 

Mutta joo. Kiistatta vanhemmilla on varmasti huomattava vaikutus nuorten opiskeluvalintoihin. Vaikka Suomessa on maksuton perusopetus ja kouluissa kouluettuja opettajia ja muita ammattialsia nuoren tukena, niin esimerkiski korkeakoulutsu tuntuisi usein perityvän....

Sun muistelosi ei vaan liity tähän oäivään mitenkään.

Outoa. Turhaa ajanhukkaa. Jos olisi yksi ilta innokkaimmille vanhemmille vapaaehtoisena, eri asia. Tottakai nuoren kannattaa miettiä itse mikä voisi sopia, osa tietää tosin vasta parin vuoden kuluttua tai aikuisena, voi tulla väärä amislinja. Opasvihko auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Outoa. Turhaa ajanhukkaa. Jos olisi yksi ilta innokkaimmille vanhemmille vapaaehtoisena, eri asia. Tottakai nuoren kannattaa miettiä itse mikä voisi sopia, osa tietää tosin vasta parin vuoden kuluttua tai aikuisena, voi tulla väärä amislinja. Opasvihko auttaa.

Vanhempainillat ovat kyllä ihan vapaaehtoisia. Ei sinne mikään pakko ole mennä. Itse asiassa opot järjestävät sen omalla ajallaan, eivätkä saa siitä mitään lisäpalkkaa eli olisivat varmaan ihan tyytyväisiä ettei tarvitsisi järjestää.

Vierailija kirjoitti:

Kyse tässä lienee vastakkainasettelussa, lapsen itsemääräämisoikeus terveystiedoissa vs. tulevaisuuden valinnoissa. Kuten oli mainittu, vanhempana edes hammaslääkäriin ei saa varattua aikaa, joka lapsen vastuulle heitettynä saattaa olla liian hankalaa, ja jäädä tekemättä. Uravalintaan sen sijaan saa osallistua, vaikka yhtä kaikki kyse on lapsen itsemääräämisoikeudesta. Kääntäen, mikä lapsesta tulee isona on tärkeämpää kuin terveydenhoito, kun sen voi jättää lapsen kontolle. Niinkö!

Jaa, no minä vanhempana just soittamalla varasin 14v. lapselleni hammaslääkäriajan ja selitin kaikki terveysasiat. Netissä ei ehkä tietoihin pääse, mutta perinteisin menetelmin pääsee kyllä eli halutessaan mukaan lääkärikäynnille ja soittamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noiden tarkoituksena on kertoa myös vanhemmille mitä tapahtuu ysin jälkeen. Mihin haetaan ja milloin, mitä tapahtuu jos ei hae, mitä jos opiskelupaikkaa ei saa jne. Vanhemmat voivat nykyään saada sanktioita, jos nuori ei hae toisen asteen opintoihin, joten siitäkin kerrotaan. Nuoren tehtävä on valita ne hakukohteet oman kiinnostuksen mukaan mutta vanhemmat ovat vastuussa siitä, että nuori hakee ja osaa toimia, jos sitä opiskelupaikkaa ei jostain syystä saakkaan.

Opiskelumaailmakin on varmaan muuttunut aika paljon vanhempien omista opiskeluajoista. Itse olen syntynyt 70-luvulla ja käynyt mm. lukion. Oma lapseni menee ensi syksynä lukioon ja myönnän, että taidan olla aika pihalla ihan siitäkin mitä lukio-opiskelu nykyisin on. Minä ainakin otan kaiken tiedon kiitollisena vastaan. Samaten esikoiseni kävi ammattikoulun opiskellen alaa, josta en tiedä hölkäsen pölähtävää, mielelläni osallistuin kaikkiin tiedotustilaisuuksiin. Valinnat lapseni tekevät itse.

Voi kunpa kaltaisiasi vanhempia olisi enemmsitö. On niin paljon vanhempia (tselläni aikanaan opinto-ohjaajakin joista jäi mielikuva, että pääsanoma oli tuolloin, että kaikki "paremmat" pyrkiväyt ja hakevat lukioon kun taas "rupusakki" joutuu tai päätyy ammattikouluun....

Kiitos :) Esikoiseni kohdalla oli ihan selvää, että lukio ei vaan kiinnosta ja kuopuksen toiveammatti taas on sellainen, että siihen opiskellaan yliopistossa, joten hänen valintansa on lukio. En tosiaan käsitä tätä, että vanhemmat sanelevat mihin lapset menevät opiskelemaan. Luulisi, että jokainen on jo niin monta self help -opasta lukenut, että tutuksi on tullut tarina "olisin halunnut siihen ja tähän kouluun, mutta vanhempien painostuksesta opiskelin ihan muuta ja nyt olen kolmekymppisenä ihan sekaisin elämässäni", että olisi jotain opittu... Mutta ei, kun se OMA lapsi haluaa jotain muuta kuin mitä itse halusi siinä iässä, niin taivas putoaa. Jos valitsee väärin, myöhemmin voi tehdä jotain muuta, mutta ei tarvitse jäädä jossittelemaan, että entä jos olisin silloin vuonna keppi ja porkkana uskaltanut...

Kiitos kiitoksestasi. Alapeukkujen määrästä ed. epäsuositusta mielipiteestäni. - Omasta mielestäni lastenesa koulukäyntiin ja opsikeluun suhatsuvisat vanhemmista tylsimpiä vai olsiko oikeampi sana iävimpiä ovat ääripäät. Ne jotka uskovat luulevat tietävänsä nuortaan paremmin sen mitä hänen tulee ja pitää tehdä oli kyse sitten opintovalinnoista tai ulkotakin väristä. Ja tai sitten ne vanhemmat, joita ei vosi vähempää kiinnostaa millaisia valintoja ja nuorensa  tekee, tai tekeekö nuori yhtään mitään. 

Olen myös sitä mieltä, että nuorilla täytyy olla myös oikeus tehdä omairheitä ja vääriäkin valintoja. Mutta tosiaalta myös kantamaan vastuuta ja ymmärtämään tekojensa ja valintojensa seurauksia. Ei eihan helppoa meille vähän vanhemmillekaan.

No kyllä sitä voi opetella muutenkin kuin tärväämällä vuosia vääriin kouluvalintoihin tai pilaamalla ensikertalaisuuskiintiönsä.

On aika lohdutonta lsittaa 15-vuotias päättämään noin isoista asioista.

No ei 15-vuotias mitään ensikertalaisuuskiintiötä pääse pilaamaan, ne on isompien juttuja ne. Jos menee lukioon/amikseen, eikä nappaa, se on helppo korjata. Ja jos nyt vaikka 19-vuotiaana on jo enemmän pelissä niin siinä iässä nyt ainakin alkaa omaakin älliä olla. Olen se, jonka isompi lapsi kävi amiksen ja nuorempi menee lukioon. Minusta oleellisinta on jaksaa keskustella noista asioista nuoren kanssa. Totta kai jos nuorella on kertakaikkisen vääriä tietoja jostain tai ihan epärealistisia odotuksia, niitä pitää korjata, mutta nimenomaan siinä keskustelussa, ei ylhäältä päin sanellen. Totta ihmeessä niitä nuoriakin kiinnostaa oma tulevaisuus, joten keskustelu on helppoa, jos vaan puhevälit ylipäänsä on. Netissä ja kaveripiirissä liikkuu varmaan aika paljon ihan höpöjuttujakin, joten on tärkeää, että nuorella on joku aikuinen, jonka kanssa voi kiihkoilematta puhua noista jutuista. Omina aikoinani oppilaanohjaus oli käytännössä olematonta, nykyisin sitä taitaa sentään olla enemmän. Ei sitä nuorta pidä jättää tyhjän päälle päättämään asioistaan.