Onko sinulla materialistisia odotuksia elämältä?

Kyl mä haluun tehä kivoja juttuja, ja joo on esim merkkilaukut ja vaatteet tosi kivoja.

Ennen mä olin vähän kateellinen muiden elämälle instassa ja tiktokissa, mut nykyään mul on onneks poikaystävä joka ostaa mulla kaikkee kivaa :)

Kysehän todellisuudessa on siitä mikä nyt sattuu olemaan luksusta kenellekin. Minulle nuo luettelosi asiat eivät edusta mitään luksusta. Ne luovat kuvan epäaitoudesta, liikaa yrittämisestä, ulkokultaisuudesta, mainostamista, ympäristön kuormitus, kerskaileminen. Näitä tekee ihminen joka on niin epäkypsä ettei tiedä mitä tahtoo elämästään ja mikä hänet tekee oikeasti onnelliseksi sekä tyytyväiseksi. Ihminen on muiden vietävissä. Minä olen umpiköyhä sairas ja veloissa silti todella onnellinen. Arkeeni mahtuu paljon myös minun "luksustani".

No mielummin mä mersulla ajan ku jollain haisevalla toyotalla.

Ei ole sitä odotusta että ne kuuluvat kaikille, mutta koska olen lapsesta lähtien ollut materialistinen prinsessa, niin tämän materian haluaminen on ollut motiivinani mm. alavalinnassa ja opiskeluun panostamisessa. En toisaalta haaveile mistään ökykalliista brändeistä, mutta haluan esimerkiksi suuren omakotitalon joskus ja panostaisin mielelläni laatuvaatteisiin ja -koruihin.

Ei silleen niinkö aloituksessa, mutta toki oletan esim kämpän, ruuan ja taidetarvikkeiden olevan läsnä myös tulevaisuudessa.

Ei todellakaan ole. Matkailu ei voisi vähempää kiinnostaa. En lähtisi varsinkaan ulkomaan matkoille vaikka maksettaisiin ja mieluummin menen pikaruokapaikkaan tai grillille kuin johonkin fiiniin raflaan. Muoti ei ole minulle tärkeää, kunhan on ehjät ja siistit vaatteet päällä. Raha ja materia kiinnostaa minua keskimääräistä vähemmän.

Mun haaveissa on Tiffany'sin korut. Mut ne on kyl kalliita. En mä omalla palkalla tuu koskaan varmaan pääsemään siihen tilanteeseen et voisin ostaa, mut olis kyl kiva leijuu kaikille

Vierailija kirjoitti:

Kysehän todellisuudessa on siitä mikä nyt sattuu olemaan luksusta kenellekin. Minulle nuo luettelosi asiat eivät edusta mitään luksusta. Ne luovat kuvan epäaitoudesta, liikaa yrittämisestä, ulkokultaisuudesta, mainostamista, ympäristön kuormitus, kerskaileminen. Näitä tekee ihminen joka on niin epäkypsä ettei tiedä mitä tahtoo elämästään ja mikä hänet tekee oikeasti onnelliseksi sekä tyytyväiseksi. Ihminen on muiden vietävissä. Minä olen umpiköyhä sairas ja veloissa silti todella onnellinen. Arkeeni mahtuu paljon myös minun "luksustani".

Tuo haukkumisryöppy ei tule onnelliselta ihmiseltä.

En ole sitä mieltä, että nuo ovat perusoikeusksia, mutta olen sitä mieltä että tuollaiset asiat tekevät elämän mielenkiintoisemmaksi ja että ne ovat myös itselle tulevaisuudessa saavutettavissa. Louis Vuttonit nyt eivät hirveästi kiinnosta, mutta esim. mahdollisuus matkailuun ja kaunis koti miellyttävällä alueella ovat itselle tärkeitä ja sellainen vapaus mikä ylipäätän tulee kun ei koko ajan tarvitse laskeskella pennejä. Toisaalta tykkään myös ilmaisista asioista kuten luonnossa liikkumisesta ja kotiruuasta.

Eivät nuo asiat ole mitään perusoikeuksia. Jos niihin on varaa, niin rahaa voi käyttää. Mutta onko se sitten ekologisesti kestävää, niin se on toinen juttu. Nuorena, suunnilleem teininä tai kakskytvuotiaana, tuollainen materia ja luksusmerkit sekä matkat kiinnostivat ja sitä sitten ostikin kaikkea kallista plus muuta. Nykyään tuo sama ei edusta minulle enää luksusta, eikä matkustaminen (ulkomailla) kiinnosta. Sen sijaan kaikki tarpeellinen minulla oikeastaan on, mutta joskus haluaa jotain asiaa uusia. Joskus jotain (esim. syntymäpäivä, valmistuminen, hääpäivä) on kiva juhlistaa ravintolassa, mutta jatkuva ravintolassa syöminen vie asiasta sen hehkun ja juhlallisuuden. Mutta tietenkin ruokaa tarvitsee syödä, joten rahaa siihen tarvitsee ja olisi kiva, jos omaan asuntoon/taloon olisi rahaa. Mutta kyllähän sitä vuokrallakin hyvin pärjää.

No ton takia mä en mee duuniin. Niillä töillä jota voisin saada en kuitenkaan pysty saamaan sitä elämää minkä haluun, ni mitä järkeä. Tääl on jotenki niin tyhmää kävellä kaikkien normi ihmisten joukossa jotka shoppailee lidlissä ja ostaa kenkiä jostain koo kengästä.

Auto olisi kiva jossain vaiheessa.

Haluaisin uuden kunnollisen auton ja hirsitalon. Näitä kohti. Kesämökki jo löytyy .

Vierailija kirjoitti:

No ton takia mä en mee duuniin. Niillä töillä jota voisin saada en kuitenkaan pysty saamaan sitä elämää minkä haluun, ni mitä järkeä. Tääl on jotenki niin tyhmää kävellä kaikkien normi ihmisten joukossa jotka shoppailee lidlissä ja ostaa kenkiä jostain koo kengästä.

Se minkälaisia töitä voit saada nyt ei ole sama asia kuin se minkälaisia töitä voit saada tulevaisuudessa. Ei normaaliälyinen, terve työhön kykenevä aikuinen ole tuomittu olemaan loppuelämää olemaan köyhä, vaan aina voi kouluttautua parempaan ammattiin jos vain haluaa. 

Mä toivoisin lähinnä sitä että jossain kohtaa pystyisi downshiftaamaan.

Olisi kiva tehdä lyhyempää päivää tai vaan muutaman päivän viikossa esim.

Auto olisi kiva vaihtaa uudempaan/nopeampaan.

Nykymenolla tarvittaisiin muistaakseni neljä maapalloa, jotta voisimme ekologisesti kestävällä tavalla ylläpitää nykyisestä kulutustasoamme. Kuinka monta maapalloa tarvittaisiin jos nuo kaikki kuuluisivat jokaisen perusoikeuksiin?

Mulle nämä "luksuselämän upeudet", kuten merkkivaatteet ja nopeat autot, kalliit hotellit ym. ei merkkaa mitään. Yksinkertaisesti ei vain kiinnosta ja tuntuu käsittämättömän surulliselta, että joku kokee itsensä arvokkaaksi vasta kun ranteessa killuu kallis kello.

Koen olevani sikäli onnekas, että en tarvitse paljoa rahaa, että kokisin oloni hyväksi. Ainut mitä kaipaan on pieni omakotitalo ja auto. Sillä autollakaan ei ole niin väliä, kunhan eteen päin kulkee, eikä tarvitse olla koko ajan korjaamassa.

Vierailija kirjoitti:

No mielummin mä mersulla ajan ku jollain haisevalla toyotalla.

eikös se ikä ja ominaisuudet mitä haluaa ole tärkeämmät kuin joku merkki

Joo. Toivon että saisin vielä joskus asua yhdessä vanhan rakkaan kirjahyllyni ja kirjojeni kanssa. Ne on sijainneet käytännön hankaluuksien takia kohta 5 vuotta eri paikkakunnalla.

Toki inulla on materialistisia toiveita elämän suhteen. En tosin tarkoita merkkilaukkuja tms. Lähinnä vakaata toimeentuloa ja  mahdollisuutta matkustella. Melko arkipäiväisiä toiveita loppujen lopuksi.