Olen valmis kuolemaan. En saa elämästä oikein mitään irti tai kaikki on aikalailla samantekevää. Muita?

Tervetuloa täyspäisten joukkoon. Sellaista se elämä on. Ei kannata liikaa miettiä, meneekö hyvin vai ei. "Siitä miul on hyvä miel kun ei ole paha miel."

Sama, mutta tiedän, että koirani ja perheeni jäisi suremaan minua...

Multa tarkistettiin tänään työmatkalla pulssi kaks kertaa, ensin metrossa ja sitten ratikassa. Hienoa HSL! Kiva tietää, että joku välittää.

Vierailija kirjoitti:

Tervetuloa täyspäisten joukkoon. Sellaista se elämä on. Ei kannata liikaa miettiä, meneekö hyvin vai ei. "Siitä miul on hyvä miel kun ei ole paha miel."

Kieltämättä joskus suren tätä. Elämä on muuttunut, jotain on tapahtunut ja tapahtuu minussa.

Joskus tuntuu, että elämä jää elämättä. Sitten kuitenkin koen tämänkin ajan tarpeelliseksi, täytyy vain hyväksyä. Melankolia vaivaa.

Olen jopa miettinyt, että oikeasti irtisanoudun töistä. Teen vain välillä keikkahommia, niin, että pärjään.

Ei minua ole luotu perinteiseen tapaan elämään täällä.

En minä varmaan lapsia hanki, mene naimisiin enkä tiedä tulenko omistamaan koskaan mitään.

Haluaisin vain olla vapaa, vain olla.

Ap

Sama. Mua ei koskaan ole kiinnostanut keski-ikäistyä ja vanheta. Ajattelin nuorempana etten halua elää yli 30-vuotiaaksi. Olen nyt 34 ja todellakin tuntuu siltä, että kaikki on nähty ja koettu. Olen saavuttanut suunnilleen sen, mitä olen halunnut eikä enää huvita asettaa uusia tavoitteita ja työskennellä niiden eteen.

Sama täällä päin. En tiedä onko se hyvä vai huono asia. Vuoden sisällä on tullut sellainen tunne, ettei varsinkaan materia tee enää tyytyväiseksi. Onko se sitten mahdollisuus kasvamiseen vai masennusta? Molempia?

Aika lailla sama, mutta saan yhä perverssiä nautintoa naureskellessani ihmiskunnan koettelemuksille tällä pallolla. Viihdytän sitten sillä itseäni, samaan kuoppaan sitten aikanaan muiden kanssa, ei jää ikävä tätä paikkaa.

Ihan samat fiilikset itsellä. Minä olen vaan niin pahapäinen, että olen vielä tosi vihainen tuosta. Muistan elämäni tosi hyvin ja kaikki lapsuuden odottavat innostukset, kun odotin aikuisuutta ja nyt olenkin aivan kypsä. En olisi odottanut, että menikin näin. En halua oikeastaan mitään.

28v N

On eri asia haaveilla kuolemasta kuin oikeasti kuolla. Suurin osa kuolemasta haaveilijoista pelkää elämää.

Vierailija kirjoitti:

On eri asia haaveilla kuolemasta kuin oikeasti kuolla. Suurin osa kuolemasta haaveilijoista pelkää elämää.

Ei se mitään, ei siinä enää mitään kysellä kun lähtö on.

Elämää ei voi pidentää, mutta sitä voi lyhentää. Se on aika lohduttavaa.

Valmis myös. Ainoa, mikä estää itsemurhan, on tieto siitä, miten surulliseksi pari läheistäni tulisi.

Vierailija kirjoitti:

Ihan samat fiilikset itsellä. Minä olen vaan niin pahapäinen, että olen vielä tosi vihainen tuosta. Muistan elämäni tosi hyvin ja kaikki lapsuuden odottavat innostukset, kun odotin aikuisuutta ja nyt olenkin aivan kypsä. En olisi odottanut, että menikin näin. En halua oikeastaan mitään.

28v N

Muistan myös. Olin kovin nauravainen ja elämän iloinen, aika yllytyshullu lapsi. Kavereita oli, oli värejä ja elämä oli kaikessaan kiinnostavaa.

Muistan kuitenkin jo ollessani 10-vuotias, etten ollut aivan kuten muut. En ollu kiinnostunut vaatteista, ei minua kiinnostanut pinnalliset asiat. Teini-ikäisenä sitten yritin kuulua joukkoon ja se johti monenlaiseen ongelmaan.

Nykyään en edelleenkään ole kiinnostunut. Minulle merkitsee enemmän arvot ja sellainen kunnioitus. Minua kiinnostaa ehkä enemmän toisenlaiset asiat vaikka en todellakaan mikään pyhimys ole, monenlaista kadun.

Sitä vain monesti pohtii, että mihin se elämänilo katosi? Vai heräsikö sitä jostain unesta.

Enää ei ole oikein mitään mieltä. On vain päivä ja sitten uusi päivä. Jokainen suoritus stressaa koska minua ei enää kiinnosta, ei lainkaan. Ei tippaakaan.

Viimeisin tutkintotodistus oli pelkkiä kiitettäviä -sainko siitä itselleni mitään? En juuri. Paitsi ehkä mahdollisuuden suorittamaan enemmän ja töitä paljon.

En kertakaikkiaan tiedä mitä tässä tekisi. Ns normaalia elämää minä en kuitenkaan valitettavasti arvosta. En vain saa itseäni motivoituneeksi työstä ja kaikesta mitä rahalla saa.

Ap

Minun mummuni eli lähes 100-vuotiaaksi ja kysyi onko jumala unohtanut hänet tänne maan päälle. Vastasimme että Jumala ei tee virheitä. Teidän olemassaololla on syy ja kohtalo. Eläkää elämäänne ja näette. Rakastakaa elämää! Olette vielä nuoria ja voitte esim. hoitaa heikompianne. Teitä tarvitaan täällä!!

Vierailija kirjoitti:

Valmis myös. Ainoa, mikä estää itsemurhan, on tieto siitä, miten surulliseksi pari läheistäni tulisi.

Pyh, itsemurha. Kerran eletään, kerran kuollaan, mitä sitä hoputtamaan? Lepo maittaa koettelemusten jälkeen tai vastapuolella on hyvä sitten panna maaten elämänsä käytettyään mihin sen käyttikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan samat fiilikset itsellä. Minä olen vaan niin pahapäinen, että olen vielä tosi vihainen tuosta. Muistan elämäni tosi hyvin ja kaikki lapsuuden odottavat innostukset, kun odotin aikuisuutta ja nyt olenkin aivan kypsä. En olisi odottanut, että menikin näin. En halua oikeastaan mitään.

28v N

Muistan myös. Olin kovin nauravainen ja elämän iloinen, aika yllytyshullu lapsi. Kavereita oli, oli värejä ja elämä oli kaikessaan kiinnostavaa.

Muistan kuitenkin jo ollessani 10-vuotias, etten ollut aivan kuten muut. En ollu kiinnostunut vaatteista, ei minua kiinnostanut pinnalliset asiat. Teini-ikäisenä sitten yritin kuulua joukkoon ja se johti monenlaiseen ongelmaan.

Nykyään en edelleenkään ole kiinnostunut. Minulle merkitsee enemmän arvot ja sellainen kunnioitus. Minua kiinnostaa ehkä enemmän toisenlaiset asiat vaikka en todellakaan mikään pyhimys ole, monenlaista kadun.

Sitä vain monesti pohtii, että mihin se elämänilo katosi? Vai heräsikö sitä jostain unesta.

Enää ei ole oikein mitään mieltä. On vain päivä ja sitten uusi päivä. Jokainen suoritus stressaa koska minua ei enää kiinnosta, ei lainkaan. Ei tippaakaan.

Viimeisin tutkintotodistus oli pelkkiä kiitettäviä -sainko siitä itselleni mitään? En juuri. Paitsi ehkä mahdollisuuden suorittamaan enemmän ja töitä paljon.

En kertakaikkiaan tiedä mitä tässä tekisi. Ns normaalia elämää minä en kuitenkaan valitettavasti arvosta. En vain saa itseäni motivoituneeksi työstä ja kaikesta mitä rahalla saa.

Ap

Kuulostaa tosi tutulta kaikki. Koitin kirjoittaa jotain viestiä, mutta en oikein tiedä mitä sanoisi.

Haluaisin myös vaan olla rauhassa ja kokea merkittäviä asioita, olla universumin kanssa. Toivon edelleen, että se elämänilo löytyisi uudelleen. Samaa toivoen sulle ja kaikille muillekin. Ns. normaalista elämästä se ei välttämättä löydy mullekaan. Todennäköisesti ei. Saispa vaeltaa jonnekin loistavaan kukkamereen, tulis vähän niitä värejä takas. 

nro 8

kaikki samaan bussiin ja kielekkeeltä alas? kellä on kortti?

ootko miettiny ottaa kaiken lainan pankista mikä irtoo ja kaikki punaselle kasinolla ?

Vierailija kirjoitti:

kaikki samaan bussiin ja kielekkeeltä alas? kellä on kortti?

Matkalle jonnekin kivaan paikkaan mielummin, jos se bussi jostain revittäisiin kerran :D Vaikka voihan sit vahingossa jostain jyrkänteeltä lipsahtaa. Varmaan just silloin, kun alkaa olemaan kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tervetuloa täyspäisten joukkoon. Sellaista se elämä on. Ei kannata liikaa miettiä, meneekö hyvin vai ei. "Siitä miul on hyvä miel kun ei ole paha miel."

Kieltämättä joskus suren tätä. Elämä on muuttunut, jotain on tapahtunut ja tapahtuu minussa.

Joskus tuntuu, että elämä jää elämättä. Sitten kuitenkin koen tämänkin ajan tarpeelliseksi, täytyy vain hyväksyä. Melankolia vaivaa.

Olen jopa miettinyt, että oikeasti irtisanoudun töistä. Teen vain välillä keikkahommia, niin, että pärjään.

Ei minua ole luotu perinteiseen tapaan elämään täällä.

En minä varmaan lapsia hanki, mene naimisiin enkä tiedä tulenko omistamaan koskaan mitään.

Haluaisin vain olla vapaa, vain olla.

Ap

Niinhän me kaikki, haluamme olla vapaita, tehdä paljon töitä ja säästetään ja sijoitetaan jotta päästään eläkkeelle 40 vuotiaana. Vain todetaksemme että se vapaus on liikaa, ei tiedetä mitä tehdä tai minne mennä.😊 Aikuisten elämää.