>>>>>MAALISmasut torstaina<<<<<

Painajaisemme senkun jatkuu...tahtomatta.

Tänään lähdin iltavuoroon ja heti pian sainkin soiton äitiyspolilta,tulos DNA näytteestäni oli tullut.Geeneistäni löytyi nyt se munuaissairaus.

Eli lapsellamme on mahdollisesti myös se. Itse en tiennyt kantavani tuota sairautta,kukaan läheisistäni ei sairasta kyseistä tautia ja edelliset kolme lastani syntyivät terveinä.

Tarkoitus oli että jos näin onnettomasti käy että näytteeni on ns. positiivinen,mies tutkitaan sitten ja sitten vasta joudun lapsivesipunktioon uudelleen.Lääkäri päätti kuitenkin että otetaan sikiöstä se DNA näyte samantein (lapsivedestä ). Kun raskausviikkoja kasassa jo niin paljon.

Tällä kertaa punktio onnistui hyvin,vaikka pelkäsin että taasko olen kuin neulatyynynä.(Viimeksi kun onnistui vasta neljännellä yrittämällä).

Näyte lähti Helsinkiin ja nyt odotellaan kauhun sekaisin tuntein tulosta alkuviikosta.Mieli on maassa ja aloitin ns. suruliputuksen ajatuksissani....tuskimpa tämä tästä enää iloksi muuttuu. 25% mahdollisuus että lapsi olisikin terve,eikä miehelläni geeneissä siis kyseistä taudin kantavuutta ole. Tuntuu suorastaan käsittämättömältä että rakenteellisesti kun kaikki on ok,ei sitten olekkaan!! munuaiset kun näyttivät olevan omalla paikallaan ja kaikki muutenkin ok. Toiminta onkin sitten eri juttu.Istukka kun hoitaa homman loppuun asti ja vauva kehittyy normaalisti.Jos vauvalta kyseinen sairaus löytyy,ei ole muuta vaihtoehtoa kuin keskeyttää raskaus.Parannuskeinoa ei ole.

Tuntuu että elämä on suorastaan pysähtynyt tähän hetkeen.Sairaslomaa sain täksi päivää,punktion takia. Ajattelin tuossa että tarvin kohta jotain korvien väli hoitoa,jos tämä painajainen jatkuu.....Toisaalta viikon päästä voi kaikki tämä olla ohi.

Kovin " uskonnollinen" ihminen en mielestäni ole, mutta tämän raskauden myötä olen jo rukoillut moneen kertaan että asiat kääntyisivät vielä parempaan suuntaan.Taidanpa taas ristiä käteni ja toivoa....



Eve-71 napero 21+4

Otan kovasti osaa kaiken tuskan, pelon, kärsimyksen ja huolen keskellä. Toivoahan vielä on, vaikka prosenttuaalisesti mahdollisuus olisikin pieni. Toisaalta voi olla hyvä varautua pahimpaankin, mutta ei luovuttaa vielä. Pidän minäkin käteni ristissä täällä ja toivon parasta. Paljon voimia teille sinne ja muista purkaa murheesi meille.



Ja atooppisesta ihottumasta siellä oli jo juttua. Ajattelin itsekin tässä saunan jälkeen juuri kysellä, että onko muita sairastavia? Itselläni iho reagoi heti, kun tuli eka pakkanen ja kuiva ilma siis, mutta yhteydestä raskauteen en tiedä. Viime talvena oli yllättävän hyvässä kunnossa iho, mutta minulla se todellakin menee tuon lämpömittarin kanssa käsi kädessä aika tarkkaan. Rasvaa siis ostetaan tuubitolkulla ja levitetään sitten koko kroppaan. Miehen lempipuuhaa ollut joka talvi..



Esikoiseni takia tässä vähän suru puserossa. Hänen sairautensa, joka ei aamulla ollut pahentunut eilisestä, paheni nyt päivän aikana niin, että hetki sitten huomattiin tilanne ja lähetettiin lapsi takaisin sairaalaan. Nyt oli isän vuoro mennä, itse en jaksaisi enää toista yötä putkeen valvoa. Sairaalakaan, kun ei ole tässä ihan lähellä ja tosiaan nukuttu on nelisen tuntia. Nyt sitten vain kännykkä vieressä koko ajan ja odotetaan tietoa, että missä mennään..



Papu, taasen..

Kiitos kovasti tiedoista. Joskus tuntuu niin pöljältä mennä kysyyn kelasta mitään kun ei ole siihen aihetta vielä ainakaan kun viikkoja ei oo koossa niin paljon. Nekun tuntuu olevan sillä aseteella täällä pääkaupunki seudulla että mitäs tuut vielä kuluttaan heidän kallista aikaa. Mutta ei enää kauan tarvii ajatella noin kun saa ihan lainmukaan mennä tekemään asioille jotain =)



Nemotus