Kuinka vanhaa lasta kuskailette vielä rattaissa bussissa?

Meillä jäi rattaat bussimatkailusta säännöllisesti pois 1v9kk. Siihen asti vein ja hain hoidosta työmatkan varrella bussilla matkaillen. Tuossa vaiheessa totesin, että poika kävelee reippaasti (toki pysäkkimatkaan sai varata normaalia enemmän aikaa) ja istuu bussissa sylissä jne. että rattaat ovat enemmän tiellä kuin avuksi. Tavaroille ne olis ollut avuksi toki, mutta selkäreppu on yhtä kätevä.



Toki tuon jälkeen ollaan rattaita käytetty kun on lähdetty pidemmäksi ajaksi jonnekin kaupungille tms. Nyt poika on 2v11kk ja rattaat on seisseet syksystä asti aika käyttämättä. Olisko pari kertaa keskustareissulla olleet mukana. Viimeksi olivat muutama viikko sitten siksi, että oltiin liikenteessä 9 tuntia (ensin kerhoon, sitten lapsen hammaslääkäriin, sitten lounas, sitten kaupoille ostamaan talvikamppeita, sitten isä töistä suoraan keskustaan ja kaikki syömään ravintolaan) ja kuvittelin, että poika nukkuisi päiväunet rattaissa. Ja nukkuihan se 45 minuuttia ja lopun aikaa rattaat oli enemmän tiellä kuin apuna. Okei, sai niihin pakattua ostokset!



Mutta kaikki tavallaan ja lapsestakin riippuen. Meillä on poika innokas liikkumaan ja kävelemään. Hoitotäti sanoo, että ei meinaa suostua rattaisiin pitkilläkään retkillä (eikä ole väliäkään!), mutta naapurissa on 4-vuotias tyttö joka ei kesällä kuulemma jaksanut kävellä edes noin puolen kilometrin päähän puistoon.

Minä maksan mielelläni, jotta saan istumapaikan bussissa, ei tarvitse kököttää siinä rataspaikalla, koska mielestäni on tyhmää, että tullaan lapsi rattaissa bussiin ja sitten vielä istutaan penkille ja lapsi mahdollisesti vielä omalleen. Näitä näkyy paljon. Tiedän että se on luvallista, mutta ainakin meidän bussissa liikkuu vaunukansaa niin paljon, että musta on moraalisesti luvatonta ison lapsen kanssa viedä se ratas/vaunupaikka tyhjillä rattailla!



Ja maksan siitä ilosta, ettei tosiaan tarvitse lähteä jonnekin sovittuun tai määräaikaan 2 bussia liian aikaisin (n. tuntia) jotta " varmasti" ehtii. Kerran jouduin odottamaan rattaiden kanssa 7 ohimenevää bussia koska niissä oli jo kahdet vaunut/rattaat. Silloin päätin, että meillä luovutaan rattaista heti kun mahdollista.



Joka tapauksessa kuukausikortti tulee kohtuuhalvaksi koska eihän sitä kaikkia bussimatkoja tee lapsen kanssa ja silloin on kuitenkin pakko maksaa matkastaan.

Meillä luovuttiin rattaista, kun tyttö oli 2v 7kk. Aiemmin ei oikein voinut, kun tyttö sairasteli paljon ja talvella toppahaalareissa meno oli välillä tooosi hidasta.



Olihan ne rattaat kätevät tavaroiden kuljetukseen, mutta joskus siitä edusta on kuitenkin luovuttava. Ja oli ihanaa, kun ei tarvinnut miettiä, mahdutaanko bussiin. Matkoihin täytyi tietysti aluksi varata reilummin aikaa ja pidemmät reissut suunnitella tarkemmin (tankkaus- ja levähdyspaikkoja väliin), mutta aika kivuttomasti homma kuitenkin sujui. Ja kun rattaita ei kerta kaikkiaan ollut mukana, tyttö ei voinut kinuta kyytiin.

meillä vajaa kaksi ja rattaat pois käytöstä, koska ikinä ei tiedä mihinkä bussiin mahtuu. Maksan ihan kiltisti ja mielellään matkani.



Tohon maksujuttuun, piti itseasiassa ekana vastatakin, oon nimittäin nähnyt bussikuskin pyytävän maksua äidiltä joka rattaistansa lapsen laittoi penkille viereensä istumaan. Ihan hyvä juttu musta (siis pikkumatkoilla keskikaupungilla, muttei ehkä pidemmillä (+20 kilsaa???) lapsi jaksa rattaissa kökötellä) sillä täältäpäin tulee niin paljon rataskansaa bussiin, että turhat kuljetukset ois syytä karsia.



Ikää tietty on paha sanoa, jokainen lapsi on yksilö ja tarve sen mukainen.

Etenkin kaupunkireissulla ne ovat mielestäni ihan turhat, ehkä jossain etelänmatkalla rattaat voisi tuon ikäisellä olla vielä tarpeen, jos kävellään kilometritolkulla pitkin rantabulevardia :)



Oma tyttöni on 2 v 10 kk eikä ole istunut rattaissa enää pitkiin aikoihin kaupunkireissuilla, ei varmaan puoleen vuoteen. Joskus päiväuniaikaan osuvilla pidemmillä kävelymatkoilla otetaan tuplarattaat mukaan, joissa istuu myös 10 kk ikäinen pikkuveli, yleensä saan työntää puolityhjiä rattaita kun tyttö haluaa kävellä. On yksinkertaisesti vain mielestäni niin iso, että ei enää rattaisiin kuulu. Jaksaa kävellä, koska on siihen tottunut.



Bussimaksu on mielestäni niin pieni, että jos sitä ei viitsi maksaa, niin sitten on turha minnekään ostosreissuille edes mennä, ostoksilla kun palaa huomattavasti enemmän rahaa kun pari hassua euroa...Itse maksan mielummin bussimaksun kun laitan ison melkein 3-vuotiaan lapsen rattaisiin, joihin lapsi itse ei edes enää suostu suosiolla istumaan.



Mutta kuten on jo todettu, kukin tyylillään. Lapset ovat erilaisia näissä asioissa, kuten myös vanhemmat.

Joo, tästä on ollut paljon puhetta, hyvin kiivaitakin keskusteluja.



Kuopus täytti juuri 4 vuotta ja ei enää istu rattaissa. Vielä viime keväänä kuskasin poikaa hoitoon rattaiden kanssa, koska meillä on pitkä matka tarhaan ja tavaraa on paljon (pojan reppu ja minulla usein kannettava tietokone). On paljon helpompaa ajaa rattaat sisään bussiin tavarat rattaissa, kuin yrittää pitää kahdesta kassista ja yhdestä pienestä lapsesta kiinni bussin ollessa jo liikkeessä ja samalla leimata lippu... Ja matkaa on sen verran, ettei sitä mielellään kävele, kun bussi menee vierestä. Kun pitää ehtiä töihin johonkin tiettyyn aikaan, ei aamulla voi varata aikaa tuntitolkulla matkan kulkemiseen. Meidän bussissa on aamulla aina tilaa ratasosastossa, onneksi.



Ilmaismatkojakin on tullut ajeltua aina silloin tällöin, kun lähdemme kaikki Helsingin keskustaan. Minulla on näyttölippu, esikoisella oma matkakortti, mutta isäntä laittaa kuopuksen rattaisiin ja matkustaa siis ilmaiseksi. Rattaat ovat tarpeelliset, kun liikutaan koko päivä kaupungilla. Nykyään olemme kyllä useimmiten omalla autolla liikenteessä.



Ilmaismatkat herättävät aina joissakin ihmisissä närää. Olen törmännyt arvostelijoihin ja ihmettelijöihin, jotka eivät osaa pitää suutansa kiinni. Kuopus on isokoinen, 1-2 vuotta vanhemman pituinen ja se lienee syy happamiin katseisiin ja kyselyihin. Minä en ainakaan huvikseni tai ilmaismatkan takia lasta bussissa kuljeta, mutta kukin tyylillään. Joskus se rattaisiin liian isolta näyttävä lapsi voi myös olla kipeä eikä jaksa kävellä (juuri oli Helsingin Sanomissa juttua liian pitkistä matkoista terveyskeskukseen) tai lapsella on joku pitkäaikainen sairaus.

eli jos bussissa on tilaa, niin miksei istuisi penkillä. Yleensä lapsetkin, meillä ainakin, pysyvät tyytväisempinä ja häiritsevät kanssamatkustajia vähemmän, jos saavt istua pekissä. Mutta tietysti jos bussi on täynnä silloin seison rattaiden vierellä....

Myös jos mukana on useampi lapsi ja vain yksi rattaissa, on jossain tilanteissa vaarallista laittaa muut alapset yksin penkkiin istumaan, jos ei rataspaikan viereen mahdu.

Enempi minua häiritsee se, etteivät rattaiden kanssa matkustajat automaattisesti laita rattaitaan kasaan (edes matkarattaita), jotta ratas paikalle mahtuisin tarpeen mukaan enempi rattaita. Muistan joskus olleeni liikkeellä vauva ja taaperon kanssa ja rataspaikalle ei mahtunut, kun siinä oli jonkun penkillä istuneen isomman lapsen tyhjät matkarattaat ja seurueessa oli kaksi aikuista. Kysyin voisivatko he laittaa rattaat kasaan - eivät suostuneet. Niinpä minä jouduin istuttamaan taaperon sisaristuimesta penkkiin ja vauvan rattaista jonkun vieressä istuneen tädin syliin, jotta sain meidän rattaat kasaan ja mahduttiin bussiin...

Mulla kyllä on kuukausikortti, mutta 3-vllä silti joskus rattaat mukana. Jaksaa kyllä kävellä - mutta pahaaa uhmaiässä oleva lapsi kun ei aina kulje siihen suuntaan mihin pitäisi ja asiatkin pitäisi hoitaa....

Toisilla reissuilla, kun on aikaa, jätetään sitten ne rattaat kotiin ja kekitytään opettelemaan sitä kiltisti kaupungilla kävelyä.

Kesällä mentiin reissut hienosti ilman kärryjä. Kuukausi sitten jouduin ottamaan kärryt uudelleen käyttöön - jos tarhaan nimittäin aamulla meinataan päästä :-) neidillä pienoinen uhma päällä ja aamulla ei ole aikaa lähteä hirveästi perässä juoksemaan.



Mielelläni kävelisin tarhaan (n. 1,5 km matka), mutta esikoinen 4-v ei jaksa kävellä ja seisomatelinettä en tuolla hangessa halua pukata. Keväällä esikoinenkin käveli suhteellisen hyvin tarhamatkan pienen valituksen kera. Nyt valitus on sitä luokkaa, että äiteen hermot ei sitä kestä ja olen todennut, että bussilla pääsen helpommalla. Kannettavaa raahaan välillä mukana.

Ois kiva joskus lähtä linja-autolla kauppaan, mutta tulee liian kalliiksi.

Kotoa jos lähden lapsen ja rattaitten ja pitää vaihtaa linja-autoa välillä, edestakainen matka tulee maksamaan 15.60¿

Aikuisen kertalippu 3.0¿, lapsi 1,5¿, aikuisen siirtolippu 1.3¿, lapsen siirto 0.7¿ ja ratas maksu 1.3¿

Halvemmaksi tulee ajaa omalla autolla 15km matka kauppaan.

Eihän se lapsen kanssa reissaaminen aina helppoa ole, ja lapset ovat erilaisia. Meidän likkamme ei esim. millään meinannut oppia kädestä kiinni pitämistä, mikä kaupunkioloissa on kyllä välttämättömyys.



Mä olen asennoitunut niin, että rattaista pitää joskus luopua ja tiettyä hankaluutta sietää, jos on lapsen kanssa reissussa. Joskus se aika on edessä kuitenkin. Mutta ei tulisi mieleenkään sanoa jotain rajaa, minkä ikäinen lapsi on liian vanha istumaan rattaissa. Se on niin tilanteesta kiinni.



Mulle Helsingin sisäisen liikenteen näyttölippu ei ole iso rasite. Silti olen sitä mieltä, että ilmainen matka pienen lapsen kanssa on tervetullut " perhepoliittinen etu" , jonka toivoisin ulottuvan myös kantoliinan kanssa reissaaviin.

Pari kk sen jälkeen sai siskon. Eikä ole rattaita tarvinut. Täällä vähän syrjemmässä on joskus harmittanut aika rankasti jos bussiin ei ole mahtunut rattailla kun siellä on jo kahdet ja siis jos toisissa on joku sen ikäinen, että näkee, että rahansäästön takia mennään vielä vaunuilla. On sitten kiva puoli tuntia odotella seuraavaa. (kun meillä nyt siis 1-v niissä rattaissa)

Minusta 4v ei ole vielä liian vanha istumaan rattaissa, mikäli hän niihin turvallisesti mahtuu.

Meillä ei ole autoa, vaan kaikki matkat tehdään bussilla, ratikalla, junalla tai metrolla. Mä en koskaan nostanut poikaa rattaista pois, kun oltiin bussissa, mutta ihan turvallisuussyistä. Jos tulee äkkijarrutus tms. lapsi pysyy mun mielestä paremmin turvassa, kun on rattaissa valjaat kiinni kuin jos olisi penkillä istumassa (mistä lentää aika helposti lattialle tai edessä olevan penkin selkänojaan, jos tulee äkkijarrutus). Kyläily tai muilla kokopäiväreissuilla rattaat oli mukana siksi, että poika nukkui niissä päiväunet. Kaupungilla taas rattaat oli siksi, että ainakin mun hermot säästyi, kun poika oli rattaissa valjailla kiinni, eikä päässyt räpelöimään kaikkia tavaroita... Muuten poika on kyllä saanut liikkua aina halutessaan kävellen (ja välillä, vaikka ei olisi edes halunnut) kaikki puisto- ja lähikauppareissut.



Kun pikkusisko syntyi, joutui poika kokonaan jalkamieheksi, vaikka on meillä välillä seisomalauta mukana, jos on kiire tai pitkä matka. Siskon syntymän jälkeen, jos olen mennyt ilman vauvaa johonkin pojan kanssa kahdestaan, en ole ottanut rattaita mukaan, vaikka tavallaan ärsyttää matkasta maksaa, kun pääsisi ilmaiseksi, jos poika olisi rattaissa. Toi 3-v ei mun mielestä enää vaan kuulu rattaisiin, joten sitten maksetaan bussissa ja mennään istumaan penkille. Aluksi mua kyllä vähän hirvitti toi bussissa istuminen, kun ei ole mitään vöitä, koska oikeasti äkkijarrutuksella lapsi kyllä lentää penkistään. Siksi mennään pojan kanssa aina jos vaan päästään, selkä menosuuntaan istumaan. Tosin yleensä liikutaan niin, että rattaat on mukana ja vauva niissä, joten silloin poika istuu mun vieressä siinä rattaiden vieressä tai jos kyydissä on kahdet rattaat, niin sitten lähimmällä penkillä, minne yllän siitä rattaiden luota.



Mulla asuu pari kaveria sellaisessa paikassa, minne menee busseja puolen tunnin välein ja joka kerta kun heille menen, jää useita äitejä rattaineen pysäkille, kun bussissa on jo kahdet rattaat. Silloin tuntuu kyllä vähän epäreilulta, jos joku matkustaa rattaiden kanssa lähinnä sen takia, että pääsee ilmaiseksi. Onneksi meille menee useita busseja ja ratikoita ja niin usein, ettei haittaa, jos ei mukaan aina heti mahtuisikaan.



Tosta rattaiden kasaamisesta vielä, kun joku ehdotti, että rattaat pitäisi kasata, että niitä mahtuisi enemmän kyytiin. Meillä on kahdet rattaat, joista Brio Novat ei ainakaan veisi mitenkään vähemmän tilaa, jos ovat kasattuina. Ovat silloin toki matalammat, mutta saman tilan ne silti vievät. Sitten meillä on matkarattaat ja ne voisin kyllä laittaa kasaan, jos bussi seisoisi silloin pysäkillä ja joku pitäisi sillä aikaa vauvaa sylissä. Sama juttu sitten, kun pitäisi jäädä pois kyydistä. Mä olen kyllä huomannut, ettei monikaan kuski ota kolmansia rattaita kyytiin, vaikka yhdet olisikin kasassa ja veisi vähemmän tilaa.

varsinkin jos ne on kevyet matkarattaat. Ei tosiaan isoja yhdistelmävaunuja kannata ruveta kasaamaan, eikä vauvojen kanssa niitä kaasaamaan ruveta.....

Mutta kasassahan ne rattaat mahtuu vaikka ihan tavalliseen penkkiväliin.

Noppalisko:

Onhan tästä täällä joskus ollut puhetta, mutta nyt taas uudelleen:

Niin, mietin tässä, että kuinkakohan vanhaksi sitä lapsukaisia yleensä kuskaillaan bussissa rattailla... Tokihan jokainen tekee tyylillään, ei siinä mitään. Meillä vajaa 4v ja alan olla asian kanssa vähän kiikun kaakun. Toisaalta pärjää kyllä ilman rattaita eikä ne aina ole bussissa mukana, mutta jos on pitempi kaupunkireissu tai hurjasti itsellä tavaraa mukana tai kiirus pysäkille tms, tuntuu rattaat joissain tilanteissa vielä käteviltä. Plus että eihän kukaan sitä bussimaksua tietenkään mielellään maksa, jos ilmankin pääsee...

Mutta minkä ikäisen lapsen kohdalla te muut jättäisitte rattaat suosiolla kotiin..?

meidän kaupungissa se maksaa aivan tolkuttomasti. Alle 4-vuotiaat pääsevät täällä ilmaiseksi, mutta aikuisesta ja rattaista joutuu maksamaan. Ennen täälläkin sai körötellä rattaiden kanssa ilmaiseksi, sillä ehdolla että rattaissa istui alle 3- vai 4-vuotias muksu, muutoin lapsesta meni myös maksu. Tätä ilmaisuutta käytettiin TÖRKEÄSTI hyväksi, lapset mukaan että säästetään, parhaassa tapauksessa eräällä suomalaisella vähemmistöryhmällä oli aina vaan tyhjät vaunut, joissa ei todellakaan lasta vaan muovipusseittain muuta kamaa. Siksi tämä ilmaisuusetu otettiin kaikilta pois. P**seestä.

Meillä kaksivuotias kävelee leikkipuistoon ja kauppaan, mutta kaupungissa en antaisi hänen ainakaan hirveässä ruuhkassa kävellä. Ei suostu pitämään kädestä kiinni, niin sitten sitä joutuu kantohommiin, ettei lapsi juokse auton alle. Ja kaupassa on mielettömän rasittavaa koko ajan kieltää koskemasta ja hipelöimästä tavaroita. Tästä syystä harvemmin lähden muksun kanssa kaupunkiin ollenkaan. Mutta muuten kaupungilla matkarattaat ehdottomat vielä meillä, vaikkei niissä nukkuisikaan, vaan ihan äidin mielenterveyden kannalta.. :)

ja meillä on tuplat ja välillä kantoliina+kuomurattaat yhdistelmä. Esikoinen on vasta noin kuukauden osannut kävellä rattaiden vieressä, siihen asti juoksi vain päättömänä kanana minne sattui ja hirveä huuto ja kiemurtelu alkoi kun otti kädestä kiinni. Ja kesällä kun olin viimeisilläni raskaana, ei tullut mieleenkään yrittää opettaa pikku elohiirelle miten rattaiden vieressä kävellään :). Kuopus syntyi heinäkuussa, ja ensimmäisen kuukauden esikoinen istui tiukasti rattaissa,ei suostunut kävelemään askeltakaan. Meillä on puistoon 40min kävelymatka ja tuolloin olisi ollut silkka mahdottomuus kulkea laudalla.



Nyt noin kuukauden ajan esikoinen on kävellyt silloin tällöin, mutta päivittäin. Kaupoissa saa kävellä lastenkärryjen kanssa, matkan puistosta kauppaan, osan matkasta kotoa puistoon jne. Nyt ei juokse enää koko aikaa ja osaa mennä tien sivuun pyydettäessä ja ottaa automaattisesti rattaista kiinni kun mennään tien yli tms. Poika ei ole kävellyt sen jälkeen kun oppi kävelemään 1v2kk ikäisenä, juoksee vain. Meillä lapsentahtisuus oli paras vaihtoehto tässäkin asiassa. Ei olisi ollut mitään järkeä pakolla opettaa asiaa johon ei ollut valmis.



Nyt katselee kaiholla muiden seisomalautojen perään ja haluaisi itsekin seistä. Seisomalauta ostetaan kunhan pikkuveli kasvaa sopivan ikäisiksi kuomurattaisiin(selkänoja ei mene täysin alas), sitä ennen pitää myös harjoitella bussiin menoa ja penkillä istumista :)



Meillä esikoinen myös nukkuu päikkäreitä rattaissa, eli senkin takia rataspaikka tarpeellinen, sen mahdollistaa kantoliina, jossa kuopus matkaa silloin tällöin :)

Meillä tyttö on nyt 2v2kk, jos on kyseessä lyhyt reissu niin mennään ilman rattaita, jos taas tarkoitus mennä ostoksille niin sit otetaan rattaat mukaan. Periaatteessa aivan sama koska mulla on kuukausikortti kuitenkin voimassa.



Jos meillä on rattaat mukana niin tyttö istuu matkan ajan niissä ja mä seison, tai jos ei ole muita rattaita niin mahtuu istumaankin siihen meidän rattaiden viereen.

Meillä rattaat tarvitaan ainakin kotiinpaluuseen. Asumme pääkaupunkiseudun " syrjäkylällä" , ja meillä on 1,5km matkaa lähimmälle pysäkille. Aamulla tuo matka saatetaan jaksaa kävellä, mutta puolipäiväisen hoidon jälkeen (siis päikkäriaikaan) ei kyllä jakseta. Eikä niitä rattaita voi oikeen tienposkeenkaan jättää, joten minä kyllä vien lapseni (3,5-v) rattailla bussiin - ajattelivat muut siitä mitä tahansa. Ja sitten välillä sitä tavaraakin tuppaa olla niin paljon, että jos lapsi ei jaksakaan kävellä, olen ihan pulassa kassit ja lapsi sylissä, lumisohjossa 1,5km!



Että kukin sillä tavalla kun omaan tilanteeseen sopii! Voin kyllä ilomielin matkastani maksaa, jos sellaiset säännöt laitettaisiin voimaan.

vielä rattaissa. Ei toivoakaan, että jaksaisi/pysyisi tiellä edes lyhyimmillä matkoilla.

Joskus jätän rattaat kotiin ja kuljetan lasta kantorepussa.

Odotan kyllä jo aikaa, että lapsi kävelisi reippaasti itse, sillä rattaiden kanssa bussissa matkustaminen on erittäin hankalaa vaikkakin on ilmaista meilläkin päin.



Minkä ihmeen takia ei lapsen kanssa saisi mennä penkille istumaan?



Oma lapseni ei ole ikinä halunnut olla vaunuissa/rattaissa bussissa. Jo vauvana jouduin menemään hänen kanssaa penkille istumaan; mikä oli kyllä erittäin hankalaa; jos en halunnut häntä puolta tuntia huudattaa.



Paljon hankalampaa kuin penkillä istuvat vanhempi ja lapsi on mielestäni käytävän tukkiva aikuinen, joka seisoa tönöttää vaunujensa vieressä.



Hyvin harvoin näkee bussissa yli 3-vuotiasta (tai sen näköistä) kuljetettavan rattailla.

Itse aion kuljettaa rattaissa niin kauan kunnes lapsi jaksaa itse kävelle pysäkille. (meillä vajaa km.)

tosin yli 3v ei enää kovin monta kertaa, koska mukana oli sitten pikkusiskon rattaat ja isommalle seisomalauta. Mutta jos esim. piti viedä lapsi bussilla lääkäriin, eikä myöhästymisen varaa ollut, niin rattaissa piti kuljettaa. Meillä pitää alkaa lapsesta maksaa bussimaksu kun täyttää 4v, joten sitten en enää enää kehdannut vieda rattaissa, ja alkoi ne avorattaatkin jäädä pieneksi.



Nyt kun pienempi on jo 3v, niin täytyy taas tosissaan miettiä miten kohta kuljetaan, kun ei voi seisomalautaa käyttää ilman niitä rattaita ;-) Silloin kun autolla kuljetaan, niin ei rattaita tarvita, mutta bussipysäkille on meiltä matkaa, ja päiväkotiin 2km eikä bussilla pääse perille asti. Vielä siis rattaat ovat tarpeen silloin kuin mies on auton kanssa reissussa.