Kustaa Vilkuna: Useimmiten Kekriä vietettiin lokakuun ensimmäisenä alakuun yönä täysikuun jälkeen- kuin katsottiin aloittaneen matkansa manalaan jättäen yön pimeimmilleen!

Ja tuo ensimmäisen alakuun Yö on tänä yönä!
On Kekrin aika!
Maaseudulla kikkoja poltetaan ja vanhoja jumalia muistellaan!
Minäkin, vähäpätöinen opettaja ja kaupungissa verensä laimentanut kirjatoukka ostin savulammasta- kotikylällä oikeaa lihaa tänä yönä paistettaisiin!
Vilkunan mainitsemia jumaluuksia Etzähiellö, Mudassa Nukkuja ja Määhietsö- jota rujouden ja julmuuden takia salassa palvottiin ja joka esitettiin vieraille aina naapuriheimon jumalana eikä omana.
Määhietso vaati uhreja, saunassa hukutettuja, usein pikkulapsia- vei heidän tajuntansa unessa manalaan, näin uskottiin.
Etzähiellö Mudassa Nukkuja asui vedessä, aiheutti kaikki ruvet ja märkivät haavat- veti ihmisiä syvyyksiin heidän jalkoihinsa vedessä tarttuen.
Näitä vanhoja jumalia Kekrinä muistetaan ja palvotaan monissa kylässä šuomenniemellä ja Baltiassa, tänään tuo vanhan kansan suurin vuotuisjuhla!

Kekrinä syysteurastukset oli tehty ja viljat puitu ja varastoitu, metsän riistaa pyydettiin ja riistanpyyntiin kekrijuhlassa pyydettiin onnea ja suojelusta, siitä veriuhrit metsän ja veden jumalille!

Miten Sinä vietät Kekriä!