En ymmärrä avoimia suhteita.
Kun minä haluan toista ihmistä, niin välilä on uskomatonta kemiaa. Olen ihastunut.
Jos parisuhteessa olen ihastunut toiseen, ja antaudun seksiin hänen kanssaan, on se takuuvarmasti parisuhteen loppu. Silloin nostan tuon henkilön jalustalle, eikä oma puoliso tuntuisi enää missään. Ei varmasti ole tilanne, joka olisi kiva puolison näkökulmasta.
Jos taas en ole ihastunut, en näe mitään syytä harrastaa seksiä. Ymmärtäisin, että tarpeet voivat fiedä, mutta eihän niitä tyydyttämättömiä tarpeita ole, jos on parisuhteessa.
Mitä siis en tajua?
Kommentit (9)
Et tajua sitä, että kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia kuin sinä.
Onko joku sitten sanonut, että sinun pitäisi ymmärtää?
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.
Voi olla avoin jos on sovittu. Ei siinä sitten mitään.
Himoa voi tuntea myös ihmistä kohtaan, jonka elämäntilanne ei kerta kaikkiaan taivu seurusteluun. Tai oma elämäntilanne, vaikka vapaa olisikin.
Joillakin on aika "tylsän" oloinen kumppani ja ilmeisesti ei niin komea/kaunis hänen mielestään, silti ovat yhdessä ja sitten se toinen juoksee avoimesti deiteillä (uutta etsien vaihtaakseen tai ei vaihda?). Lapselle hoitaja. Sinkkuna ei voi silti olla, pelkää yksin, talousasiat? Arvomaailmat erilaisia ihmisillä, uskot ja paljonko seksuaalisuus korostuu. Jos se tylsä ei ole riittävä makkarissa, muttei toinen eroa - kumpikin roikkuu. Alkoholia juo se vieraissa juokseva? Ellei sitten ole tosiaan vaan elämäntapa ja toive, että on usea kumppani, enemmän on enemmän - yksi ei riitä. On muutakin kuin yksiavioisuus joillakin.
Jos rakastaa toista, mutta se toinen ei enää halua seksiä kanssasi.
.