Miksi pitäisi olla "paras versio" itsestään?

Ap, kuka käskee?

Miksi haluat jäädä itseäsi huonommaksi?

Vierailija kirjoitti:

Tokihan jokainen saa olla sellainen kuin on, mutta on se vähän hölmöä jättää potentiaalia käyttämättä. 

Miksi? Jos on ihan tyytyväinen elämäänsä muutenkin, niin miksi pitäisi aktiivisesti pyrkiä parempaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko olla. Eikä ole pakko selvitä elämän pahoista koettelemuksista ulos parempana ja viisaampana ihmisenä. Jatkuva itsensä parantamiskulttuuri tekee meistä onnettomia ja vie tästä hetkestä tyytyväisyyden. Ollaan armollisempia itselle ja muille.

Ihan totta. Lopettaisin tämän itseni jatkuvan kehittämisen ja haukkumisen jos vain osaisin, vähempään tyytyvä puolisoni on paljon onnellisempi. Mutta en pysty. Aina pitäisi olla parempi.

Minulla oli sama ongelma kunnes eräs pappi sanoi, että se on synti kun pyrkii olemaan todella hyvä kaikin tavoin, että se on vain Jumalalle varattu ominaisuus. Se olisi kuin yritys olla Jumala. En ole uskovainen, mutta siinä oli ideaa. On epänormaalia ja epäihmismäistä pyrkiä olemaan jotain mikä on täysin fiktiota. Ei sellaista edes ole kuin täydellinen ihminen eikä pidäkään olla.

Sanonta "paras versio itsestäni" on kotoisin amrikkalaisista lässynlässyn-sarjoista. Niissä se on nähty jo pidemmän aikaa. Tottahan trendikkäät suomalaiset ottavat sen käyttöön. Mitenkähän se paras versio itsestä mitataan? Ainahan jotain jää puuttumaan. Sanonta herättää minussa myötähäpeää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluat jäädä itseäsi huonommaksi?

Onko ihminen itseään huonompi, jollei ole paras mihin pystyisi?

Tää on minusta hirveän ahdistava ajatus. Eikö siinä tule vaan kelpaamaton olo itsensä kanssa, jos pitää kokoajan pyrkiä olemaan paras mahdollinen?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko olla. Eikä ole pakko selvitä elämän pahoista koettelemuksista ulos parempana ja viisaampana ihmisenä. Jatkuva itsensä parantamiskulttuuri tekee meistä onnettomia ja vie tästä hetkestä tyytyväisyyden. Ollaan armollisempia itselle ja muille.

Voihan tuon noinkin käsittää. Itse en ajattele, että pitäisi itseään jotenkin jatkuvasti "parantaa". Paras versio itsestäni on sellainen, joka kohtelee itseäni ja muita hyvin . Pienilläkin asioilla on merkitystä, ja valintoja voi tehdä päivittäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko olla. Eikä ole pakko selvitä elämän pahoista koettelemuksista ulos parempana ja viisaampana ihmisenä. Jatkuva itsensä parantamiskulttuuri tekee meistä onnettomia ja vie tästä hetkestä tyytyväisyyden. Ollaan armollisempia itselle ja muille.

Voihan tuon noinkin käsittää. Itse en ajattele, että pitäisi itseään jotenkin jatkuvasti "parantaa". Paras versio itsestäni on sellainen, joka kohtelee itseäni ja muita hyvin . Pienilläkin asioilla on merkitystä, ja valintoja voi tehdä päivittäin.

Väitän, että suurimmalla osalla on käsitteestä eri määritelmä. Paras versio itsestään = kaikki viilattu optimiin, aina. Kohtelen muita pääsääntöisesti hyvin, mutta sallin itselleni inhimillisten tunteiden koko kirjon enkä aina jaksa peitellä esimerkiksi ärtymystäni mikäli siihen on aihetta. N27

Vierailija kirjoitti:

Sanonta "paras versio itsestäni" on kotoisin amrikkalaisista lässynlässyn-sarjoista. Niissä se on nähty jo pidemmän aikaa. Tottahan trendikkäät suomalaiset ottavat sen käyttöön. Mitenkähän se paras versio itsestä mitataan? Ainahan jotain jää puuttumaan. Sanonta herättää minussa myötähäpeää.

Mä ajattelen, että se tarkoittaa sitä, että pyrkii siihen parhaaseen, mihin tietää että itseensä panostamalla realistisesti pystyisi. Ei siis tarvitse olla kaikkein kaunein, varakkain, ahkerin ja lahjakkain ihminen maailmassa, koska ei ole tarpeen kilpailla kenenkään muun kuin itsensä kanssa.

Se sopinee hyvin ihmisille, joilla on suht voimakas kilpailuvietti; saa pyrkiä parempaan, mutta opettaa hyväksymään omat rajansa. Sen että aina on ja tulee olemaan parempia, fiksumpia ja onnistuneenpia ihmisiä kuin minä.

Tässä on toisaalta myös se sudenkuoppa; "olla paras versio itsestään" sisältää kuitenkin tietynlaisen kilpailuasetelman, ajatuksen siitä, että jollet tee parastasi, se ei riitä. Kaikilla ihmisillä ei ole yhtä suuri kilpailuvietti ja toisilla sellaista ei ole ollenkaan. Jos ei omaa kilpailuviettiä, pyrkimys itsensä jatkuvaan kehittämiseen lähinnä ahdistaa, ärsyttää ja saattaa herättää jopa vastareaktion; eli lakkaa yrittämästä ja tekemästä oman hyvinvointinsa eteen edes sitä välttämättömintä, minkä ilman suurtakaan panostusta kuitenkin pystyisi tekemään.

Tästä syystä tämäkään elämänohje ei sovi kaikille eikä sitä pitäisi minusta markkinoida kaikille. Myös se, että tyytyy itseensä ilman aktiivista pyrkimystä parhaimpaansa, pitäisi olla tarpeeksi.

Olen paras versio itsestäni nyt. Rupsahtanut vanha eukko, mutta hyvä tyyppi.