11 vuotiaan lapsen vaikea suhde herkkuihin, apuja..?

Eli sitä siis on kuitenkin koko ajan tarjolla. Ei meillä ole mitään. Lauantaina ostetaan lapsille karkkipussit, jotka menee siltä istumalta. Juhlissa lapselle voi olla vaikka oma kippo ja kielto koskea vieraille tarkoitettuihin. Sanktiot jos ei tottele (ja nämä etukäteen kerrottu), esim peliajan vähennys, viikkorahan tai karkkipäivän vähennys.

Lapsi ei selkeästi ole oppinut myöskään kunnioitusta toisia kohtaan. Pienemmänkin pitäisi jo tajuta, ettei voi syödä/juoda niin, ettei muille jää mitään.

Pienemmänkin pitäisi jo tajuta, ettei voi syödä/juoda niin, ettei muille jää mitään.

Itsestään ilman ettei aikuinen sano mitään? Ei lapsetkaan ole ajatusten lukija.

Ja ap, turhaa melua tyhjästä.

Vierailija kirjoitti:

Eli sitä siis on kuitenkin koko ajan tarjolla...

Jotenkin odotin tätä kommenttia. Mutta toisaalta toivoin että keskustelua voisi syntyä ihan järkevällä tasolla.

Siis ei, herkkuja ei ole koko ajan tarjolla.

Mietin sitä että miten syntyy jatkuva polte herkkuihin ja mistä johtuu se ettei lapsi kykene yhtään kontrolloimaan syömistään. Vai eikö sellaista voi vielä 11-vuotiaalta odottaa..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Pienemmänkin pitäisi jo tajuta, ettei voi syödä/juoda niin, ettei muille jää mitään.

Itsestään ilman ettei aikuinen sano mitään? Ei lapsetkaan ole ajatusten lukija.

Ja ap, turhaa melua tyhjästä.

Et ymmärtänyt pointtia. Lapsi ei syö kaikkien muiden karkkeja. Mutta ottaa kaiken mitä ottaa saa.

Muut lapsen leikkivät innoissaan eivätkä niin piittaa herkuista. Minun lapsi istuu syömässä.

Ja sitten kotona on huono olo.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli sitä siis on kuitenkin koko ajan tarjolla...

Jotenkin odotin tätä kommenttia. Mutta toisaalta toivoin että keskustelua voisi syntyä ihan järkevällä tasolla.

Siis ei, herkkuja ei ole koko ajan tarjolla.

Mietin sitä että miten syntyy jatkuva polte herkkuihin ja mistä johtuu se ettei lapsi kykene yhtään kontrolloimaan syömistään. Vai eikö sellaista voi vielä 11-vuotiaalta odottaa..

Ap

Lapsi liikkuu, syö terveellisesti, jne. Mikä tämän motiivi nyt on?

Kuulostaa melko tavalliselta ja sitähän se on, että vanhempien tehtävä on rajoittaa, jos lapsi ei sitä itse tee. Kaikki eivät ole persoja herkuille, mutta teidän lapsi on. En oikein tiedä, mitä muuten vastata, kun en havaitse ongelmaa. Lapsi vasta opettelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienemmänkin pitäisi jo tajuta, ettei voi syödä/juoda niin, ettei muille jää mitään.

Itsestään ilman ettei aikuinen sano mitään? Ei lapsetkaan ole ajatusten lukija.

Ja ap, turhaa melua tyhjästä.

Et ymmärtänyt pointtia. Lapsi ei syö kaikkien muiden karkkeja. Mutta ottaa kaiken mitä ottaa saa.

Muut lapsen leikkivät innoissaan eivätkä niin piittaa herkuista. Minun lapsi istuu syömässä.

Ja sitten kotona on huono olo.

Ap

Niin entä sitten?

Muistan miten mun oli nuorempana ja vielä lukiossa vaikea kontrolloida syömistä. Minulla ei ollut varsinaisia paino-ongelmia tai syömishäiriöitä saatikka traumoja mutta ruokaan vaan suhtautui jotenkin pakonomaisemmin. Kasvoin tuosta sitten aikuistuttuani ohi ihan huomaamatta enkä enää pidä makeista herkuista tai ahmi mitään. Voisiko kyseessä olla vaan jokin kasvuun liittyvä vaihe ja ettei itsesääntely ole vielä kehittynyt tarpeeksi? Jos paino on normaali ja rajaatte herkkujen ostamista niin sekin varmasti auttaa pitkällä aikavälillä. Vähemmän karkkeja ja herkkuja ja ajoittaa niiden ostamisen ruuan päälle jolloin syö varmasti vähemmän.

Näyttäisi olevan niin, että siinä on perinnöllisiä tekijöitä, jotka liittyy lajinkehitykseen. Kun elettiin metsissä ja luonnollisissa olosuhteissa, niin useimmiten makeat tuotteet olivat turvallisia, ne ei ilmeisesti olleet myrkyllisiä. Maultaan karvaat ja happamat tuotteet olivat useammin myrkyllisiä tai epäterveellisiä. Ihminen ei tavallaan ole geeniensä suhteen muuttunut läheskään niin paljon kuin ympäristö. Nykyään tästä syntyy helposti ongelmia painonhallinnan kanssa, johon siihenkin synnynnäiset mieltymykset voivat vaikuttaa.

Kotona ei nyt selvästi voi pitää kaapeissa mitään herkkua. Otatte jonkun selvän karkkipäivän  viikonlopulle lapselle ja sovitti jonkun määrän (esim. pieni karkkipussi ja pieni limsapullo) jonka saa ostaa aina silloin eikä siitä määrästä keskustella joka kerta vaan lapselle on heti selvää, että se määrä on aina sama eikä siihen tehdä poikkeuksia. Jatkuvat poikkeukset aiheuttavat vaan sitä ainaista inttämistä herkkujen määrästä. Lapsi ei selvästikään vielä kykene itse hallitsemaan syömistään eikä ymmärrä herkkujen vaikutusta terveyteen (niiden aiheuttamat sairaudet, hampaiden terveys jne.) ja vanhempien tehtävähän se on opettaa lapselle terveelliset elämäntavat eli tässä tapauksessa te vanhemmat pidätte huolen, että lapsi ei syö liikaa herkkuja.

Lapsi alkaa olla sen ikäinen, että hänelle on ehkä omaa rahaa käytössään esim. koulun jälkeen ja senkin käyttöä on seurattava. Jos lapsi ostaa salaa herkkua sovitun karkkipäivän ulkopuolella niin silloin lapsella ei voi olla omaa rahaa käytössä kuin valvotusti vanhemman seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli sitä siis on kuitenkin koko ajan tarjolla...

Jotenkin odotin tätä kommenttia. Mutta toisaalta toivoin että keskustelua voisi syntyä ihan järkevällä tasolla.

Siis ei, herkkuja ei ole koko ajan tarjolla.

Mietin sitä että miten syntyy jatkuva polte herkkuihin ja mistä johtuu se ettei lapsi kykene yhtään kontrolloimaan syömistään. Vai eikö sellaista voi vielä 11-vuotiaalta odottaa..

Ap

Lapsesi on kuin minä nuorena. Näyttääkö siltä, että liki kaksimetriä menee rikki ja sinä alat kutsua häntä PIENOKAISEKSI muiden ollessa läsnä. Kengänkoko kun ylittää 45 tuossa iässä niin varma tapaus. Kysäiseppä vanhemiltasi onko Kannakselta nuo geenit. Kalaa, kanaa , lihaa tms vaikka jotain tofujuttua. 

Älä loukkaannu tästä:

Oletko varma, että lapsi ei syö herkkuja johonkin tunteeseensa? Minä lohdutin itseäni herkuilla juuri tuossa iässä, kun oli vaikeita tunteita ja niistä ei perheessä puhuttu. Olin pyöreä lapsi tuohon aikaan ja murrosiässä kärsin syömishäiriöstä, kun vaikeista asioista ei vieläkään puhuttu. Nyt aikuisena syön kaikkea kohtuudella ja olen normaalipainoinen.

Kasvupyrähdys ? Silloin tarvii energiaa. Ja eihän lapsi vielä tiedä/usko mitä on järkevää syödä. Karkkipäivä tai muu herkkupäivä on ok. Ja mieluiten ruoan jälkeen, niin hampaatkin säästyy vähemmillä happohyökkäyksillä.

Kyse on selkeästi syömishäiriöstä, ruokariippuvuudesta ja lohtusyömisestä. Saattaa kärsiä mielenterveysongelmista, olla jopa autismikirjolla ja hakea lohtua ruoasta. Siitä sitten muodostuu keino yrittää hakea mukavia tuntemuksia ja hoitaa ahdistustaan kun muutakaan ei oikein ole. Tietenkään ahdistus ja suru ei syömällä hoidu. Valitettavasti tuo on luonteeltaan ihan samanlaista kuin muut lohdun hakemisen ja riippuvuutta aiheuttavat keinot, kuten mm. alkoholi, päihteet, uhkapelit, irtosuhteet. Kannattaakin yrittää, onko taustalla jotakin tällaista ja yrittää hoitaa sitä muuten. Tiedän kyllä sen olevan vaikeaa ja apua saattaa olla mahdotonta saada. Itselläni on vaikeasta elämästä ja monesta syystä johtuen juurikin vaikea suhde ruokaan, erittäin pahaa lohtusyömistä ja ruokavalioni on täysin pielessä. En käytä päihteitä, en pelaa uhkapelejä, enkä harrasta irtosuhteet, mutta ruoalla olen aina yrittänyt hoitaa ahdistustani ja salaa opin syömään jo lapsena kun herkut olivat kiellettyjä. Taustalla on paljon kaikenlaista, myös siis sitä, että pakotettiin syömään kaikkea pahaa ja herkut olivat kiellettyjä.

Tee niin kuin mursumammoille on tehty eli anna syödä niin paljon kun haluaa ja käy hakemassa lisää, jos ei riitä. Alle 100 kg ihminen on syömishäiriöinen.

Sokerin syömisestä saa samanlaisen huuman kuin kovien huumeiden käytöstä ja vain yksi annos sokeria aktivoi aivojen opioidijärjestelmän. Joka juhlissa on ainakin yksi lapsi joka vetää kunnon tumut sokerista ja yksi aikuinen joka vetää kunnon tumut viinasta. Vai mitä?

Vierailija kirjoitti:

Sokerin syömisestä saa samanlaisen huuman kuin kovien huumeiden käytöstä ja vain yksi annos sokeria aktivoi aivojen opioidijärjestelmän. Joka juhlissa on ainakin yksi lapsi joka vetää kunnon tumut sokerista ja yksi aikuinen joka vetää kunnon tumut viinasta. Vai mitä?

Biologia on aika epäreilu, kun geenejä jaetaan.

Olen itse ollut aina samanlainen. Söin salaa herkut kaapeista ja jäin toki kiinni, mutta ei se estänyt sitä, että taas ensi kerralla söin herkut. En edelleenkään pysty pitämään herkkuja kaapissa ja joudun rajoittamaan, että ostan niitä vain max. kerran viikossa. Toiset vain on persompia makealle. Silloin vanhemman tehtävä on rajoittaa herkkuja.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ollut aina samanlainen. Söin salaa herkut kaapeista ja jäin toki kiinni, mutta ei se estänyt sitä, että taas ensi kerralla söin herkut. En edelleenkään pysty pitämään herkkuja kaapissa ja joudun rajoittamaan, että ostan niitä vain max. kerran viikossa. Toiset vain on persompia makealle. Silloin vanhemman tehtävä on rajoittaa herkkuja.

Oletko nyt jotenkin huonompi ihminen kuin muut?

Veikkaan, että lapsellasi on kasvupyrähdys ja se esimurrosiän "pyöristymisvaihe". Tähän kun lisätään rajoittaminen (jota teet, koska olet niin paniikissa siitä, että lapsesi syö liikaa "herkkuja"), niin soppa on valmis. Kun rajoitteet lisääntyvät ja väännöt kaupassa, niin lapselle jää ainoaksi vaihtoehdoksi syödä salaa. Vaikka sinusta tuntuu, että teillä on ollut kohtuullisesti näitä herkkujakin tarjolla, ja että sen pitäisi riittää, niin jotenkin kuitenkin lapsi vaistoaa, että herkut on tiukasti säännöstelty asia, jota pitää ahmia heti kun on pienikin tilaisuus. Tämä on ihan peruskäyttäytymistä, eikä oire jostain kontrollin puutteesta yms. Jokainen diettaaja on kokenut saman useita kertoja. Tuosta on kaksi tietä eteenpäin, syömishäiriön ja lisääntyvän kontrollin tie tai sitten se, että herkut vapautetaan kokonaan, täysin ilman syyllistämistä ja rajoitteita, niin pitkäksi aikaa, että niistä tulee lapselle täysin neutraaleja.