Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Ahistaa mennä töihin kiusattavaks.

Työpäivän jälkeen alan leikkiä uudella puhelimellani. Eilen meni näyttö paskaksi joten uuden puhelimen hankin.

Eilen myös puolityöpäivää meni ihan hukkaan, kun huonoa materiaalia työstin ja eilen sahasin peukaloani.

Tämä päivä pitää ottaa varovasti, ettei eilinen millään tavalla toistu.

Mulla putosi puhelin taskusta vessanpönttöön - salamana nappasin sen pois. Hirveä vinku jostain kosteushäiriöstä hetken, onneksi toipui pian. Ja onneksi olin vetänyt vessan!

Pistäkää paremmaksi👀

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa jo nyt tuleva työviikko, eli perussunnuntai. Viisi päivää pitäisi kestää taas aamusta iltaan.

Toi on ihan tyypillinen sunnuntaiahdistus. Mulla oli välillä sietämätön, koko pyhä oli aamusta asti pilalla.

Helpotti vasta, kun jäin eläkkeelle.

Toivottavasti sulla auttaa aiemmin😉

Oli tuttua minullekin. Lauantait meni työviikon jäljiltä kuin koomassa. Sunnuntai sitten ahdistuksen vallassa, kun tiesi, että seuraavana päivänä se alkaa taas. Illalla oli tosi vaikea saada sen takia untakaan, mikä ei mitenkään helpottanut työviikosta selviämistä, siis pärjäämistä ja jaksamista. Tähän vielä päälle aamuöinen heräily ja tunne, että pitäisi heti lähteä töihin että ehtii kaiken tehdä. Joskus lähdinkin töihin jo klo 3 aamuyöllä. Joskus pääsin siihen aikaan vasta töistä pois. Työaika virallisesti oli siis 8-15:30, muttei se riittänyt mihinkään. Ikääntyessä tunsin, etten enää jaksa. 60v, niin toivoin nelipäiväistä työviikkoa, jotta viikkoon jäisi edes yksi päivä, jolloin olisi jotenkin levännyt ja levollinen, muttei se toive ollut toteutettavissa. Kun sitten 61v pääsin OVElle, jätin koko työn. Se oli parasta mitä minulle tapahtui 20 vuoteen. Nyt jo virallisessakin eläkeiässä. Hirveän huono omatunto siitä että olen eläkkeellä ja toimettomana tai teen vain omia hommiani ja naapuriapuja ja tunne, että pitäisi olla töissä. Mutta samaan aikaan tiedän, etten pysty. En vasn kertakaikkiasn jaksa sellaista elämää enää. Ja itssyytökset, että olen niin huono, heikko ja laiska. Mutta kun en silti pystynyt olemaan täyteen eläkeikään enkä pysty enää samaan työhön palaamaan. En ihmettele yhtään, ettei kyseiseen työhön löydy tekijöitä mistään. Itku silmässä tässä vieläkin kirjoitan, vaikken ole ollut töissä enää noin 5 vuoteen. Olisin halunnut jaksaa. En osannut kai hoitaa palautumista oikein sillä toiset tuntuivat jollain lailla jaksavan. Tai heillä vaan niin paljon parempi itsekuri, että pystyivät pakottamaan itsensä olemaan kuin ei mitään ongelmaa olisikaan. Tai kenties parempi delegointitaito laittaa muut (esim minut) tekemään sen, mikä itsele meni yli äyräiden.

Nuorempana jaksoin paremmin. Voihan se olla, että ilmapiirikin ajan myötä kiristyi jatkuvien säästö- ja tehostamistavoitteiden takia. Olen Toisaalta niin onnellinen, että olen jo vapaalla. Ja olen niin pahoillani kaikkien niiden puolesta, jotka ovat edelleen siinä kurimuksessa ja toivoisin niin kovasti, että heillä elämä olisi helpompaa eikä jatkuvasti kiristyisi vaan, kun mun mielestä kiristämisen varaa ei ole yhtään. Ala oli se, jonka kaikki kokevat ongelmaksi ja jonka ratkaisemiseksi katsotaan parhaimmaksi haukkua työtekijät.

Anteeksi vuodatus. Pitäisi keskittyä vain siihen mikä on hyvin elämässä. Joskus vaan vielä tulevat nämä muistot ja ahdistus.

Ylihuomenna noudan kotiin uudet kissani, 2 sisarusta. Muutenkin hyvä syksy. Toivon sitä teille muillekin. Toivottavasti en nyt aiheuttanut muille sitä että alatte miettiä liikaa miten menee. Automaattiohjaus päälle ja siten se päivä menee ja illaksi jotain, mikä saa hymyilemään. Muuta neuvoa en tiedä. Kannatelkaa toisianne, älkää kampittako. Hyvää ja onnekkaasti sujuvaa työpäivää ja kivaa iltaa sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa jo nyt tuleva työviikko, eli perussunnuntai. Viisi päivää pitäisi kestää taas aamusta iltaan.

Toi on ihan tyypillinen sunnuntaiahdistus. Mulla oli välillä sietämätön, koko pyhä oli aamusta asti pilalla.

Helpotti vasta, kun jäin eläkkeelle.

Toivottavasti sulla auttaa aiemmin😉

Oli tuttua minullekin. Lauantait meni työviikon jäljiltä kuin koomassa. Sunnuntai sitten ahdistuksen vallassa, kun tiesi, että seuraavana päivänä se alkaa taas. Illalla oli tosi vaikea saada sen takia untakaan, mikä ei mitenkään helpottanut työviikosta selviämistä, siis pärjäämistä ja jaksamista. Tähän vielä päälle aamuöinen heräily ja tunne, että pitäisi heti lähteä töihin että ehtii kaiken tehdä. Joskus lähdinkin töihin jo klo 3 aamuyöllä. Joskus pääsin siihen aikaan vasta töistä pois. Työaika virallisesti oli siis 8-15:30, muttei se riittänyt mihinkään. Ikääntyessä tunsin, etten enää jaksa. 60v, niin toivoin nelipäiväistä työviikkoa, jotta viikkoon jäisi edes yksi päivä, jolloin olisi jotenkin levännyt ja levollinen, muttei se toive ollut toteutettavissa. Kun sitten 61v pääsin OVElle, jätin koko työn. Se oli parasta mitä minulle tapahtui 20 vuoteen. Nyt jo virallisessakin eläkeiässä. Hirveän huono omatunto siitä että olen eläkkeellä ja toimettomana tai teen vain omia hommiani ja naapuriapuja ja tunne, että pitäisi olla töissä. Mutta samaan aikaan tiedän, etten pysty. En vasn kertakaikkiasn jaksa sellaista elämää enää. Ja itssyytökset, että olen niin huono, heikko ja laiska. Mutta kun en silti pystynyt olemaan täyteen eläkeikään enkä pysty enää samaan työhön palaamaan. En ihmettele yhtään, ettei kyseiseen työhön löydy tekijöitä mistään. Itku silmässä tässä vieläkin kirjoitan, vaikken ole ollut töissä enää noin 5 vuoteen. Olisin halunnut jaksaa. En osannut kai hoitaa palautumista oikein sillä toiset tuntuivat jollain lailla jaksavan. Tai heillä vaan niin paljon parempi itsekuri, että pystyivät pakottamaan itsensä olemaan kuin ei mitään ongelmaa olisikaan. Tai kenties parempi delegointitaito laittaa muut (esim minut) tekemään sen, mikä itsele meni yli äyräiden.

Nuorempana jaksoin paremmin. Voihan se olla, että ilmapiirikin ajan myötä kiristyi jatkuvien säästö- ja tehostamistavoitteiden takia. Olen Toisaalta niin onnellinen, että olen jo vapaalla. Ja olen niin pahoillani kaikkien niiden puolesta, jotka ovat edelleen siinä kurimuksessa ja toivoisin niin kovasti, että heillä elämä olisi helpompaa eikä jatkuvasti kiristyisi vaan, kun mun mielestä kiristämisen varaa ei ole yhtään. Ala oli se, jonka kaikki kokevat ongelmaksi ja jonka ratkaisemiseksi katsotaan parhaimmaksi haukkua työtekijät.

Anteeksi vuodatus. Pitäisi keskittyä vain siihen mikä on hyvin elämässä. Joskus vaan vielä tulevat nämä muistot ja ahdistus.

Ylihuomenna noudan kotiin uudet kissani, 2 sisarusta. Muutenkin hyvä syksy. Toivon sitä teille muillekin. Toivottavasti en nyt aiheuttanut muille sitä että alatte miettiä liikaa miten menee. Automaattiohjaus päälle ja siten se päivä menee ja illaksi jotain, mikä saa hymyilemään. Muuta neuvoa en tiedä. Kannatelkaa toisianne, älkää kampittako. Hyvää ja onnekkaasti sujuvaa työpäivää ja kivaa iltaa sen jälkeen.

No huh, mikä kirjoitus. Niin paljon samaa, mitä itsellekin sattunut. Maalaistalon tyttärenä on töitä painettu 50v, väsymys tuli. Itsekin jäin OVELLE heti, kun mahdollista. Nyt oon kohta kaks vuotta ollut 50%. Elämäni paras päätös. Töitä teen satunnaisesti mm kesätöissä olin molemmat kesät osa-aikatöissä.

Jaksan harrastaa, marjastaa, olla kylätoimikunnassa, kutoa... hiukan hirvittää, mitä "säästöjä" kohdalleni ehditään keksiä, viralliseen eläkeikään on melkein 2v...

Mutta mukavasti menee

(Paitsi painajaisia edelleen satunnaisesti, joissa joudun oleen töissä taas...)

Vierailija kirjoitti:

Mulla putosi puhelin taskusta vessanpönttöön - salamana nappasin sen pois. Hirveä vinku jostain kosteushäiriöstä hetken, onneksi toipui pian. Ja onneksi olin vetänyt vessan!

Pistäkää paremmaksi👀

Mä oon sua edellisempi, että mun puhelimen suojalasi pysyi ehjänä, mutta lasi meni paskaksi.

Se on reunasta hyvin pienestä kohdasta pudotus osunut lasiin, eikä siihen suojakuoreen, että vaikea tätä huonoa tuuria pistää paremmaksi.

Paremmassa tuutissa sä voitat ja mä huonommassa.

Paremmassa tuurissa piti kirjoittaa 🙄

Ihan hyvää kuuluu. Mietin, että mistä ihmeestä saan rahaa ruokaan loppukuuksi. Se vähän stressaa. Eikä ihan vähääkään. Tuilla eläminen on ihan kamalaa.

Vierailija kirjoitti:

Just tänään vituttaa. Moni varmaan tietää tunteen, kun on panostanut johonkin asiaan ja saa paskaa niskaan, kun yksi hemmoteltu prinsessa ei ymmärrä saaneensa enemmän kuin mitä muut vastaavassa tilanteessa olevat ovat saaneet. Koska hän haluaa.....

Lopputuloksena hän saa enemmän vihaa kuin mitä muut ovat saaneet. Kannattiko.

Entä tänään, leppoisan sateisena syyslauantaina: Mitä Sinulle kuuluu?

Itse aion tormentautua ja leipoa pitsaa ja puolukkapiirakkaa.

Voi ettäs niitä puolukoita metsässä piisaa, hirvikärpäsiä onneksi vain muutama. Sopivan aukea, tuulinenkin on marjapaikkani.

Pulmupuolukkakokeiluni vaikuttaa mielenkiintoiselta.

N62

Erittäin paha krapula

Tanssija kirjoitti:

Erittäin paha krapula

Tähän, jos mihin pätee: Aika parantaa

Ihana sade, grillikatoksessa istuskelen lämmittäen pihasaunaa. Lämmintä. Olutta on. Saunakahvin kanssa mustikkapiirakka - N A M

Kauhea kankkunen. Pakko juoda pari tasoittavaa, mutta sitten kyllä loppuu. Kävin kylmässä suihkussa, ajoin parran - kasvovettä ja naama valkoisena anti-age rasvaa.

Luterilaisena täytyy syödä jotain kevyttä kasviskeittoa ja 36 tunnin päästä siivousraivo ja lenkille. M 49

Kyllähän se muistaa sen aineksen tuoda, vaikka sitten myöhemmällä tai varhemmalla: klo 19.30 - 22 - 22.30 - 01.30 - 03 - 04.30 - 05.20 - 06.30.

Sen kauppareissut menee samaa rataa.

On se ihme kone. Ole hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Kauhea kankkunen. Pakko juoda pari tasoittavaa, mutta sitten kyllä loppuu. Kävin kylmässä suihkussa, ajoin parran - kasvovettä ja naama valkoisena anti-age rasvaa.

Luterilaisena täytyy syödä jotain kevyttä kasviskeittoa ja 36 tunnin päästä siivousraivo ja lenkille. M 49

Toistan aiempani: Aika parantaa...

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se muistaa sen aineksen tuoda, vaikka sitten myöhemmällä tai varhemmalla: klo 19.30 - 22 - 22.30 - 01.30 - 03 - 04.30 - 05.20 - 06.30.

Sen kauppareissut menee samaa rataa.

On se ihme kone. Ole hyvä.

No nyt en kyllä ymmärrä...

Leivon lapsen syntymäpäiväjuhliin. Pizzaa, kakkua, pullia. Vaikka ei lapset niihin koske, aikuisia varten ovat. Lapsille maistuvat lähinnä sipsit, popparit ja karkit :) Meneehän se viikonloppu näinkin.

Mitä minulle kuuluu?

Tekisi mieli sanoa, että hyvää. Itseasiassa olenkin niin sanonut tämän viikon aikana niille muutamille hassuille, jotka ovat erehtyneet kysymään. Koska niinhän me useimmiten teemme. Vaikka oikeasti ei kuulukaan hyvää. Mutta sanomme kuitenkin, koska niin kuuluu? Säästelemme, suojaamme itseämme ja toisiamme? Elämältä? Tiedolta ja tunteilta?

Joten "hyvää" siis kuuluu. Parhaillaan minulla on kipuja, joita yritän alasajaa kipulääkkeillä. Joko kipulääkkeet eivät toimi, ts. pitäisi saada vahvempia tai sitten kärsivällisyyteni on huvennut entisestään. Hyvä juttu tässä on se, että teinit saavat vapaapäivän kälkätykseltäni 😄. Ihanat rakkaat<3. Elämän ihmeen. Työvuoroni tälle viikolle olivat sellaiset, että sain jakaa aamulähdöt heidän kanssaan - jotenkin käsittämättömän hellyyttävät aamukohtaamisemme, kun me kaikki enemmän tai vähemmän olemme aamuisin kuin luolamiehinä murahdellen ja hiukset pystyssä unenpöpperöisinä tekemässä taikoja aamupalojemme ääressä muuttuen kutakuinkin ihmisennäköisiksi😄. Lähtöhalaukset ja korviin sujahtavat kuiskaukset hyvän päivän toiveesta ja vilkutukset...minun isot pienet <3

Rankka työviikko takana. Nyt yritän jaksaa paikkailla tekemättömien töiden listaa viikon tiimoilta, koska illat ovat menneet minulta vain hengittäessä ja väsykoomassa. Rakastan työtäni, vaikka nyt se tuntuu vievän kaikki mehut mennessään. Onneksi huikeita tyyppejä jakamassa päiviä kanssani. Ja miten hieno syksy on nyt! Toivottavasti säilyy tällaisena lämpimän kauniina, aurinkoisena, pitkään...

Apeuttakin ilmassa melkoisasti, vaikka sitä yritän häätää hitoksiin. Synkistelen välillä aika huolella, osin kuuluu tämän sairastumisen lisämausteeksi. Nyt muuttui taas lääkeannostus, nostetaan määriä ja ihmetellään kotvan kuluttua riittikö. Nukun vähän, toivottavasti joku toinen nukkuu minunkin puolesta ja näkee aivan ihania hömppäromanttiseroottisia uniani. Tai sitten hän kiroaa niitä😄.

Ei mitään erikoista siis tiedossa. Teinit toistaiseksi vielä tässä mutta haihtunevat kavereilleen illan aikana. Lähden kohta suunnittelemaan ja valmistelemaan jääkaappiin yökyöpeleille naposteltavaa, ettei tarvitse nälkäisinä mennä nukkumaan, kun juoksuiltaan kotiutuvat. Itse kaipaan kosketusta, läheisyyttä, minun näkemistä. Mutta en anna sille sijaa. Koska. Pelkään. Enkä nyt oikein kuitenkaan kestä mitään...hellyyttelyä ja huomioimista? En oikein koe olevani niiden arvoinen.

Lyhyestä virsi kaunis🙄😄 - hyvin menee mutta menkööt. Toivottavasti taivas ei ole pilvien peitossa yön aikana. Tähtitaivas on rauhoittava. Ja niin äärimmäisen kaunis<3.(ja pahoittelut pitkästä löpinästä)

Toivon Sinulle kaunista ja hyvää päivääsi 😊

Ei hyvää. Kaikki kiva sammahti, kun luotettu ihastukseni toi salaa näkyville ihan uuden tuttavuuden. Olen puhki, tyhjää täynnä.