Onko Suomessa joskus historiassa ollut tapa, että syödessä aterioilla pitäisi olla hiljaa?

Olisi ankeaa, jos ruokailu olisi vakava nopea toimitus.

Onhan se lentävä lausekin "Ole hiljaa ja syö".

Ruoka suussa ei ole kohteliasta puhua, joten kyllä, tuollainen tapa on ollut ja on usein edelleen silloin, kun ruokailusta pitää selvitä nopeasti takaisin töihin.

Olihan se tapana vielä 80-90 luvuilla. Ruokailu oli niin pyhä tapahtuma että oltiin hiljaa.

Kyllä. Koskee koko protestanttista Pohjois-Eurooppaa. Kyseessä oli kunnioitus ruokaa kohtaan. Olihan pelkkää luojan suopeutta, jos ruokaa riitti niin ettei koettu nälkäkuolemaa.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se lentävä lausekin "Ole hiljaa ja syö".

Suus kii ja syö! Oli se mitä minulle sanottiin kun olin lapsi. Minä olin mmmmmmmmmmm miten mä syön suu kiinni?

Meillä ei lapsuudenkodissa saanut suödä ruokapöydässä. Ruokaa piti kunnioittaa.

Muutenkin ruokailutilanteet todella ahdistavia.

Lapsuudenkodissamme syötiin kyllä pääosin hiljaa. Ei tosin täysin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei lapsuudenkodissa saanut suödä ruokapöydässä. Ruokaa piti kunnioittaa.

Muutenkin ruokailutilanteet todella ahdistavia.

Mitä siellä ruokapöydässä sitten tehtiin jos siellä ei saanut syödä?

Minun mielestäni ei lainkaan huono käytäntö jossain työpaikan ruokailussa missä lätistään ihan joutavaa paskaa.

On. Ja syöminen on lähinnä suoritus, mahdollisimman nopea sellainen, kiire takaisin töihin.

Onhan töissä ja kouluissa edelleenkin lyhyet lounastauot, pahimmillaan 15 min. Siinä ei jutella jos aikoo myös syödä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se lentävä lausekin "Ole hiljaa ja syö".

Suus kii ja syö! Oli se mitä minulle sanottiin kun olin lapsi. Minä olin mmmmmmmmmmm miten mä syön suu kiinni?

Älä syö ruoka suussa!

Vierailija kirjoitti:

On. Ja syöminen on lähinnä suoritus, mahdollisimman nopea sellainen, kiire takaisin töihin.

Onhan töissä ja kouluissa edelleenkin lyhyet lounastauot, pahimmillaan 15 min. Siinä ei jutella jos aikoo myös syödä.

Ei ihme, että ylipainokin on yleistä, jos ruokailuihin on suhde nopeana suorituksena.

Ainakin Myrskyluodon Maijassa sen äiti vahti naama rutussa etteivät lapset vaan naura tai puhu mitään. Ääneti piti pirtissä istua makkaraa syömässä. Kauheaa elämää! Mutta tämähän ei tapahtunut Suomessa vaan Ahvenanmaalla, missä oli aikanaan myös noitavainoja, naisia teloitettiin kun joku keksi syyttää noidaksi.

En astu jalallani tuolle sisäsiittoiselle saarelle, siellä on niin paha karma.

Häh! 15 min. Minä syön aina alle 3 min. Ei kiinnosta jutella välissä. Syöminen on välttämätön paha.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin Myrskyluodon Maijassa sen äiti vahti naama rutussa etteivät lapset vaan naura tai puhu mitään. Ääneti piti pirtissä istua makkaraa syömässä. Kauheaa elämää! Mutta tämähän ei tapahtunut Suomessa vaan Ahvenanmaalla, missä oli aikanaan myös noitavainoja, naisia teloitettiin kun joku keksi syyttää noidaksi.

En astu jalallani tuolle sisäsiittoiselle saarelle, siellä on niin paha karma.

Oli niitä noitavainoja Suomessakin, tosin meillä valtaosa teloitetuista "noidista" oli miehiä.

Meillä kotona sai jutella muttei melskata ja tavat piti muistaa. Samaa noudatan nyt omassa perheessäni. Muttaettä onhan se aikoinaan ollut tiukka kasvatus, lapset eivät saaneet kuulua jos näkyivätkin. Eräs tapaamani henkilö pitää kotonaan sellaista sääntöä että pöytään saavat tulla ensin aikuiset ja sitten lapset, omat ja vieraat. Onneksi kahvittelimme muualla kun kotonaan, en olisi suostunut lasta jättämään yksin kun muut ovat pöydässä.

Ruokarauha. Miksi pitäisi kälättää kun syö?

Meillä oli. Puhumisesta nurkkaan, joskus isä löi naaman lautaseen.

Olen suurten ikäluokkien lapsia. Olemme puhuneet jo lapsuudenkodissani ruokapöydässä, siihen kokoontuivat kaikki. Pöydässä ei saanut huutaa tai mekastaa tai pelleillä, mutta ei se kirkkohartauttakaan ollut, päivän asiat juteltiin ruokailun aikaan läpi. Kahvin juonnin aikaan pienimmät jo yleensä leikkivät olohuoneessa ja harvoin siihen puututtiin.