Lue keskustelun säännöt.
Mies sanoi että voisimme "ottaa paussia", mutta tekstailee päivittäin?
08.10.2022 |
Olen 10v sitten avioeronnut nainen, joka tapasi miehen 1,5v sitten. Vastoin "odotuksia", rakastuimme. Hän on ollut elämässäni tasapainottava, rauhallinen, onnea tuova voima, ja yhdessä on ollut hyvä olla.
Molemmilla meillä haasteemme; etäisyyttä välillämme on jonkin verran (minulla on 2 kouluikäistä lasta jotka asuvat luonani vuoroviikoin), joten en pääse tällä hetkellä muuttamaan, mutta suhteen alussa puhuimme siitä, että mies voisi mahdollisesti, ajan saatossa, muuttaisi luoksemme (tai lähemmäs meitä). Hän on vanhempansa omaishoitaja, joten tämä tekee tilanteen hankalaksi, sekä ammatiltaan yrittäjä joten omaishoitajuuden lisäksi hän tekee paljon töitä. Ongelma tämä ei ole ollut, itsekin yrittäjäperheestä tulevana ymmärrän ko. elämän. Itsellä historiassa työuupumusta joka myös nostanut päätään tämän kesän aikana; turhautuminen ja kuormitus ajoivat minut jopa hetken uupumuslomalle.
Muutama kuukausi takaperin isäni kuoli aivan yllättäen ja tämä sysäsi minut jonkinlaiseen "eksistentialistiseen kriisiin", eli mitä haluan elämältä ja kenen kanssa haluan sen viettää (tämä liittyy etenkin töihin), ja etenkin; onko meidän suhteella tulevaisuutta. Otin tämän puheeksi ja mies vakuutteli rakastavansa, mutta ei voisi luvata muuttoa toistaiseksi työ/perhetilanteesta johtuen. Jonka ymmärrän.
Tästä keskustelusta, minun mielestäni, alkoi mies ottamaan etäisyyttä. Työstressiä alkoi tulla enemmän ja enemmän. Muutama viikko takaperin, kun isäni pikkuveli kuoli ja olin aivan loppu, kävimme taas yhden keskustelun (minä suruissani hänelle soitin itkien kuinka ikävöin ja tarvitsisin tukea), hän sanoikin että koska meillä kummallakin omat stressimme ja haasteemme, hänestä olisi hyvä ottaa hieman etäisyyttä/paussia. Hänenkin tarvitsee selvitellä siellä omassa päässä elämäntilannetta. Tunsin, että ensin minut hylkäsi isäni kuollessaan ja nyt rakkaani.
Viikkoon en pystynyt syömään, en kunnolla nukkumaankaan. Mies toivoi "paussia", mutta sanoi ettei katoa minnekään, rakastaa minua kyllä. Silti hän on miltei joka päivä tekstannut minulle ja kysellyt miten voin. Puhelut joita teimme ennen 3-4 x päivässä, ovat loppuneet tyystin. Miksi hän silti tekstailee? Koen oloni loukatuksi, petetyksi, että hän vetäytyy juuri silloin kuin tarvitsisin eniten tukea. Mutta silti roikuttaa minua jonkinlaisessa limbossa. En tiedä mitä vastata hänell, joten keskusteluistamme on tullut kliinisiä "mitä kuuluu, hyvää kuuluu, mitä olet tehnyt, ottanut rennosti"-tyyliin. Tuntuu kuin mut olisi täysin "friendzonattu", rakas/kulta-ovat jääneet pois keskustelusta. En osaa ottaa häneen ensikontaktia, sillä hän koki että stressasin häntä enemmän (työstressin ja omien vanhempiensa omaishoitajuusstressin päälle).
Edelleen odotan että hän kertoisi että rakastaa, ei voi elää ilman minua, haluaa nähdä pian, haluaa että saamme asiat selvitettyä. Mutta järki sanoo että tämä suhde on kuolemassa.
Sydämeni on särkynyt. Hän on ensimmäinen mies jota rakastan avioeroni jälkeen, 10 vuoteen. En tiennyt että ylipäätään uskallan enää avata sydäntäni ja rakastua, mutta näin kävi. ja nyt se loppuu? Kaikki muistuttaa hänestä, suunnitelmistamme, ajasta jonka vietimme yhdessä, hänen ulkonäöstään. En tiedä miten mennä eteenpäin.
Sanonko hänelle etten halua että hän on yhteydessä minuun, koska hän särki sydämeni. Vai jatkanko viesteihin vastailua. Vai jätänkö reagoimatta hänen viesteihin?
Kommentit (22)
Lopeta vastailu. Se ei sitten kovin hyvää kumppaniainesta ollutkaan, kun haluaa paussin sinusta kun sinulla on raskasta.
Ehkä sillä on jopa valoisampaa seuraakin siellä kattelussa.
Raskastahan se eroaminen on, itsekin tässä kamppailen tuskan kourissa, ja vaikea on lopettaa yjteydenpito, vaikka tiedän että pitäisi. Ja tiedän että joku uusi suhdeviritys olisi kyllä se keino entisen unohtamiseen, mutta ei ole voimia eikä tarpeeksi rohkeutta nyt, jos enää koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitatko tiivistelmän, liikaa tekstiä.
Ehkä hänellä on ne omatkin huolet, ja ei pysty sen keskellä sekä rakastamaan että tukemaan sinua, joten valitsi että on nyt ystäväsi ja tukee ystävän tavoin? Et voi pakottaa toista rakastamaan sinua, jos hän ei siihen pysty.
Vaikutat sellaiselta jolla koko ajan jotain negatiivista, vaikkakin sinusta riippumatonta, tapahtumassa elämässäsi. Kyllähän tuollainen on henkisesti rasittavaa, jos on omat vastuut toimeentulosta (yrittäjä) ja omaihoitajuus, ja vielä pitäisi aikaa liietä toisen tukemiseen. Olisiko mahdollista ettet seurustellessa valittaisi niin paljoa. Voi toki kertoa lyhyesti miten elämässä menee, mutta sitten keskittyä yhdessä ilmoisempiin tai edes neutraalimpiin juttuihin. Ehkä ulkopuolinen keskusteluapu tulisi kyseeseen.
Siitä olen samaa mieltä että tuo tekstareilla kommunikointi, kun ei ole edes mitään asiaa, on typerää. Varsinkon monesti päivässä. Voit pyytää turhien viestien lähettämisen ja sitten ottaa yhteyttä kun on oikeaa asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pystyt, älä hätäile. Varmasti tuntuisi helpottavalta saada joku varmuus johonkin suuntaan, mutta jos sinulla on vielä toiveita, jatkaisin yhteydenpitoa kun mies vaikuttaa kuitenkin kiinnostuneelta. Ehkä kuitenkin tunteiden tasolla koettaisin irtaantua miehestä, enkä enää avaisi hänelle suuremmin tuntojani, ainakaan hetkeen. Asiat voivat muuttua välillä yllättäen.
Suhde on ohi. Usein tommoset suhteet missä ei asuta vielä yhdessä jne päättyy jos niissä ei oo koko ajan kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelläkin on stressiä ei pelkästään sinulla ap. Pyytääkö mies sinua kuuntelemaan ja tukemaan itseään? Sinun kirjoituksestasi saa kuvan että elämään kuuluvat normaalit asiat , kuten kuoleminen , suistavat sinut jatkuvasti rotkoon. Mies pelkää milloin seuraava romahduksesi tulee ja ymmärrän häntä. Yhtään vähättelemättä tuntemuksiasi voisit ajatella asiantuntijalle puhumista . Elämään kuuluu surua ja menetyksiä , toiset reagoi niihin voimakkaammin. Minä olen tällainen enkä halua kuormittaa läheisiäni vaan käyn asiantuntijalle puhumassa.
Kirjoitat vain tekstareista ym, mutta näittekö te, tapasitteko te toisianne ennen kuinka usein ? Minne ne tapaamiset ovat kadonneet ? Eihän puhelimessa ketään voi kunnolla lohduttaa. Sullekin on voinut tulla väärinymmärryksiä, kun et näe toisen kasvonilmeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi mies löysi uuden rakkauden.
Kun olit sillä uupumislomalla, niin mikset mennyt sen miehen luo ?
Painukaa yhdessä vaikka Ruotsin risteilylle ja selvittäkää tunteenne. Syökää hyvin ja rentoutukaa. Nyt teillä on eräänlainen kierre päällä, joka ruokkii itseään. Se täyttyy saada poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suhde on ohi. Usein tommoset suhteet missä ei asuta vielä yhdessä jne päättyy jos niissä ei oo koko ajan kivaa.
Tämä on varmasti aika yleistä. Tavallaanhan sen ymmärtää että kun etäsuhde alkaa enemmän kuormittaa kuin antaa, niin siitä on helppo loitontua ja hiljalleen viilentää.
Mutta eihän siihen ap:n kannalta ole muuta ratkaisua kuin antaa mennä. Hän ei nyt vain ollut se oikea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhde on ohi. Usein tommoset suhteet missä ei asuta vielä yhdessä jne päättyy jos niissä ei oo koko ajan kivaa.
Tämä on varmasti aika yleistä. Tavallaanhan sen ymmärtää että kun etäsuhde alkaa enemmän kuormittaa kuin antaa, niin siitä on helppo loitontua ja hiljalleen viilentää.
Mutta eihän siihen ap:n kannalta ole muuta ratkaisua kuin antaa mennä. Hän ei nyt vain ollut se oikea.
Jep. Etäsuhteessa jo pelkkä kulkeminen ja etäisyys rasittaa niin paljon muuta negaa siihen ei mahdu. Valitettavasti tosiasia. Jep, ap ei voi tilanteelle enää mitään muuta kuin hyväksyä että tämä oli nyt tässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hip,hip,hei,hei...
Kohta lähden ostamaan bisseä.
Sitten alkaa juhlat.
Mielestäni voisit myös analysoida hetkisen omaa käyttäytymistäsi puhelimessa. Olisiko kuolemasta aiheutuvaa tuskaa mahdollista käsitellä puhelimessa niin, ettei omaishoitaja-yrittäjälle tule sellainen olo, että nyt vaaditaan heti lähtemään paikan päälle lohduttamaan?
Vaikea sanoa. Joko 1) mies pakenee vaikeita asioita tai 2) kuormitit häntä yli kohtuuden.
Provo. Ei kukaan enää lähetä tekstiviestejä kun whatsappi ja snäppi on keksitty.
Oletko antanut liian ristiriitaista viestiä jos isäsi kuoleman jälkeen halusit miettiä kenen kanssa vietät aikaasi. Annoit siis ymmärtää että mies ei ehkä olekaan se jonka kanssa haluat elämäsi viettää. Mies veti tästä johtopäätökset ja otti etäisyyttä, mutta osoittaa silti olevansa tavoitettavissa. Nyt sitten haluatkin häneltä enemmän tukea ja ehkä rakkaudentunnustuksia.
Pallo on minun käsittääkseni sinulla. Mitä olet miettinyt? Haluatko yrittää hänen kanssaan? Odotatko että hän tekee yhteistä elämäänne koskevat päätökset? Olisi ehkä aika keskustella ja kertoa mitä sinä itse haluat ja haluaako mies olla mukana.
Osa ihmisistä pelkää surevaa ihmistä.
Ei tiedä miten toimia ni pakenee ensin.
Kerro hänelle mitä tarvitset juuri nyt.
Jos siellä on rakkautta, pääsette tästä yli.