Työpaikkakiusaaminen. Mistä se alkaa?
Itselläni se alkoi siitä, että en hyväksy yhden ihmisen toimintatapoja, jotka ovat työmoraaliani vastaan. Sitten tämä yksi alkaa selän takana puhumaan kaveripiirilleen vääristeltyä totuutta ja saa heidät mukaan tähän minun syrjimiseen ja kiusaamiseen. Menee siihen pisteeseen, ettei kanssani enää hirveesti kommunikoida ja valehdellaan, että minullekin on kerrottu asioista. Jätetään asioita tekemättä ja vedotaan siihen, että en ole pyytänyt tekemään ja ei ole aikaa, jota ei minulla ole sen enempää vaan tietyt asiat pitäisi tehdä yhdessä. Sitten teams palavereissa, joissa käsitellän yhteisiä asioita pomon kanssa, niin ollaan vaan hiljaa eikä esitetä omia ehdotuksia eli munun ehdotukset on yleensä sitten se, jotka kirjataan ylös. Sitten kun oitäisi tehdä sovitun mukaan, niin ei tehdäkään, koska ne ei näille toisille kelpaa.
Kommentit (69)
Työmyyrä kirjoitti:
Olen 30-vuotisen työurani aikana nähnyt monenlaista työpaikkakiusaamista. Yhteistä näille on, että kiusattu on itse enemmän tai vähemmän syypää tilanteeseensa.
Yksi laski ilkeämielistä leikkiä muista ja kun sai samalla mitalla takaisin, uhriutui kiusatuksi. Toisella tyypillä taitaa olla kaksisuuntainen mielialahäiriö. Ensin se on oikein ystävällinen ja sitten kuin silmäniskusta sanoo jotain ilkeää. Kun sitten saa samalla mitalla takaisin, pahoittaa mielensä. Kolmas kaveri on kova päällepäsmäri ja aina mielestään oikeassa ja muita neuvomassa. Kun muut eivät toimi hänen toivomallaan tavallaan, tuntee tulleensa vähätellyksi.
Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon lisää.
Tässäpä yksi kiusaajarinkiin kuuluvalta vaikuttava kommentoi.
Vierailija kirjoitti:
Jännä tämä suomen ilmapiiri: jos et käy töissä sinua moititaan, jos käyt töissä niin sinua savustetaan sieltä pois.
Aivan helvetin hyvä kommentti. Olisin kirjoittanut aivan saman lauseen. Mollataan ja haukutaan pyrkyriksi, luuseriksi ja laiskaksi, huolimattomaksi, omaan tilanteeseen syyllieksi, jos ei ole työssä. Jos on työssä, haukutaan näillä samoilla termeillä. Ei ole ihme jos lanttu alkaa piiputtamaan!
Täällä se ainakin loppui turpaanvetoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimies aiheuttaa työpaikalla porukan jakautumisen kahteen leiriin. Esimies suosii suosikkejaan, jotka nuoleskelevat. Nämä saavat kaikenlaisia etuja ynnä palkanlisiä. Sitten on toinen puoli työntekijöistä, joita kyykytetään ja joita ei suosita. Nuoleskelijat puhuvat esimiehelle kaikenlaista pahaa tai epäedullista ei-suosikeista. Lopputulos: työt kärsivät, eikä porukan kesken vallitse luottamusta.
Tervepäinen esimies ei toimi näin vaan on tasapuolinen. Narsismiin kuuluu leireihin jako. Narsistilla on usein suuri hovi. Hovin ulkopuolisia narsisti syrjii näkyvästi ja siten valta kasvaa. Hovi mielistelee entistä enemmän. Nähty, kuultu ja koettu.
Jostain syystä esimiehiksi päätyy ja hakeutuu sellaisia, joista viimeksi pitäisi esimiehiä tehdä.
Narsistia kiehtoo valta. Siksi he usein päätyvät esimiehiksi. Kaikki esimiehet eivät tietenkään ole narsisteja ja osa päätyy esimieheksi esimerkiksi pätevyyden vuoksi.
Liian vähän töitä sellaisilla, joilla on aikaa harrastaa työpaikalla muitten haukkumista. Jotkut ei osaa erottaa työpaikkaa ja vapaa- aikaa.
Heikosta itsetunnosta kärsivät kateelliset narsistit ottavat jokaisessa työpaikassa vähintään yhden silmätikukseen.
Meillä hoitoalan työpaikalla he kiusaavat eniten tunnollisesti työnsä tekeviä. Pitkiä katseita, naureskelua ja supinaa, sabotointiakin. Kiusattu yritetään saada muitten silmissä epäedulliseen valoon, jotta löytyy konkreettistakin näyttöä, ettei ko. henkilö olekaan niin hyvä työssään, kuin mitä "kuvittelee". Delegoidaan itselle kuuluvia tehtäviä hänelle, ja yhteisiksi hoidettaviksi määriteltyjä asioita jätetään tekemättä, syyttäen sitten niistä tätä kiusaamisen kohdetta. Kiusatun tuntee usein siitä, että hän tekee töitä omalla ajallaan, kun toiset ovat "päässeet" kotiin jo vartti sitten.
Vierailija kirjoitti:
Työmyyrä kirjoitti:
Olen 30-vuotisen työurani aikana nähnyt monenlaista työpaikkakiusaamista. Yhteistä näille on, että kiusattu on itse enemmän tai vähemmän syypää tilanteeseensa.
Yksi laski ilkeämielistä leikkiä muista ja kun sai samalla mitalla takaisin, uhriutui kiusatuksi. Toisella tyypillä taitaa olla kaksisuuntainen mielialahäiriö. Ensin se on oikein ystävällinen ja sitten kuin silmäniskusta sanoo jotain ilkeää. Kun sitten saa samalla mitalla takaisin, pahoittaa mielensä. Kolmas kaveri on kova päällepäsmäri ja aina mielestään oikeassa ja muita neuvomassa. Kun muut eivät toimi hänen toivomallaan tavallaan, tuntee tulleensa vähätellyksi.
Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon lisää.
Jos sinulla on 30-vuotinen kokemus kyseisestä ilmiöstä, voit varmaan meille kaikille kommentin jättäneille kertoa prosentuaalinen osuus siitä, mikä on ollut kiusatuksi tulemisen oma syy tilanteeseensa. Kuulostaa mahdolliselta, mutta ehkä myös ääriharvinaiselta. Itse en tällaiseen ole törmännyt ja olen ollut 20-vuotta työelämässä, TÄHÄN ASTI.
Harvoin muiden kaltainen, joukkoon sopeutuva, joutuu kiusatuksi. Yleensä he ovat jotenkin poikkeavia, vaikkeivät tätä itse välttämättä tunnista. Muistan, miten peruskoulussa kiusatuksi saattoi joutua joku hiljainen hissukka ilman mitään järjellistä syytä. Sen sijaan työelämässä nämä ovat havaintojeni mukaan poikkeuksetta tuoneet eriävät mielipiteensä kovaäänisesti esiin.
Eikä sillä, että minä mitenkään kiusaamista hyväksyisin tai puolustelisin.
Vierailija kirjoitti:
Ap: erota toisistaan yleinen selkäänpuukottaminen ja hiljaisuus kokouksissa sekä juuri sinun kiusaamisesi. Esimerkissä toiset eivät tehneet sinun kokouksessa ehdottamiasi asioita. Olisivatko alkaneet tehdä jonkun muun ehdottamia? Jos olisit ollut kokouksissa hiljaa, mikä olisi muuttunut?
Pomolla voi olla sama ongelma eli muut alaiset eivät tee ehdotuksia kokouksissa.
Miksi asioita pitäisi tehdä yhdessä? Kuka sitä vaatii?
Ydinasia ei ollut se, että eivät tehneet niitä asioita, joita ehdotettiin ja jotka kirjattiin ylös, että nämä tehdään ja näin toimitaan. Ydinasia on se, että pidetään suu kiinni eikä oteta mitään kantaa kokouksessa, se on mielestäni päätöksen hyväksymistä. Et voi olla hiljaa ja ajatella jälkikäteen, että en tee näin, koska en sanonut hyväksyväni sitä. Jätetään vaan nämä asiat yhden hoitoon ja puhutaan selän takana toisen kanssa kuinka haluttais tehdä asiat toisella tapaa ja koska ei haluta tehdä sovitulla tavalla, niin jätetään yhteiset työt yhden tehtäväksi.
Minusta se on kiusaamista, jos yhden kanssa ei sovita mistään mitään miten yhteiset hommat tehtäisiin. Sitten ne teen minä aina, kun huomaan ettei kukaan muu ole laittanut tikkua ristiin niiden eteen. Tylsintä on, että sanotaan, ettei ehditty sun loman aikana. Miksei sitten tehnyt rästiin jääneitä hommia sen jälkeen, kun olin palannut töihin?
Vierailija kirjoitti:
Ap: erota toisistaan yleinen selkäänpuukottaminen ja hiljaisuus kokouksissa sekä juuri sinun kiusaamisesi. Esimerkissä toiset eivät tehneet sinun kokouksessa ehdottamiasi asioita. Olisivatko alkaneet tehdä jonkun muun ehdottamia? Jos olisit ollut kokouksissa hiljaa, mikä olisi muuttunut?
Pomolla voi olla sama ongelma eli muut alaiset eivät tee ehdotuksia kokouksissa.
Miksi asioita pitäisi tehdä yhdessä? Kuka sitä vaatii?
Ei asioita tarvitse tehdä yhdessä, mutta on asioita, jotka on yhteisiä.
Itseäni on alkanut kiusaamaan lähimmät työkaverit, jotka ovat tottuneet siihen, että mä teen vaikka omalla ajallani hommat, jotta ne tulee tehtyä. Kun sitten jaksaminen ei enää riittänyt ja heidän olisikin pitänyt tehdä enemmän, niin en enää ollutkaan lähin työkaveri heille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimies aiheuttaa työpaikalla porukan jakautumisen kahteen leiriin. Esimies suosii suosikkejaan, jotka nuoleskelevat. Nämä saavat kaikenlaisia etuja ynnä palkanlisiä. Sitten on toinen puoli työntekijöistä, joita kyykytetään ja joita ei suosita. Nuoleskelijat puhuvat esimiehelle kaikenlaista pahaa tai epäedullista ei-suosikeista. Lopputulos: työt kärsivät, eikä porukan kesken vallitse luottamusta.
Tervepäinen esimies ei toimi näin vaan on tasapuolinen. Narsismiin kuuluu leireihin jako. Narsistilla on usein suuri hovi. Hovin ulkopuolisia narsisti syrjii näkyvästi ja siten valta kasvaa. Hovi mielistelee entistä enemmän. Nähty, kuultu ja koettu.
Jostain syystä esimiehiksi päätyy ja hakeutuu sellaisia, joista viimeksi pitäisi esimiehiä tehdä.
Näin se usein menee. Narsistinen ja täysin seko ex-esimieheni istuu tällä hetkellä vankilassa omia bisneksiään koskevasta talousrikoksesta, en voi sanoa etten tuntisi suurta nautintoa siitä että jäi kiinni!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap: erota toisistaan yleinen selkäänpuukottaminen ja hiljaisuus kokouksissa sekä juuri sinun kiusaamisesi. Esimerkissä toiset eivät tehneet sinun kokouksessa ehdottamiasi asioita. Olisivatko alkaneet tehdä jonkun muun ehdottamia? Jos olisit ollut kokouksissa hiljaa, mikä olisi muuttunut?
Pomolla voi olla sama ongelma eli muut alaiset eivät tee ehdotuksia kokouksissa.
Miksi asioita pitäisi tehdä yhdessä? Kuka sitä vaatii?
Ydinasia ei ollut se, että eivät tehneet niitä asioita, joita ehdotettiin ja jotka kirjattiin ylös, että nämä tehdään ja näin toimitaan. Ydinasia on se, että pidetään suu kiinni eikä oteta mitään kantaa kokouksessa, se on mielestäni päätöksen hyväksymistä. Et voi olla hiljaa ja ajatella jälkikäteen, että en tee näin, koska en sanonut hyväksyväni sitä. Jätetään vaan nämä asiat yhden hoitoon ja puhutaan selän takana toisen kanssa kuinka haluttais tehdä asiat toisella tapaa ja koska ei haluta tehdä sovitulla tavalla, niin jätetään yhteiset työt yhden tehtäväksi.
Minusta se on kiusaamista, jos yhden kanssa ei sovita mistään mitään miten yhteiset hommat tehtäisiin. Sitten ne teen minä aina, kun huomaan ettei kukaan muu ole laittanut tikkua ristiin niiden eteen. Tylsintä on, että sanotaan, ettei ehditty sun loman aikana. Miksei sitten tehnyt rästiin jääneitä hommia sen jälkeen, kun olin palannut töihin?
Jos ehdottaja on aina sama henkilö, kenen tehtävä on valvoa että työt tehdään? Ovatko yhteiset työt näitä kokouksessa ehdotettuja? Äänestettiinkö asioista? Jos pomo ei ole aiemmin mitenkään reagoinut, vaikka ihmiset eivät kommentoi kokouksissa ja sitten sopivat keskenään mitä tekevät, onko pomolle väliä, tehdäänkö kokouksessa puhutut työt?
En tunne myötätuntoa ihmisiä kohtaan, jotka ideoivat yksipuolisesti muille tekemistä. Etkö voinut tehdä ehdottamiasi töitä lomasi jälkeen vai oliko kyse joistain muista töistä?
Todella monta esimerkkiä siitä että silmätikuksi joutuu kun ei ota osaa kuppikuntiin. Itse pyrin olemaan "kaveria" eri osastojen työntekijöiden välillä edellisessä työpaikassani josta lopulta sain potkut minusta levitettyjen perättömien valheiden takia. Varmaan tietämättäni olin hyvää pataa jonkun väärän tahon kanssa. Huhujen levittäjää minulle ei kerrottu. Jäljestä päin kuulin että puhuivat työpaikalla minun irtisanoutuneen vaikka sain potkut. Pääluottamusmies oli puolellani mutta johto ilmoitti etteivät voi ottaa riskiä että valheet olisivatkin totta. Pyysivät toki minua irtisanoutumaan itse mutten tietenkään suostunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap: erota toisistaan yleinen selkäänpuukottaminen ja hiljaisuus kokouksissa sekä juuri sinun kiusaamisesi. Esimerkissä toiset eivät tehneet sinun kokouksessa ehdottamiasi asioita. Olisivatko alkaneet tehdä jonkun muun ehdottamia? Jos olisit ollut kokouksissa hiljaa, mikä olisi muuttunut?
Pomolla voi olla sama ongelma eli muut alaiset eivät tee ehdotuksia kokouksissa.
Miksi asioita pitäisi tehdä yhdessä? Kuka sitä vaatii?
Ydinasia ei ollut se, että eivät tehneet niitä asioita, joita ehdotettiin ja jotka kirjattiin ylös, että nämä tehdään ja näin toimitaan. Ydinasia on se, että pidetään suu kiinni eikä oteta mitään kantaa kokouksessa, se on mielestäni päätöksen hyväksymistä. Et voi olla hiljaa ja ajatella jälkikäteen, että en tee näin, koska en sanonut hyväksyväni sitä. Jätetään vaan nämä asiat yhden hoitoon ja puhutaan selän takana toisen kanssa kuinka haluttais tehdä asiat toisella tapaa ja koska ei haluta tehdä sovitulla tavalla, niin jätetään yhteiset työt yhden tehtäväksi.
Minusta se on kiusaamista, jos yhden kanssa ei sovita mistään mitään miten yhteiset hommat tehtäisiin. Sitten ne teen minä aina, kun huomaan ettei kukaan muu ole laittanut tikkua ristiin niiden eteen. Tylsintä on, että sanotaan, ettei ehditty sun loman aikana. Miksei sitten tehnyt rästiin jääneitä hommia sen jälkeen, kun olin palannut töihin?
Jos ehdottaja on aina sama henkilö, kenen tehtävä on valvoa että työt tehdään? Ovatko yhteiset työt näitä kokouksessa ehdotettuja? Äänestettiinkö asioista? Jos pomo ei ole aiemmin mitenkään reagoinut, vaikka ihmiset eivät kommentoi kokouksissa ja sitten sopivat keskenään mitä tekevät, onko pomolle väliä, tehdäänkö kokouksessa puhutut työt?
En tunne myötätuntoa ihmisiä kohtaan, jotka ideoivat yksipuolisesti muille tekemistä. Etkö voinut tehdä ehdottamiasi töitä lomasi jälkeen vai oliko kyse joistain muista töistä?
Toi eka lause oli ehkä vähän väärän kuvan antava. Kyse ei ole uusien asioiden ideoimisesta vaan olemassa olevien kasaantuvien yhteisten asioiden tekemistä ja miten ne saataisiin tehtyä nopeiten ja järkevimmin pois. Kasaantuessaan kaikki vaan vie liikaa aikaa ja meillä on hyvin kiireiset aikataulut, jotka toistuvat hyvin lyhyellä aikavälillä. Niitä kasaantuvia hommia ei ehdi yksi hoitamaan.
Omalla kohdallani alkoi selvästi ammattikateudesta. Kiusaajalla vähemmän koulutusta ja myös kokemusta vain pikkufirmoista. Itsetunnon kanssa hänellä taisi olla suurimmat ongelmat. Tarvittiin tietysti myös epäpätevä esimies, johon valheet upposi.
Onneksi sain talon sisällä siirron aivan uusiin tehtäviin ja viihdyin yli eläkeiän.
Mun kohdalla se lähti ihan kiusaajan omasta epävarmuudesta ja/tai vallanhimosta. Alallamme on kilpailua ylitarjonnasta johtuen. Pääsin vastavalmistuneena vähän tuurilla sijaiseksi työpaikkaan, jossa hän oli vakituisena. Alussa hän oli etäisen kohtelias, mutta huomattuaan minun pärjäävän odotettua paremmin, alkoi jäynien teko ja negaaminen. Tuurini oli, ettei hänellä ollut työpaikalla samanmielisten porukkaa ja pääsin jonkin ajan kuluttua vaihtamaan toiseen toimipisteeseen, tällä kertaa vakituiseksi. Silloin tällöin joudun hänen kanssaan tekemisiin työn merkeissä, mutta nyt kun hän ei kuvittele pääsevänsä minusta eroon, on kovin toinen ääni kellossa. Tunnen häntä kohtaan jotain inhon ja säälin välimuotoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap: erota toisistaan yleinen selkäänpuukottaminen ja hiljaisuus kokouksissa sekä juuri sinun kiusaamisesi. Esimerkissä toiset eivät tehneet sinun kokouksessa ehdottamiasi asioita. Olisivatko alkaneet tehdä jonkun muun ehdottamia? Jos olisit ollut kokouksissa hiljaa, mikä olisi muuttunut?
Pomolla voi olla sama ongelma eli muut alaiset eivät tee ehdotuksia kokouksissa.
Miksi asioita pitäisi tehdä yhdessä? Kuka sitä vaatii?
Ydinasia ei ollut se, että eivät tehneet niitä asioita, joita ehdotettiin ja jotka kirjattiin ylös, että nämä tehdään ja näin toimitaan. Ydinasia on se, että pidetään suu kiinni eikä oteta mitään kantaa kokouksessa, se on mielestäni päätöksen hyväksymistä. Et voi olla hiljaa ja ajatella jälkikäteen, että en tee näin, koska en sanonut hyväksyväni sitä. Jätetään vaan nämä asiat yhden hoitoon ja puhutaan selän takana toisen kanssa kuinka haluttais tehdä asiat toisella tapaa ja koska ei haluta tehdä sovitulla tavalla, niin jätetään yhteiset työt yhden tehtäväksi.
Minusta se on kiusaamista, jos yhden kanssa ei sovita mistään mitään miten yhteiset hommat tehtäisiin. Sitten ne teen minä aina, kun huomaan ettei kukaan muu ole laittanut tikkua ristiin niiden eteen. Tylsintä on, että sanotaan, ettei ehditty sun loman aikana. Miksei sitten tehnyt rästiin jääneitä hommia sen jälkeen, kun olin palannut töihin?
Jos ehdottaja on aina sama henkilö, kenen tehtävä on valvoa että työt tehdään? Ovatko yhteiset työt näitä kokouksessa ehdotettuja? Äänestettiinkö asioista? Jos pomo ei ole aiemmin mitenkään reagoinut, vaikka ihmiset eivät kommentoi kokouksissa ja sitten sopivat keskenään mitä tekevät, onko pomolle väliä, tehdäänkö kokouksessa puhutut työt?
En tunne myötätuntoa ihmisiä kohtaan, jotka ideoivat yksipuolisesti muille tekemistä. Etkö voinut tehdä ehdottamiasi töitä lomasi jälkeen vai oliko kyse joistain muista töistä?
Ylianalysointia. Tällee ne kiusaajatkin työpaikalla toimii.
Mulla se alkoi heti kun aloitin uudessa työpaikassa. Mulla oli sama koulutus kuin muilla tiimiläisillä mutta taustani ja työhistoriani olivat hyvin erilaiset kuin muilla. Tyyppi joka piti itseään tiimin johtajana (mutta virallisesti oli samassa asemassa kuin muutkin) otti mut heti hampaisiinsa. En voinut sanoa melkein mitään kun hän arvosteli ja moitti. Näin jälkeenpäin ajatellen luulen että hän koki asemansa uhatuksi juuri erilaisen taustani takia. Tämä oli sikälikin tyhmää että olen käytökseltään hillitty enkä mene mukaan mihinkään valtataisteluihin.
Vierailija kirjoitti:
Olen autisminkirjolla oleva nainen. Minua on aina kiusattu töissä ja koulussa. Yksi työpaikka oli jossa en tullut kiusatuksi. Viihdyin siellä 7 vuotta, sitten vaihdoin alaa. Kiusaaminen alkoi yleensä ensimmäisen vuoden aikana.
Korkeakoulututkintoja on pari.
Voin olla aivan täysin väärässä mitä nyt kirjoitan. Auttaisiko tilanteeseen että kun aloitat uudessa työpaikassa ja tutustut siellä ihmisiin niin kerrot avoimesti että olet autisminkirjolla, ehkä vielä yhdellä lauseella selvennät mitä se sinun tapauksessasi merkitsee. Ehkä työkaverit kohtelisivat sinua paremmin kun ymmärtävät sinua ja erilaisuuttasi. Vai luuletko että tästä olisi enemmän haittaa kuin hyötyä?
Työpaikallamme oli ollut suht hyvä henki, mutta se muuttui kuin taikaiskusta uuden epäpätevän toimistopäällikön myötä, joka alkoi kiusaamaan minua.
Asiakaspuhelun aikana hän saattoi tulla tökkimään niskaani sormella!
PC-taidot olivat surkeat ja kysyi usein minulta neuvoa, tietty neuvoin iloisena, josta hän kerran suuttui ja huusi naama punaisena, että sinäkin luulet osaavasi kaikki.
Tokaisin, että työhöni kuuluu osata useita eri tehtäviä. Tilintarkastajat (3) heittivät naisen pellolle puolen vuoden jälkeen.
Kuinka ollakaan tilalle palkattiin saman niminen uusi päällikkö, joka oli tukastaan ja vaatteistaan niin neuroottinen, että se heijastui jopa työtehtäviin. Tämäkin nainen sai kenkää puolen vuoden jälkeen.
Siinä ehti pyörähtää jo kolmaskin neurootikko, kenkää.
Syynä oli huono rekry, tai kokonaan sen puute ja pomot kävivät tilintarkastajien kanssa keskustelun, että miten voi palkata niin osaamatonta porukkaa.
Itse tein firmassa 30 vuotta töitä eri tehtävissä ja pidin ylipäätään yrityksestä.