Yhteenmuutto toisen pitkäaikaiseen kotiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ostimme yhteisen pienen kaksion, miehelle jäi iso omakotitalo, johon poikansa muutti. Olihan se jotenkin kurjaa, kun menetettiin iso piha ja rantasauna ja asutaan 43 neliössä, mutta kun minulla ei rahat riittäneet enempään. Luulin, että voidaan olla kesät miehen omakotitalossa tai ainakin isolla rantasaunalla, mutta olin väärässä, ei sinne ollut minulla enää mitään asiaa. Mies on kaikki viikonloput vanhassa kodissaan.

Ja olet noin inhottavan miehen kanssa koska? Onko sua siis ihan kielletty menemästä sinne mukaan viikonloppuisin?

Se on miehen pojan koti, ei miehen. Ei ole minun vikani, että en siellä viihtynyt ja halusin yhteisen, mutta kun ei ollut varaa kuin tähän. Miehellä olisi ollut, mutta jätti talon mieluummin itselleen ja antaa pojan asua. Itsehän minä halusin sellaisen kodin, jossa miehellä ei ole muistoja, joten tämä on paras ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ostimme yhteisen pienen kaksion, miehelle jäi iso omakotitalo, johon poikansa muutti. Olihan se jotenkin kurjaa, kun menetettiin iso piha ja rantasauna ja asutaan 43 neliössä, mutta kun minulla ei rahat riittäneet enempään. Luulin, että voidaan olla kesät miehen omakotitalossa tai ainakin isolla rantasaunalla, mutta olin väärässä, ei sinne ollut minulla enää mitään asiaa. Mies on kaikki viikonloput vanhassa kodissaan.

Teillähän on terve suhde, varmasti ihan täynnä rakkautta?

Mitä sairasta tuossa on? Ei kai kukaan halua isänsä nyxää omaan kotiinsa viikonloppuisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ostimme yhteisen pienen kaksion, miehelle jäi iso omakotitalo, johon poikansa muutti. Olihan se jotenkin kurjaa, kun menetettiin iso piha ja rantasauna ja asutaan 43 neliössä, mutta kun minulla ei rahat riittäneet enempään. Luulin, että voidaan olla kesät miehen omakotitalossa tai ainakin isolla rantasaunalla, mutta olin väärässä, ei sinne ollut minulla enää mitään asiaa. Mies on kaikki viikonloput vanhassa kodissaan.

Teillähän on terve suhde, varmasti ihan täynnä rakkautta?

Voi sinua katkeraa erolasta tai erolasten äitiä :(

Mitä sairasta tuossa on? Ei kai kukaan halua isänsä nyxää omaan kotiinsa viikonloppuisin?

Ettekö voi odottaa, että miehen teinit muuttavat pois ja ostaa sitten yhteisen uuden kodin?

Vierailija kirjoitti:

Ettekö voi odottaa, että miehen teinit muuttavat pois ja ostaa sitten yhteisen uuden kodin?

Se onkin tämän hetken suunnitelma, mutta siihenkin on sen verran aikaa vielä että pelkään suhteen lopahtavan ennen sitä. Minä olen se joka joutuu olosuhteiden pakosta kulkemaan kotien väliä enemmän, ja alan olemaan jo aika kypsä siihen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Asuisin jossain lähellä mutta en yhdessä toisen talossa joka on täynnä sille merkityksellistä historiaa. Olisi vaan kyläilevä olo.

Välimatkaa ei nyttenkään ole ihan hirveästi. Sen verran kuitenkin ettei ihan huvikseen edestakaisin montaa kertaa päivässä viitsi ajella. Itse olisin valmis kyllä muuttamaan hänen nykyiselle asuinalueelle. Ehtona vain se että koti on molemmille uusi. Taloudellisesti tämä olisi myös mahdollista. Sen tein selväksi että en pysty muuttamaan hänen nykyiseen kotiin, koska se on vaan niin vahvasti hänen (ex-)perheensä koti jonne en usko kotiutuvani lasteni kanssa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö voi odottaa, että miehen teinit muuttavat pois ja ostaa sitten yhteisen uuden kodin?

Se onkin tämän hetken suunnitelma, mutta siihenkin on sen verran aikaa vielä että pelkään suhteen lopahtavan ennen sitä. Minä olen se joka joutuu olosuhteiden pakosta kulkemaan kotien väliä enemmän, ja alan olemaan jo aika kypsä siihen.

Ap

Ehdota, että parin kuukauden ajan tapaatte vaan sun luona, sittenhän sen näkee kuinka paljon mies on valmis panostamaan yhdessäoloon omalla kustannuksellaan. 

Jos suhde lopahtaa siihen, ettet muuta miehen kanssa samaan asuntoon, niin onko tuollainen suhde edes vaivan arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Mun ystäväni muutti miehensä ex:n kanssa rakentamaan taloon. Häntä häiritsi alkuun muutamat ex:n valinnat esim . sisustuksen suhteen, aikanaan remontoivat taloa sitten enemmän omaan makuun. 

Ihan samalla tavalla haluaisin "remontoida anopin ulos" jos päätyisin asumaaan miehen lapsuudenkotiin. Kälyni asuu "aanoppi-museossa" jossa mitään ei saisi muuttaa, mua ahdistaisi. 

Ihme asetelma, jos just nainen pitää remontoida pois. Mä haluaisin remontoida pois appiukon kädenjäljen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ostimme yhteisen pienen kaksion, miehelle jäi iso omakotitalo, johon poikansa muutti. Olihan se jotenkin kurjaa, kun menetettiin iso piha ja rantasauna ja asutaan 43 neliössä, mutta kun minulla ei rahat riittäneet enempään. Luulin, että voidaan olla kesät miehen omakotitalossa tai ainakin isolla rantasaunalla, mutta olin väärässä, ei sinne ollut minulla enää mitään asiaa. Mies on kaikki viikonloput vanhassa kodissaan.

Teillähän on terve suhde, varmasti ihan täynnä rakkautta?

Mitä sairasta tuossa on? Ei kai kukaan halua isänsä nyxää omaan kotiinsa viikonloppuisin?

Sairasta on se, että isä on poikansa luona kaikki viikonloput.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö voi odottaa, että miehen teinit muuttavat pois ja ostaa sitten yhteisen uuden kodin?

Se onkin tämän hetken suunnitelma, mutta siihenkin on sen verran aikaa vielä että pelkään suhteen lopahtavan ennen sitä. Minä olen se joka joutuu olosuhteiden pakosta kulkemaan kotien väliä enemmän, ja alan olemaan jo aika kypsä siihen.

Ap

Ehdota, että parin kuukauden ajan tapaatte vaan sun luona, sittenhän sen näkee kuinka paljon mies on valmis panostamaan yhdessäoloon omalla kustannuksellaan. 

Näinpä. Näkee sen vaivan, mikä liikkumisessa paikkojen välillä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö voi odottaa, että miehen teinit muuttavat pois ja ostaa sitten yhteisen uuden kodin?

Se onkin tämän hetken suunnitelma, mutta siihenkin on sen verran aikaa vielä että pelkään suhteen lopahtavan ennen sitä. Minä olen se joka joutuu olosuhteiden pakosta kulkemaan kotien väliä enemmän, ja alan olemaan jo aika kypsä siihen.

Ap

Mitkä olosuhteet pakottavat?

Minä asuin hetken aikaa mieheni ja hänen eksänsä ja heidän lasten entisessä yhteisessä kodissa. Pystyin sietämään siellä oloa, ehkä sen takia että talo oli kiva ja omaa pihaa toisin kuin kerrostaloasunnossa jossa olin tottunut asumaan. Mutta ei se ikinä kodilta tuntunut ja oli vahva tunne etten kotiudu sinne. Halusin aloittaa puhtaalta pöydältä kummallekin uudessa kodissa. Jos mies ei olisi tähän suostunut, olisin lopettanut suhteen.

Miehen lapsille ei ole mitenkään traumatisoiva kokemus muuttaa pois lapsuudenkodista. Monet ihan ydinperheidenkin lapset kokevat sen lapsena tai teini-ikäisenä. Lapsiin ei siis ainakaan voi vedota syynä miksei voisi muuttaa. Itse en ainakaan jäisi suhteeseen jossa asunto on miehelle tärkeämpi kuin parisuhde minun kanssa.

Oma mieheni oli muuton hetkellä ja vähän sen aikaa todella suruissaan ja hänestä tuntui pahalta luopua vanhaan kotiin liittyvistä muistoista. Mutta sitä kesti hetken aikaa ja pian tuosta toipui ja nauttii uudesta kodista. On sanonutkin että ihanan vapauttavaa asua kodissa joka ei millään tavalla enää muistuta eksästä. Myös hänen lapset viihtyvät uudessa kodissa eivätkä haikaile lapsuudenkotiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ostimme yhteisen pienen kaksion, miehelle jäi iso omakotitalo, johon poikansa muutti. Olihan se jotenkin kurjaa, kun menetettiin iso piha ja rantasauna ja asutaan 43 neliössä, mutta kun minulla ei rahat riittäneet enempään. Luulin, että voidaan olla kesät miehen omakotitalossa tai ainakin isolla rantasaunalla, mutta olin väärässä, ei sinne ollut minulla enää mitään asiaa. Mies on kaikki viikonloput vanhassa kodissaan.

Teillähän on terve suhde, varmasti ihan täynnä rakkautta?

Mitä sairasta tuossa on? Ei kai kukaan halua isänsä nyxää omaan kotiinsa viikonloppuisin?

Onko sinne miehen pakko mennä joka viikonloppu sinne vanhaan kotiin ja jättää ap yksin sinne kaksioon? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö voi odottaa, että miehen teinit muuttavat pois ja ostaa sitten yhteisen uuden kodin?

Se onkin tämän hetken suunnitelma, mutta siihenkin on sen verran aikaa vielä että pelkään suhteen lopahtavan ennen sitä. Minä olen se joka joutuu olosuhteiden pakosta kulkemaan kotien väliä enemmän, ja alan olemaan jo aika kypsä siihen.

Ap

Mitkä olosuhteet pakottavat?

Lapset.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos suhde lopahtaa siihen, ettet muuta miehen kanssa samaan asuntoon, niin onko tuollainen suhde edes vaivan arvoinen.

Mahdoton sanoa tässä kohtaa, aika näyttää lopahtaako.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö voi odottaa, että miehen teinit muuttavat pois ja ostaa sitten yhteisen uuden kodin?

Se onkin tämän hetken suunnitelma, mutta siihenkin on sen verran aikaa vielä että pelkään suhteen lopahtavan ennen sitä. Minä olen se joka joutuu olosuhteiden pakosta kulkemaan kotien väliä enemmän, ja alan olemaan jo aika kypsä siihen.

Ap

Mitkä olosuhteet pakottavat?

Lapset.

Ap

Miten? Jos molemmilla lapsia niin miten sinun kulkeminen on helpompaa?

Itse laittaisin suhteen jatkumisen ehdoksi yhteisen kodin. Ei mitään toisen nurkkiin muuttamista. Jos se on miehestä liian rankkaa niin valintahan on silloin selvä mikä on tärkeintä.

Odottakaa, että lapset muuttava pois, niin ette tarvitse sitten niin isoa yhteistä kotia. 

Vierailija kirjoitti:

Odottakaa, että lapset muuttava pois, niin ette tarvitse sitten niin isoa yhteistä kotia. 

Tämä! Turha muutamaksi vuodeksi hankkia kovin isoa kämppää. Jos suhde kuolee kulkemiseen niin ehkä se ei niin hyvä suhde ollutkaan. Ja jos itse et jaksa kulkea niin nyt tarjoutuu miehelle mahis näyttää onko hän valmis näkemään vaivaa suhteen eteen

Minulla on vahva aavistus, että taas on ihan keksitty avaus.

Minä muutin puolisoni omistamaan asuntoon hänen kotipaikkakunnalleen. Hän oli asunut täällä noin 20 vuotta ensin edellisen puolisonsa kanssa, sitten yksin. Muutosta saakka tämä on ollut myös minun kotini. Ja tavallaan oli jo sitä ennen, rakensimme tänne minulle kasvihuoneen ja minulla oli käytössäni kaappeja ja tietysti täällä ollessani elettiin ihan tavallista arkea, siivottiin, laitettiin ruokaa, hankittiin ruoanlaittovälineitä jne.

Puolisollani ei ole lapsia, minulla on yksi, mutta ei lapsenlapsia eikä niitä ole tulossa. Jos puolisoni kuolee minua ennen, on päivänselvää, että muutan tästä hyvin nopeasti pois. Ei tulisi mieleenikään jäädä yksin asumaan haja-asutusalueelle isoon, vanhaan ok-taloon. Mutta siihen saakka tämä on koti. Tai ehkä sitten, kun pääsen eläkkeelle, toteutamme sen mistä välillä haaveilemme ja muutamme lämpimämpään.