Ihan sama mitävteen, väärin menee.
Ihan pelottaa vastata tulevan ex-puolison puheluihin, kun ei koskaan tiedä mitä sieltä tulee. Aivan sama mitö teen, miten toimin, mitä sanon, kaikki menee väärin.
Varmaan tämä on joku viha vaihe jolla irrottautuu minusta. Mutta pahalle tuntuu. Miten eroaminen voikin sattua näin paljon.
Tuskaa ei auta se että näkee kuinka myös lapsiin sattuu. Keskittyminen heillä koulussa ja harrastuksissa vaikeaa. Kotona kiukutellaan.
Oon ihan loppu.
Kommentit (5)
Ei mulla ole ketään kenelle puhua. Kukaan ei edes tiedä että avioero käynnissä.
Välillä vaan murenen, enkä osaa olla edes se viisas aikuinen. Osaan kyllä pyytää anteeksi.
Kuormaa on liikaa.
Pelottaa että lapset lähtee isänsä mukaan kun romahtelen.
Kannattaa kokeilla jotain tollasta tukipuhelinta. Ei ne välttämättä osaa auttaa sinänsä, mutta pelkkä puhuminenkin tosiaan auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla ole ketään kenelle puhua. Kukaan ei edes tiedä että avioero käynnissä.
Välillä vaan murenen, enkä osaa olla edes se viisas aikuinen. Osaan kyllä pyytää anteeksi.
Kuormaa on liikaa.
Pelottaa että lapset lähtee isänsä mukaan kun romahtelen.
Mielummin on avoin kuin että lapset kärsii tunteiden salailun takia. Isähän saattaa sinusta puhua ties mitä kakkaa lapsille. Kannattaa pitää hyvä keskusteluyhteys lapsiin ja tottakai olla perillä heidän tuntemuksistaan. Pitäkää yhtä.
Mites jotkut tällaiset perheneuvola palvelut tai muut josta saa juurikin avioeroon tukea?
Onhan toi kyllä raskasta. Onko sulla kavereita tai sukulaisia jotka jaksaa kuunnella? Puhu niiden kanssa, mutta varo ettet ala kaataa kaikkea pahaa oloa niiden päälle.
Jos ei ole, soita vaikka sitten johonkin kirkon tukipuhelimeen. Ei siitä sen kummempaa hyötyä ole, mutta pääset ainakin vähän purkamaan sydäntäsi. Kyllä sekin vähän auttaa.