Mulla on kamala olo

Ei lapset siitä mene rikki jos näkevät sun itkevän. Mutta se vahingoittaa jos et heille puhu.

Jos jaksat niin pura tänne vähän tuntemuksia... Mikä itkettää tällä hetkellä? Onko se vain tilapäinen olo vai onko jo pitkään jokin vaivannut?

Minkä ikäiset lapset ovat? Ei aina tarvitse olla vahva ja olla näyttämättä tunteita.

Eikö sun pitäis hoitaa sun kakarat unille eikä olla puhelimella?

Vierailija kirjoitti:

Eikö sun pitäis hoitaa sun kakarat unille eikä olla puhelimella?

Pidä sä turpas kiinni, kun et tiedä lastenhoidosta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sun pitäis hoitaa sun kakarat unille eikä olla puhelimella?

Pidä sä turpas kiinni, kun et tiedä lastenhoidosta mitään.

Pistäpä nyt se pää tyynyyn ja mene nukkumaan.

Ok

Itse osaan toimia normaalisti vaikka oloni olisi kamala. En ole heikko.

Jos ei ole ketään kelle puhua, niin varaisin ajan vaikka terveyskeskuksen omalääkärille. Se voi auttaa jo paljon, että menee vastaanotolle ensimmäisen kerran ja saa kerrottua pahasta olostaan toiselle ihmiselle.

Tai jos aikoja saa vasta pitkän ajan päähän niin sitten joku kriisipuhelin tms.?

Vierailija kirjoitti:

Jos jaksat niin pura tänne vähän tuntemuksia... Mikä itkettää tällä hetkellä? Onko se vain tilapäinen olo vai onko jo pitkään jokin vaivannut?

Minkä ikäiset lapset ovat? Ei aina tarvitse olla vahva ja olla näyttämättä tunteita.

7, 9 ja 14. Esikoisen kanssa on niin rankkaa. Koulusta tulee vaan paskaa palautetta koko pojasta. Lapsi on ihan rikki. Luulee että hän on ihan paska. Ei enää edes yritä mitään. Oireilee kotonakin. En saa sille mitään rajoja. Oon tehnyt kaikkeni ja kaikki menee koko ajan vaan enemmän perseelleen. Mä oon ihan paska äiti. Mulla ei oo tällä hetkellä töitä eikä rahaa mihinkään. Tää stressaa niin paljon. Lapset tarvitsee uusia vaatteita mutta ei mulla oo varaa sellaisiin mitä ne haluaa. Ei mulla oo varaa ees hyvään ruokaan. Tuntuu ihan paskalta. Ne haluais ta tarvitsis kaikkea mutta mä en voi ostaa sellaisia mitä ne haluaa kun ei oo rahaa. Töitä oon hakenu mutta mistään ei kuulu mitään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos jaksat niin pura tänne vähän tuntemuksia... Mikä itkettää tällä hetkellä? Onko se vain tilapäinen olo vai onko jo pitkään jokin vaivannut?

Minkä ikäiset lapset ovat? Ei aina tarvitse olla vahva ja olla näyttämättä tunteita.

7, 9 ja 14. Esikoisen kanssa on niin rankkaa. Koulusta tulee vaan paskaa palautetta koko pojasta. Lapsi on ihan rikki. Luulee että hän on ihan paska. Ei enää edes yritä mitään. Oireilee kotonakin. En saa sille mitään rajoja. Oon tehnyt kaikkeni ja kaikki menee koko ajan vaan enemmän perseelleen. Mä oon ihan paska äiti. Mulla ei oo tällä hetkellä töitä eikä rahaa mihinkään. Tää stressaa niin paljon. Lapset tarvitsee uusia vaatteita mutta ei mulla oo varaa sellaisiin mitä ne haluaa. Ei mulla oo varaa ees hyvään ruokaan. Tuntuu ihan paskalta. Ne haluais ta tarvitsis kaikkea mutta mä en voi ostaa sellaisia mitä ne haluaa kun ei oo rahaa. Töitä oon hakenu mutta mistään ei kuulu mitään. Ap

No sano niille että ei oo rahaa joten turhaan vinkuvat. Ja esikoisen pistät kuriin. Vedät sille niin tiukat rajat että perseily loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Itse osaan toimia normaalisti vaikka oloni olisi kamala. En ole heikko.

Hyvät sulle. Voit perustaa jonkun Facebook Voittaja olo-ryhmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos jaksat niin pura tänne vähän tuntemuksia... Mikä itkettää tällä hetkellä? Onko se vain tilapäinen olo vai onko jo pitkään jokin vaivannut?

Minkä ikäiset lapset ovat? Ei aina tarvitse olla vahva ja olla näyttämättä tunteita.

7, 9 ja 14. Esikoisen kanssa on niin rankkaa. Koulusta tulee vaan paskaa palautetta koko pojasta. Lapsi on ihan rikki. Luulee että hän on ihan paska. Ei enää edes yritä mitään. Oireilee kotonakin. En saa sille mitään rajoja. Oon tehnyt kaikkeni ja kaikki menee koko ajan vaan enemmän perseelleen. Mä oon ihan paska äiti. Mulla ei oo tällä hetkellä töitä eikä rahaa mihinkään. Tää stressaa niin paljon. Lapset tarvitsee uusia vaatteita mutta ei mulla oo varaa sellaisiin mitä ne haluaa. Ei mulla oo varaa ees hyvään ruokaan. Tuntuu ihan paskalta. Ne haluais ta tarvitsis kaikkea mutta mä en voi ostaa sellaisia mitä ne haluaa kun ei oo rahaa. Töitä oon hakenu mutta mistään ei kuulu mitään. Ap

Ota yhteyttä sossuun(perustoimeentulotuki ja mahdollinen lasu lapsistasi. Lapsiasi ei oteta huostaan. Saat vaan apua) ja kirkon diakoniaan(ei tuu jeesustelua). Saat apua niistä. Hope Ry:stäkin saat. Lapsille turvalliset rajat ja olosuhteet ja ole rationaalinen niiden kans. Ymmärrän lasten hädän, kun et voi tarjota heille samaa kuin muut perheet tekee lapsilleen, mutta teroita lapsillesi päähän, että sun tilanne on väliaikaikaista. Nyt on vaan vaan suunta ylöspäin.  Vietä paljon aikaa lastesi kanssa, mutta niin, että sun mielenterveys säilyy. Sun pitää itsekin päästä vapaalle.

T: Toinen vähän vastaavanlaisessa tilanteessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos jaksat niin pura tänne vähän tuntemuksia... Mikä itkettää tällä hetkellä? Onko se vain tilapäinen olo vai onko jo pitkään jokin vaivannut?

Minkä ikäiset lapset ovat? Ei aina tarvitse olla vahva ja olla näyttämättä tunteita.

7, 9 ja 14. Esikoisen kanssa on niin rankkaa. Koulusta tulee vaan paskaa palautetta koko pojasta. Lapsi on ihan rikki. Luulee että hän on ihan paska. Ei enää edes yritä mitään. Oireilee kotonakin. En saa sille mitään rajoja. Oon tehnyt kaikkeni ja kaikki menee koko ajan vaan enemmän perseelleen. Mä oon ihan paska äiti. Mulla ei oo tällä hetkellä töitä eikä rahaa mihinkään. Tää stressaa niin paljon. Lapset tarvitsee uusia vaatteita mutta ei mulla oo varaa sellaisiin mitä ne haluaa. Ei mulla oo varaa ees hyvään ruokaan. Tuntuu ihan paskalta. Ne haluais ta tarvitsis kaikkea mutta mä en voi ostaa sellaisia mitä ne haluaa kun ei oo rahaa. Töitä oon hakenu mutta mistään ei kuulu mitään. Ap

Pää pois perseestä. Töitä on kun otat vastaan etkä nirsoile. Kaali on halpaa ja hyvää. Perseilevä lapsi kuriin.

Köyhyys on kauheaa, se aiheuttaa stressiä ja ahdistusta ilman lapsiakin. Eli jos sua ahdistaa, niin ei ihme. Voi kun sulla olisi joku, joka tukisi sua. Oletko minkä ikäinen? Pystytkö juttelemaan omille vanhemmille tai jollekin sukulaiselle? Arvaan kyllä jo etukäteen, ettet, olisit varmaan jo käyttänyt näitä helppoja keinoja.

14 on hankala ikä. Ja äiti haluaa parasta lapsilleen, kuten nyt niitä vaatteita, joita lapset haluavat. Mutta usko pois, eniten lapsi haluaa äidin rakkautta. Oletko koskaan jutellut lapsille teidän taloudellisesa tilanteesta?

Jos pystytte, jutelkaa joskus siitä, minkä verran teillä on rahaa käytössä kuukaudessa ja mitä menee ruokaa jne.

Meillä ei koskaan puhuttu rahasta numeroina konkreettisesti. Köyhyys oli vain jotain epämääräistä, joka leijui ilmassa. Näin jälkikäteen olisin toivonut, että asioista olisi puhuttu. Että se köyhyys ja siitä selviäminen olisi ollut yhteinen projekti koko perheelle ja olisimme voineet yhdessä tehdä töitä sen eteen, että siitä selvitään. Äiti teki kaiken yksin, ja harmi kyllä se teki meistä lapsista vähän itsekkäitä tahattomasti. Me esimerkiksi halusimme samoja vaatteita kuin muut, koska ryhmäpaine. Mutta juurikin se yhteinen köyhyyttä vastaan toimiminen esim. säästämällä sähköä, hyväksymällä halvat vaatteet, säästäminen ruuassa tietäen mitä kaikki maksaa olisi tehnyt meistä lapsista parempia ihmisiä. Olisimme ymmärtäneet, miksi meillä ei ole niitä samoja vaatteita ja että siitä voi saada iloa, että yhdessä perheenä säästää. Meillä äiti säästi tavallaan henkisesti yksin, kärsi siitä yksin ja sillä tavalla jätti myös meidät lapset yksin.

Niinpä neuvoni on: juttele, pistä raha-asiat selkeästi esille ihan numeroina. Olkaa yhdessä vahvoja köyhyttä vastaan. Saatte siitä me vastaan köyhyys -fiilistä ja lähennytte.

Voimia sulle. Mä tunnen sun kurjan fiiliksen tänne asti ja toivon sulle ja teidän perheelle hyvää.