Järjettömiin mittasuhteisiin yltynyt riita pojan kanssa

Poika on 13 v, seiskaluokkalainen. Koko kouluajan hänellä on ollut haasteita kouluhommien kanssa. Kyse ei ole siitä ettei ymmärtäisi tai oppisi, vaan siitä ettei pysty ohjaamaan omaa toimintaansa lainkaan eikä edelleenkään ota lähestulkoon lainkaan vastuuta kouluhommista (läksyt, kokeisiin lukeminen, kirjat ja välineet mukana), ellen ole muistuttamassa ja varmistamassa onko tehty. Tai oikeastaan muistutus ei riitä, sillä hän toteaa että joo hoidan, teen, laitan, on repussa - kunnes selviää ettei ollutkaan. Eikä edes varmistaminen aina riitä, vaan oikeastaan jos kyse on hänelle epämieluisasta tekemisestä (kuten 95 % kouluun liittyvästä on), minun pitää patistaa tekemään ja sanoa jokaisesta vaiheesta (ensin keskustellaan mitä koulujuttuja pitää tehdä ja miksi, milloin tehdään, sitten kännykkä pois, kirjat esille, vihko esille (kun ensin ollaan käyty läpi miksi tehtävät tehdään vihkoon), kynä ja kumi esille).

Tänään oli juuri kuvatunlainen tilanne ja jokaisen kehoituksen sanoin n 5 kertaa. On ollut rankkaa huomata, että näennäisesti hyvin alkanut yläaste onkin ollut sitä, että läksyjä on tekemättä, tunneilla ei olla seurattu opetusta ja nyt ollaan pulassa kun ekat kokeet alkaa. Mitta tuli siis tänään täyteen, kun noin tunnin verran oli aloitettu läksyjen tekemistä/kokeisiin lukemista. Poika sitten siinä läksyjä tehdessä (kun vihdoin matikan kirja oli esillä) totesi, että sopi pelaavansa kaverin kanssa pleikkaa muutaman tunnin päästä. Tässä kohtaa kilahdin uupumuksesta ja todellakin kielsin koskemasta pleikkaan, kun läksyjen tekeminen oli jäätävän vaivan takana. Tästä sitten alkoi koko illan jatkunut riita, tuli huudettua ja otettua kaikki viihdevälineet pois ja komennettua poika sänkyyn 19.30.

Oon uupunut mutta tiedän, että tämä ei ole lähestulkoon pahimmasta päästä. Poika on aivan tolkuttoman itsepäinen ja tottelematon (nytkin istuu pimeässä olohuoneessa eikä pysty antamaan periksi että oikeasti menisi sänkyyn). En voi häntä sinne kantaa eikä uhkauksetkaan enää auta. Joten tulin itse makkariin rauhoittumaan. Tiedän, että koulusta olisi saatavilla joitain tukitoimia, jos poika alkaa kuormittumaan liikaa. Kouluhommat kuitenkin sujuu periaatteessa ihan ok, joten kovin isosta ongelmasta tässä ei koulun näkökulmasta ole.

Mutta siis, eihän tää vaan oikeasti voi olla näin vaikeaa! Mitä teen väärin, mitä pitäisi tehdä erilailla? Miksi hitossa se aloittaminen on niin vaikeaa? Pikkuveli 9 v. on ekasta luokasta lähtien hoitanut koulun kiitettävästi, läksyt oma-aloitteisesti ja muutenkin ymmärtää totella ja tehdä pyydettäessä. Joten ihan pelkästään kasvatuksen piikkiin esikoisen ongelmat ei voi mennä.

Taustatietona vielä, lasten isällä on luultavasti ADHD/ADD ja vakava lukihäiriö. Ja luonnollisesti isän keskittymis- ym. haasteiden vuoksi minä joudun kantamaan kaiken vastuun lasten koulunkäynnistä