Miksi pienemmissä kaupungeissa ihmiset on niin kovia tuijottamaan toisia ihmisiä?

Kuusamolaiset: 👀👀👀👀👀👀👀

Vierailija kirjoitti:

Yritä välttää omaa toisten tuijottamistasi, niin huomaat, etteivät ne muutkaan muuta kuin vilkaisseet... 

Tuijotusketju ei ole tuijotusketju ilman tätä kommenttia!

Vierailija kirjoitti:

Tänään seisoin bussipysäkillä ja oikeasti kävi ahdistamaan, kun edessäni seissyt mieshenkilö kääntyi ihan erikseen möllöttämään. Siirryin sitten toiseen kohtaan ja tämä tyyppi siirtyi myös tuijottamaan. Bussiin noustessa odotin, että kyylä menee ensin ja valitsin istumapaikakseni sellaisen kohdan, jonne tuolla mulkkaajalla ei ollut näköyhteyttä. Hyi hitto.

Sairasta. Mikä näitä vaivaa?

Maaseudulla on ihan sama juttu. Junttien elämä menee ihan sekaisin, kun näkevät jotain uutta ja tuntematonta.

Olipas hauska nähdä tällanen otsikko, kun itse olen miettinyt ihan samaa enkä ole kehdannut sitä kellekään sanoa ääneen.

Asuin Helsingissä 15 vuotta ja ah niin ihanaa kun sai olla todella huomaamaton, kun en ole ihminen joka kaipaa minkäänlaista huomiota.

Muutin kesällä pienempään kaupunkiin, siis kokonaan pois pks alueelta.

Törmään tuon tuostakin siihen että porukka tuijottaa. Ok, pukeudun kyllä tyylikkäästi ja koitan edes vähän ehostaa naamaani jos lähden keskustaan kaupoille, mutta en varmasti ole mitenkään normaalia huomiota herättävämpi. Monia kertoja olen huomannut että joku, ei vaan vilkase, vaan jää ihan tuijottamaan.

Puhumatta siitä kun käyn uimahalissa, vanhat miehet tuijottaa.... siis töllöttää.... ku vähä-älyset eivätkä edes käännä katsetta pois kun katson takas ja nostan vihasesti kulmiani tyyliin "mitä hittoo töllötät siinä".

Nimim. Takaisin stadiinko.......

Jopa eläimet tajuavat että tuijotus koetaan uhkaavana ja siksi eivät sitä tee. Mutta tämä "luomakunnan kuningas"! Mitä tekee hän? Tuijottaa vailla minkäänlaista häpyä!

Juu kyllä se on missä tahansa muussa kädellislaumassa hyvin uhkaava tilanne jos vain tuijotetaan, enteilee väkivaltaista yhteenottoa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on monesti tehnyt mieli käydä kysymässä asiaa tällaiselta tuijottelijalta, mutta ei ole rohkeus riittänyt. Kun voi olla joku avohoitotapaus.

Ei pelkästään voi olla vaan on avohoitotapaus. Suomen pienemmät kaupungit ovat täynnä avohoitotapauksia. Henkilö, jota he eivät ole aiemmin nähneet ja jos vielä sattuu olemaan näöltään tai vaatetukseltaan paikallisista poikkeava on heille todella iso asia. Ihan samalla tavalla, kun se, että Korhosen Masa tms. samalta tieltä on vaihtanut autoa uudempaan. Siitä riittää viikoiksi puhuttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Olipas hauska nähdä tällanen otsikko, kun itse olen miettinyt ihan samaa enkä ole kehdannut sitä kellekään sanoa ääneen.

Asuin Helsingissä 15 vuotta ja ah niin ihanaa kun sai olla todella huomaamaton, kun en ole ihminen joka kaipaa minkäänlaista huomiota.

Muutin kesällä pienempään kaupunkiin, siis kokonaan pois pks alueelta.

Törmään tuon tuostakin siihen että porukka tuijottaa. Ok, pukeudun kyllä tyylikkäästi ja koitan edes vähän ehostaa naamaani jos lähden keskustaan kaupoille, mutta en varmasti ole mitenkään normaalia huomiota herättävämpi. Monia kertoja olen huomannut että joku, ei vaan vilkase, vaan jää ihan tuijottamaan.

Puhumatta siitä kun käyn uimahalissa, vanhat miehet tuijottaa.... siis töllöttää.... ku vähä-älyset eivätkä edes käännä katsetta pois kun katson takas ja nostan vihasesti kulmiani tyyliin "mitä hittoo töllötät siinä".

Nimim. Takaisin stadiinko.......

Pk-seudulla ei yleisesti ottaen kyllä tuijoteta, mutta aina joskus siihen havahtuu. Minä pukeudun myös aina hieman erottuvammin, siististi mutta värejä käyttäen, oli arki tai juhla. Esim kesällä Jumbossa joku perhe istui penkillä, möllöttivät minua ja söivät samalla jäätelöä kun pakkasin tuotteita kassalla ja lähdin pois. Olivat katsoneet minua pitempään kaikki kolme. Repesin hieman itsekseni, jolloin perheen isä tajusi katsoa poispäin. Ehkä ne oli jostain maalaispitäjästä vierailulla, olemus oli sellainen hitaampi.

Samaa olen havainnut maaseutupaikkakunnalla missä käyn kesäisin. Vaikka olen jo keski-ikäinen jollon vois kuvitella olevansa jo kutakuinkin näkymätön, niin eteenkin iäkkäämpi väestö tuijottaa ihan avoimesti, ihan siis kääntyyvät katsomaan.

Toki niin pienellä kylällä varmasti arvuuttelevat päässään kuka tuo on, koska siellä varmaan suurinosa tuntee toisensa.

Ehkä jotkut osaa nauttia toisten katseista ja huomion herättämisestä, minä en osaa.

Tähän asiaan kevyesti liittyen pikkukaupungeissa ja eteenkin maalla ihmiset ovat todella uteliaita. Tai he ovat tottuneet siihen että tietävät ihmisten asioita ja siksi kyselevät niitä myös tuntemattomilta.

Itse törmäsin kesällä synnyinseudulla käydessäni (josta olen ollut poissa jo 35v) siihen että jos joku vanhempi ihminen tuntee minun vanhemmat tai tunsi isovanhempani niin heillä on nyt oikeus tietää kaikki minun henk koht asiani.

Olen aina ollut ihminen jolla on voimakas yksityisyyden tarve ja jouduin muutamaan otteesern todella kiusalliseen tilanteeseen kun minulta aletaan tivaamaan kaikenlaista tosi henkilökohtaista. Johtuneeko vaan siitä ettei tajuta että niin ei ole soveliasta tai sitten vaan ei ole käytöstapoja eikä osata muuta perus small talkia.

Niillä on liian vähän virikkeitä... 🙈

Vierailija kirjoitti:

Tähän asiaan kevyesti liittyen pikkukaupungeissa ja eteenkin maalla ihmiset ovat todella uteliaita. Tai he ovat tottuneet siihen että tietävät ihmisten asioita ja siksi kyselevät niitä myös tuntemattomilta.

Itse törmäsin kesällä synnyinseudulla käydessäni (josta olen ollut poissa jo 35v) siihen että jos joku vanhempi ihminen tuntee minun vanhemmat tai tunsi isovanhempani niin heillä on nyt oikeus tietää kaikki minun henk koht asiani.

Olen aina ollut ihminen jolla on voimakas yksityisyyden tarve ja jouduin muutamaan otteesern todella kiusalliseen tilanteeseen kun minulta aletaan tivaamaan kaikenlaista tosi henkilökohtaista. Johtuneeko vaan siitä ettei tajuta että niin ei ole soveliasta tai sitten vaan ei ole käytöstapoja eikä osata muuta perus small talkia.

Mulla sama tuska aina kun käyn vanhempien luona landella. Olen 2 pv päästä jo kurkkuani myöten täynnä sitä kun eteenkin mutsi tietää kaikkien kyläläisten asiat ja puhuu niitä minulle vaikken mä tunne heistä ketään. Tosin se nyt on ihan sama kun en jaksa kuunnella ja jutut menee toisesta sisään toisesta ulos.

Kävin kerran paikallisella kampaajalla joka tunsi minut nuorena, siis 25v sitten.

Virhe!

Onneksi tilasin vain pikaisen siistimisleikkauksen. Meinasin puolessa välissä repiä sen viitan päältäni ja sanoa että nyt riittää kiitos. Kampaaja uteli ummet ja lammet ja jopa yritti selvittää miksi erottiin nuoruuden avomieheni kanssa ja olemmeko olleet sen jälkeen yhteyksissä ja kertoi kaiken hänestä mitä tiesi.

Onneksi osaan pelata tällaisten juoruajien, utelijoiden ja moottoriturpien kanssa niin että kyselin sitten häneltä kokoajan kaikenlaista, en antanut hänelle tilaisuutta jatkaa utelua ja ruokin keskustelua siihen suuntaan että hän kertoo mitä kylällä tapahtuu ja omasta elämästään ym.... näin minä säästyin pahimmalta kuulustelulta.

Lopuksi sanoin että ei tarvi kuivata hiuksia että mulla on tosi kiire, maksoin ja häivyin "karmit kaulassa".

Pikkupaikkakunnilla tuijotetaan, kun on niin vähän mitään tuijotettavaa. Kaikki on yleensä saman näköisiä. Jos tulee joku erilainen, tuijotetaan.

On se silti parempaa tuijottamista. Helsingissä jos joku alkaa tuijottamaan, se tietää sitä, että kannattaa ottaa jalat alleen.

Olen asunut kymmeniä vuosia kaupungissa, mutta edelleen törmään ihmisiin, jotka sukunimestäni tunnistavat, että sen niminen suku on lähtöisin tietystä pikkupitäjästä. Ja se kuule kerrotaan tai varmistetaan kysymällä sitten ihan julkisesti muiden kuullen, mistä sitä on kotoisin. Pikkupaikkakuntalaisuuttaan ei siis pääse pakoon, vaikka muuttaisi poiskin.

Olen asunut suurimman osan elämästäni pienillä paikkakunnilla, enkä ole koskaan huomannut, mitään tuijottamisia. Ei kukaan ole ollut minusta sen kiinnostuneempi kuin minäkään heistä. Ihan rauhassa ja näkymätön olen saanut olla.

Entäs jos ne tuijottavat tulevat vielä juttelemaan ja tervehtivät sinua? Apua!! Teetkö rikosilmoituksen?

Pienillä paikkakunnilla ihmiset ovat vielä jokseenkin käytöstavat omaavia ja osaavat small talkkia, Helsingissä ei ole montaa iloista ihmistä joka vastaisi jos joku jotain kysyy tai tervehtisi.

Itseasiassa jopa ulkomailla ihmiset ihmettelevät miten ihmiset Suomessa (=Helsingissä) ovat niin vihaisen näköisiä ja sisäänpäin kääntyneitä.

Kannattaisi mennä katsomaan esim. Jenkeissä kun siellä jopa naapurin kanssa saatetaan jutella ja kahvitella.

Se johtuu pienistä piireistä jokaista joka ohi kulkee katsotaan kun lehmä uutta navettaa ja auta armias kun ohi mennyt alkaa puhelin ja kielilaulaa. Ja pienet juorut vielä päälle omasta päästä varmaan oli juoppo ,varas,tai naapurin uusi heila.

Jotkut tekee tuota suurissakin kaupungeissa, vaikka on se harvinaista.

Se on sellaista tuijottamisen ja ilmeilyn kautta tapahtuvaa valtataistelua.

"Etkö näe kun tuijotan, etkö jo tunne olosi epämukavaksi..." kuin haluaisivat näyttää olevansa hallitsevassa asemassa. Vaikka seistäisiin rautatieasemalla.

Jotkut on outoja.

Vierailija kirjoitti:

Kuusamolaiset: 👀👀👀👀👀👀👀

Pahimpia juoruajia myös ja asenneongelmia on. Onneksi en ole vuosiin asunut. Kaunis paikka mutta ihmisten takia pilalla. :D