Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei kestä kritiikkiä
04.10.2022 |
Huomaan omassa 5v lapsessa hyvin paljon samoja piirteitä kuin toisessa vanhemmassa. Lapsi on aina ollut temperamenttinen ja menettää hermonsa helposti. Kun neuvon, komennan tai ohjaan, saa raivarin ja kieltäytyy ottamasta kritiikkiä vastaan. Aivan kuten isänsä, jonka kanssa kaikki keskustelu oli mahdotonta,koska hän suuttui heti.
Hieman hirvittää lapsen tuleva koulutaival, kun minkäänlaista ohjausta hän ei kestä.
Auttaako tähän joku karaiseminen vai onko kivinen tie edessä?
Kommentit (17)
Jotkut nyt vaan ovat tuollaisia. Se on lapsen luonne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On siinäkin äiti, ensi haukkuu lapsensa ja sen jälkeen haukkuu miehensä. Tuosta niin puuttuu enää itse kehu ja oman täydellisyyden korostaminen
Jaa. Mietityttää lapsen pärjääminen koulussa ja esim kavereiden kanssa, kun tulistuu niin herkästi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Jotkut nyt vaan ovat tuollaisia. Se on lapsen luonne.
Joo, kyllä, mutta temperamentti on HYVÄ asia lapsessa, mikäli vanhempi osaa ohjata ja kasvattaa lastaan. Ap:n kaltaiset tapaukset tekevät ihmishirviöitä.
Miten lapsi käyttäytyy vieraissa?
Ehkä purkaa tunteita kotona ja sitten muualla on rauhallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymyksiä:
1.Oletko koskaan pyytänyt lapseltasi anteeksi? (eli oletko näyttänyt esimerkkiä miten anteeksi pyydetään ja että miltä se tuntuu vastaanottaa)
2. Kohteletko sinä tai lapsen isä lasta arvottomasti?
3. Odotatteko lapselta tottelevaisuutta ilman, että hän kyseenalaistaa teidän käskynne? Eli alistatteko lastanne?
4. Onko lapsella tasavertaiset ihmisoikeudet teihin nähden?
5. Millä tavalla tuette lapsen itsetuntoa?
6. Kun lasta komentaa kokeeko hän sen henkilökohtaisena loukkauksena/alas polkemisena eikä ohjaamisena?
7. Sallitaanko teidän perheessä kaikki tunteet vai onko negatiiviset tunteet kielletty?
8. Miten lapsen vaikeiden tunteiden hallintaa on harjoiteltu?
Ainahan on se autisminkirjon mahdollisuuskin mitä varsinkin täällä tykätään aina ehdottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nonsiitä sitten kasvattamaan sitä lasta että pystyy paremmin selviämään, toimimaan ja hallitsemaan itsensä jatkossa!
Vierailija kirjoitti:
Kysymyksiä:
1.Oletko koskaan pyytänyt lapseltasi anteeksi? (eli oletko näyttänyt esimerkkiä miten anteeksi pyydetään ja että miltä se tuntuu vastaanottaa)
2. Kohteletko sinä tai lapsen isä lasta arvottomasti?
3. Odotatteko lapselta tottelevaisuutta ilman, että hän kyseenalaistaa teidän käskynne? Eli alistatteko lastanne?
4. Onko lapsella tasavertaiset ihmisoikeudet teihin nähden?
5. Millä tavalla tuette lapsen itsetuntoa?
6. Kun lasta komentaa kokeeko hän sen henkilökohtaisena loukkauksena/alas polkemisena eikä ohjaamisena?
7. Sallitaanko teidän perheessä kaikki tunteet vai onko negatiiviset tunteet kielletty?
8. Miten lapsen vaikeiden tunteiden hallintaa on harjoiteltu?
Hurjaa tämä positiivinen kasvatus. Lasta ei saa käskyttää, lapsella pitää olla samat oikeudet kuin aikuisella ja lapsen vastuu omasta käytöksestään yritetään poistaa tulla tunnejutulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut nyt vaan ovat tuollaisia. Se on lapsen luonne.
Joo, kyllä, mutta temperamentti on HYVÄ asia lapsessa, mikäli vanhempi osaa ohjata ja kasvattaa lastaan. Ap:n kaltaiset tapaukset tekevät ihmishirviöitä.
Mikään luonteenpiirre ei ole vain hyvä tai huono. Kaikissa on aina huonoja ja hyviä puolia.
Taas näitä. Miehen tytär on ihan samanlainen. Ei kestä mitään sanomista. Kuten sitä, että kengät on väärissä jaloissa tai paita väärinpäin, sitä, että vessa vedetään ja kädet pestään kun on käyty pskalla, komentamisesta puhumattakaan. Reagoi kuten äitinsä, joka saa hysteriakohtauksen aina kun kaikki ei mene hänen tahtonsa mukaan. Ei muuta kuin Onnea koulumaailmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oma mutta miehen tyttö tai poika, voi kamalaa.
Mä olen itse ollut tuollainen ja tytär on myös, ja kyllä meidänlaisetkin pärjää. Toki voi olla lapsena koulussa yms. vähän jotain kahnausta mutta siinähän se silti se koulu etenee ja sitten iän myötä tulee enemmän itsehillintääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä temperamenttilapsia ei kiusata koulussa, koska kiusaaja saa turpiinsa
Kritiikin vastaanottaminen ei ole aina helppoa aikuisillekaan, lapsena se on hyvä oppia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut nyt vaan ovat tuollaisia. Se on lapsen luonne.
Joo, kyllä, mutta temperamentti on HYVÄ asia lapsessa, mikäli vanhempi osaa ohjata ja kasvattaa lastaan. Ap:n kaltaiset tapaukset tekevät ihmishirviöitä.
Mikään luonteenpiirre ei ole vain hyvä tai huono. Kaikissa on aina huonoja ja hyviä puolia.
Tottakai, se riippuu nimenomaan siitä miten osaa hyödyntää omaa temperamenttiaan.
On siinäkin äiti, ensi haukkuu lapsensa ja sen jälkeen haukkuu miehensä. Tuosta niin puuttuu enää itse kehu ja oman täydellisyyden korostaminen