Työhaastattelu oli erittäin huono kokemus

Kyllä haastattelun voi aina keskeyttää. Esittää rohkeasti suoria kysymyksiä, haastatella haastateltavaa (hyväntuulisesti) ja jos vastaukset ei miellytä, kiittää ja poistua.

Vierailija kirjoitti:

Hain talon sisäistä paikkaa. 5 haastattelijaa grillasi minua tunnin verran. Haastattelu sujui kuitenkin verraten hyvin. Ulos lähtiessäni päähaastattelija tuli perässäni ja sanoi, että valitettavasti aina ei voida valita sitä parasta hakijaa. Pitää ajatella, että työt sujuvat jatkossakin hyvin kaikilla osastoilla. En siis saanut paikkaa, koska oli liian hyvä omassa työssäni :(.

Itse olen töissä isossa organisaatiossa ja sisäisesti tehdyt siirrot on mennyt monesti pieleen. Todella hyvä työntekijä palkitaan ylennyksellä siirtämällä tehtävään jossa ei ole enää hyvä. Mikä järki? En tarkoita että sinun tapauksessa olisi näin käynyt.

"Onko sulla vielä jotain kysyttävää?"-kysymykseen kannattaisi aina vastata, että "kuinka sinä itse viihdyt / te itse viihdytte tässä työpaikassa?". Haastattelijan tai haastattelijoiden reaktiot kertovat kyllä totuuden.

Vierailija kirjoitti:

Kävin pari vuotta sitten haastattelussa. Haastattelijat yllättyivät silminnähden joistain vastauksistani ja sanoivat haastattelun menneen erittäin hyvin. Siinä vaiheessa huomasin kuitenkin koko homman olevan silmänlumetta kun haastattelijat eivät edes muistaneet kysyä työtodistuksiani yms. papereita. Valinnat oli tehty jo etukäteen (ennestään tuttuja). Minulla oli erittäin hyvä vastaava työkokemus ja suosittelijat, mutta millään ei ollut väliä koska koko haastattelu oli vain lain velvoittama muodollisuus (julkinen virka). Naamat olivat punaisina haastattelijoilla kun mainitsin ennen lähtöäni että haluatteko kuitenkin vilkaista papereitani?

Usein joku voi olla jo valittu. Toinen syy voi olla, ettei kokemuksesta oikeasti ole hyötyä eli se ei oikeasti ole valinnan peruste, jos on jostain muualta. Esittävät vaan, että suhtautuvat jotenkin. Sitten muodostavat oman kuvansa ja palkkaavat kenet haluavat. Vaikutelma voi olla tärkeämpi kuin todistettu kokemus.

Mulla oli yhdessä vaiheessa LinkedInin asetukset niin, että rekrytoijille näkyy että etsin töitä. Mut kutsuttiin sitä kautta haastatteluun, joka oli suht myöhään iltapäivällä. Jo kättelyssä näkyi että tyypeillä oli takana pitkä päivä, ei energiaa panostaa haastatteluun, enkä ollut edes kovin sopiva kyseiseen hommaan. Jossain vaiheessa toinen rekrytoija alkoi haukottelemaan oikein kunnolla, enkä oikein itsekään jaksanut sitten panostaa, kun näki ettei niitä kiinnosta. Mulle ei tietenkään ilmoitettu, etten saanut paikkaa, mikä ei sinänsä haitannut, mutta jätti firmasta vähän laiskan kuvan. :D Työhaastattelu on osa firman imagoa, joten myös rekrytoijien kannattaisi niihin panostaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisaikaan pääsi töihin ilman mitään haastatteluja ja hakemuksiakin.

Ja nykyään täytyisi karrikoidusti sanottuna olla vähintään viisikymppisen elämänkokemuksella, yliopistotutkinnolla ja mallin ulkonäöllä varustettu 20-vuotias, että pääsee edes haastatteluun.

Sen lisäksi pitää verkostoitua, brändätä, pitchata, hissipuhella, markkinoida, hyppiä voltteja, jonglöörätä, tiktokata, tanssia ripaskaa videolla jne.

Jep. Harrastuksiksi kelpuutetaan kaikki urheilu, jota treenataan vähintään puoliammattilaistasolla kolmen tunnin ajan joka ilta "12" työtunnin päätteeksi. Muun muassa maraton, jääkiekko ja kilpapyöräily kuuluvat tähän sarjaan.

Jos kerrot harrastavasi esim. puutarhanhoitoa, kuorolaulua tai vaatteiden ompelua, niin olet armottomasti ulkona työnhalukilvasta, etkä voi missään nimessä kuvitellakaan pääseväsi mahdolliseen jatkohaastatteluun tai töihin.

Sitten firmassa ihmetellään, kun potentiaalista työntekijää ei näy eikä kuulu vielä noin sadan hakijan jälkeenkään. Ihme juttu! 😂

T. Sama

Siis työnhakukilvasta. 🙊

T. Sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hain talon sisäistä paikkaa. 5 haastattelijaa grillasi minua tunnin verran. Haastattelu sujui kuitenkin verraten hyvin. Ulos lähtiessäni päähaastattelija tuli perässäni ja sanoi, että valitettavasti aina ei voida valita sitä parasta hakijaa. Pitää ajatella, että työt sujuvat jatkossakin hyvin kaikilla osastoilla. En siis saanut paikkaa, koska oli liian hyvä omassa työssäni :(.

Itse olen töissä isossa organisaatiossa ja sisäisesti tehdyt siirrot on mennyt monesti pieleen. Todella hyvä työntekijä palkitaan ylennyksellä siirtämällä tehtävään jossa ei ole enää hyvä. Mikä järki? En tarkoita että sinun tapauksessa olisi näin käynyt.

Meillä sisäisesti voidaan siirtää myös kokemattomia. Ehkä logiikkana on että kokenut pysyy omassa asemassaan, mutta täysin järjetöntä jos työ olisi muidenkin haluama tai palkka on parempi uudessa työssä. Noista voi sitten kuulla, että siirretty ei valituksi tultuaan vielä tiedä mitä tulee tekemään, tai aloitettuaan yllättyy työstään. Mitään työntekijöille kerrottua hakua ei aina järjestetä, vaikka uudelle pidettäisiinkin muodollinen haastattelu.

Työmääräyksillä noin voi kai tehdä julkisella rahoituksella pyörivässä paikassa. 

Vierailija kirjoitti:

Joskus on ollut kiinnostava työpaikka ja työ, mutta haastattelijat on olleet sellaisia, joista on heti tullut fiilis, että niiden kanssa töiden tekeminen tulisi olemaan yhtä piinaa. Kerrankin jouduin selittämään jotain pientä detaljia tehtävästä, jossa olin ollut 12 sitten. Sama tyyppi oli juuri ennen sitä kertonut, että tehtävässä raportoidaan hänelle. Hän vaikutti kaikessa siltä, että kaikki hommat tehdään juuri niin kuin hän on tehnyt viimeiset 20 vuotta ja vain nämä hyväksyttiin oikeina vastauksina. Olisin siis joka viikko joutunut esimiehen ristikuulusteluun jostain yksittäisestä asiasta. En päässyt jatkoon. Ulkopuolisen rekrytointikonsultijn koostamassa palautteessa oli, että minun kannattaisi opetella vastaamaan kysymyksiin selkeämmin. Huomasin Linkkarista, että paikka oli auki vielä pitkään minun haastattelun jälkeen. 

Linja-autosta huomasit?

Onhan näitä. Haastattelija silmäili vartaloani ja kehui minua kun olen hoikka, arvosteli työntekijää joka oli ylipainoinen (ei onneksi ollut paikalla). Tj tytötteli minua. Lapsista on kyselty suoraan tai vihjaillen monessa haastattelussa.

Kyllä miehillä on vain helpompaa. Ja vielä ihmetellään kun naiset eivät pärjää työelämässä yhtä hyvin.

Rekrytoinnin voi pilata niin monessa kohdassa!

Se alkaa jo tarpeen määrittelystä. Joskus vaan halutaan palkata joku, jolle ei oikeastaan ole käyttöä.

Seuraava riskikohta on ilmoitus. Ne ovat usein ihan yläkanttiin tarjottavan työn sisällön osalta. Toisinaan sisällöstä puuttuu isoja juttuja. Työnhakijan pitäisi jostain selvittää mitä firmassa on oikeasti meneillään.

Hakemuksen jättämisen jälkeen hakija jää kuumeisesti odottamaan vastausta jatkosta. Jos pääsee haastatteluun, mahtavaa! Jos ei pääse, ei joko kuule mitään tai saa jonkun huonosti muotoillun kliseevastauksen, mistä ei selviä mitään.

Haastatteluihin tunnutaan valittavan ihan vääriä henkilöitä, ja se käy haastattelussa jo heti alussa ilmi. Saman huomaisi, jos viitsisi lukea niitä papereita vähän huolellisemmin, sekä laatisi paremman ilmoituksen.

Kun haastattelu on ohi, tapahtuu ne pahimmat pilaamiset. Ei oteta mitään yhteyttä haastateltuihin tai kahden kuukauden päästä tulee hyödytön massavastaus. Kaikkein pahin on kuitenkin ne ei kiitos -soitot. Niiden soittaminen ei varmasti ole kivaa, mutta vielä inhottavampaa on ottaa niitä vastaan. Soittajalle se on vain yksi tylsä työtehtävä, mikä on tekemisen jälkeen ohi. Vastaanottajalta meni taas yksi tulevaisuudensuunta kokonaan kiinni. Edes neutraalista ei kiitos -soitosta, jossa taustoitetaan, että saatiin viisi sisäistä hakijaa, jotka menivät tässä edelleen ja toivottavasti törmätään vielä jossain, ei ole mitään hyötyä, mitä ei sähköpostillakin saavuttaisi.

Pahin moka ikinä on kuitenkin palkata vääränlainen tyyppi töihin. Esim. jos hakija on tuonut esiin kovan motivaation kehittyä ja päästä eteenpäin, palkataan aloittelijan tai assistentin hommaan. Ei ollut etsimässä sellaista!

Yhdessä haastatteluss oli kaksi haastattelijaa, joista toinen ei kysynyt melkein mitään. Toinen niistä kysyi kielletyn kysymyksen: missä kaupunginosassa asun. Ja kysyi vielä miksi muutin paikkakunnalle. Lisäksi mainittiin, että hymyilin liian vähän (en hakenut töitä jossa olisi ollut kasvokkain tapahtuvaa asiakaspalvelua). Tiedän että olin liian epävarma haastattelussa ja jännitin niin ja että että ne näkyi minusta ulospäin. Mutta pitikl niistäkin mainita ja kysyä pystytkö olemaan oma itsesi työyhteisössä. Minulle jäi kuva, että työhön haettiin aina positiivista ihmistä, joka ei saa olla oma itsensä työpaikalla. Lisäksi tuli olo että minut kyseenalaistettiin ihmisenä ja työntekijänä, mitä ei jäänyt aiemmasta toisen työpaikan haastattelusta. Tuskin soittivat edes suosittelijalle, vaikka vaativat haastattelun lopulla sellaisen kysymään.

Kun toinen haasttelija soitti minulle haasttatteluaikaa sopiessaan, niin silloin jo jäi outo tunne työpaikasta, että työntekijän pitää joustaa eikä esimiehen. Työpaikan sivuilla on vieläpä ylistäviä kirjoituksia joustavuudesta ja hyvästä työyhteisöstä ja esimiehen avusta työtaakan jakamisessa 

Onneksi en saanut kyseistä työpaikkaa..

Vierailija kirjoitti:

Minä olin kerran haastattelussa, jossa heti kättelyssä iskettiin kouraan kaksi sivua haastattelukysymyksiä ja sanottiin, että ala vaan käymään niitä läpi, aikaa on varattu 45 minuuttia. Oli elämäni pisimmät 45 minuuttia, oli jotenkin niin hirveän kiusallista vetää niin pitkä monologi, eikä haastattelijat koko aikana kyselleet mitään lisää eivätkä kommentoineet missään välissä. Teki mieli lähteä pois kesken kaiken, mutta vedin kysymykset sinnikkäästi loppuun asti.

Minulle ei haastattelun jälkeen edes ilmoitettu, että en saanut paikkaa. Jäi kyllä niin hirveä fiilis tuosta haastattelusta, että vieläkin ahdistaa ajatellakin koko asiaa.

Tuollaisessa tilanteessa kannattaisi varmaan iskeä pumaska pöydälle, nousta ja sanoa hyvää päivän jatkoa. 

Ei kaikkeen tarvitse suostua.