Työhaastattelu oli erittäin huono kokemus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran vitutti, kun haastattelija antoi ymmärtää jo puhelimessa haastatteluaikaa sopiessa, että minua ei tulla valitsemaan tehtävään. Menin silti haastatteluun, vaikka kaduttaa. Haastattelu oli tympeä kokemus ja haastattelijat tylyjä. He vihjasivat, ettei minua valita. Lopuksi haastattelija totesi, että sähköpostista voin sitten lukea, kuka valittiin. Siihen valittiin pomon sukulainen.

Outoa. Yleensähän käytäntönä on, että valinnasta ilmoitetaan ainoastaan valitulle itselleen eikä kenellekään muulle.

Kyllä esim. valtion työpaikat ilmoitetaan. Siis sähköpostissa tulee nimi/nimet titteleineen heistä, jotka on valittu työhön.

Kerran heti haastattelun alussa mulle sanottiin että ei me sua palkata, et kelpaa tähän työhön. Jotain siinä sitten muodon vuoksi juteltiin.

Yhdessä haastattelussa haastattelija ei tullut paikalle. 2 tuntia venasin, sitten se soitti jollekin työntekijälle ja ilmoitti, että hän oli ajatellut etten vaivaudu paikalle. Ei tullut haastattelemaan.

Toisessa haastattelussa haastattelija oli 1 tunnin myöhässä ei kukaan tuntunut tietävän, että minua olisi pitänyt haastatella.

Yhdessä haastattelussa pomo selasi kännykkää, raivosi, valui sukkiinsa ja huokaili syvään.

Yhdessä haastattelussa sanottiin heti alussa, etten näytä itseltäni. Myöhemmin sanoivat että en saa työpaikkaa koska eivät uskoneet että jaksaisin kulkea töihin (n.45 min junalla).

Yhdessä haastattelussa oli 4 pomon rivistö tenttaamassa. Yksi tuli reilusti myöhässä. Kun kysyin, millainen henkilö olisi tehtävään hyvä, myöhässä tullut tiuskaisi että robotti.

Näitähän riittää vaikka kuinka...

Jakkukalkkunaparivaljakko kyseli työkokemukseeni liittyen esimerkkejä joista eivät sitten ilmiselvästi ymmärtäneet yhtikäs mitään.

Eniten ärsytti se että esiintyivät niin koomisen tärkeinä.

Ilmoitin kesken haastattelun etten voisi kuvitella työskenteleväni yrityksessä joka antaa kaltaistensa tehdä työhaastatteluja. Toinen niistä soitti vielä seuraavana päivänä ja kysyi että tulisinko uuteen haastatteluun. En mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Entisaikaan pääsi töihin ilman mitään haastatteluja ja hakemuksiakin.

Ja nykyään täytyisi karrikoidusti sanottuna olla vähintään viisikymppisen elämänkokemuksella, yliopistotutkinnolla ja mallin ulkonäöllä varustettu 20-vuotias, että pääsee edes haastatteluun.

Vierailija kirjoitti:

Kerran vitutti, kun haastattelija antoi ymmärtää jo puhelimessa haastatteluaikaa sopiessa, että minua ei tulla valitsemaan tehtävään. Menin silti haastatteluun, vaikka kaduttaa. Haastattelu oli tympeä kokemus ja haastattelijat tylyjä. He vihjasivat, ettei minua valita. Lopuksi haastattelija totesi, että sähköpostista voin sitten lukea, kuka valittiin. Siihen valittiin pomon sukulainen.

Pomo oli sinulle niin tuttu ihminen, että tunnistit hänen sukulaisensa?

0/5

Haastattelu meni mielestäni aivan loistavasti, ja sanoivat, että olen paras hakija. En sitten kuitenkaan tullut valituksi, koska johtaja arveli etten jaksaisi kauan ajaa melkein tunnin työmatkoja suuntaansa. Ei sitten ollut kuunnellut, kun haastattelussa tein selväksi, että olin muuttamassa tuolle paikkakunnalle, missä työpaikka oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisaikaan pääsi töihin ilman mitään haastatteluja ja hakemuksiakin.

Ja nykyään täytyisi karrikoidusti sanottuna olla vähintään viisikymppisen elämänkokemuksella, yliopistotutkinnolla ja mallin ulkonäöllä varustettu 20-vuotias, että pääsee edes haastatteluun.

Sen lisäksi pitää verkostoitua, brändätä, pitchata, hissipuhella, markkinoida, hyppiä voltteja, jonglöörätä, tiktokata, tanssia ripaskaa videolla jne.

Hain talon sisäistä paikkaa. 5 haastattelijaa grillasi minua tunnin verran. Haastattelu sujui kuitenkin verraten hyvin. Ulos lähtiessäni päähaastattelija tuli perässäni ja sanoi, että valitettavasti aina ei voida valita sitä parasta hakijaa. Pitää ajatella, että työt sujuvat jatkossakin hyvin kaikilla osastoilla. En siis saanut paikkaa, koska oli liian hyvä omassa työssäni :(.

Osallistun itse meillä työhaastattelujen tekemiseen ja minulla on tapana pariin otteeseen haastattelun aikana kysyä, vieläkö tehtävä kiinnostaa. Alussa kerron yleisesti tehtävänkuvasta, sellaisia asioita, jotka eivät olleet ilmoituksessa, ja kysyn, vieläkö kiinnostaa. Sen jälkeen on haastattelua. Sitten kerron hallinnollisista asioista ja käytännöistä ja jälleen kysyn, onko hakija edelleen kiinnostunut. Lopuksi haastateltavalla on vielä mahdollisuus kysyä lisää.

Jos joku tietäisi kesken haastattelun, ettei edes halua tehtävään, niin toivoisin todella hänen ilmaisevan asian kysyttäessä ja jopa kysymättä.

Jos haastatteluun tulee ihminen, joka ei sovi ollenkaan tehtävään, niin se on työpaikan virhe. Tehtävänkuvaus on puutteellinen, hakija ei ole tiennyt mihin hakee, ja/tai vääränlainen hakija on kutsuttu haastatteluun. Ei kannata siis ottaa siitä itseensä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin kerran haastattelussa, jossa heti kättelyssä iskettiin kouraan kaksi sivua haastattelukysymyksiä ja sanottiin, että ala vaan käymään niitä läpi, aikaa on varattu 45 minuuttia. Oli elämäni pisimmät 45 minuuttia, oli jotenkin niin hirveän kiusallista vetää niin pitkä monologi, eikä haastattelijat koko aikana kyselleet mitään lisää eivätkä kommentoineet missään välissä. Teki mieli lähteä pois kesken kaiken, mutta vedin kysymykset sinnikkäästi loppuun asti.

Minulle ei haastattelun jälkeen edes ilmoitettu, että en saanut paikkaa. Jäi kyllä niin hirveä fiilis tuosta haastattelusta, että vieläkin ahdistaa ajatellakin koko asiaa.

Tuossa vaiheessa lähtisin ovesta ulos. Jos ei viitsitä edes oikeasti haastattellussa haastatella, en halua sellaiseen työhön töihin. Toki jos olisi aivan pakkorako, mutta silloinkin kyllä miettisin.

Kerran menin kesätyöhaastatteluun tehtaalle ja jo heti ovesta sisäänastuessa "haastattelijalla" oli asenneongelma. Työ oli tehdastyötä ja yritin kysyä, millaisia työpisteitä olisi, jotta osaisin sanoa mihin haluisin eniten (kyseli minne haluaisin). Ei oikein suostunut vastaamaan. Ei myöskään arvostanut ollenkaan, kuinka hyvin olin alan opinnoissa menestynyt (mielestäni osoitti ahkeruutta ja kykyä oppia asioita). Työkokemusta minulla oli aika vähän ja olin nainen miehisellä alalla, joten paikka jäi saamatta.

Harmitti kovasti kun en tuonne päässyt. Mutta pääsin sitten toiseen paikkaan, jossa vähän huonompi palkka mutta ei ollut vuorotyö eli aika ok tilanne. Ehkä loppujen lopuksi hyväkin asia, vaikea sanoa nyt enää kun vaihdoin lopulta lääkikseen vuosien päästä.

Mutta ainakin tiedän, että tuo ihminen varmaan vihasi työtänsä. Muistaakseni kuulin jotain kautta myöhemmin, että sai potkut kun ei osannut hommiaan ja kaikki vihasivat töissä (ei osannut alimman esimiehen töitä kunnolla hoitaa).

Rekryfirman haastattelun lopussa kysyttiin, että kai olen hakenut muitakin paikkoja. Olisin mieluummin kuullut suoraan, että minua ei valita, koska tuollainen alentuva huolestuneisuus tuntui ihan kamalalta. Minua ei haluttu niihin muihinkaan paikkoihin.

Mulla ei ole mitään huonoja kokemuksia työhaastatteluista, mutta työsuhteeseen johtaneita haastetteluja on kaikkia yhdistänyt se, että haastattelija on kertonut paljon työpaikasta, haettavasta paikasta ja omasta kokemuksestaan kyseisessä firmassa. Ne työhaastattelut ovat aina olleet ns. molemminpuolisia myyntipuheita ja jo haastattelussa on tullut sellainen fiilis, että noihan haluaa mut tänne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin kerran haastattelussa, jossa heti kättelyssä iskettiin kouraan kaksi sivua haastattelukysymyksiä ja sanottiin, että ala vaan käymään niitä läpi, aikaa on varattu 45 minuuttia. Oli elämäni pisimmät 45 minuuttia, oli jotenkin niin hirveän kiusallista vetää niin pitkä monologi, eikä haastattelijat koko aikana kyselleet mitään lisää eivätkä kommentoineet missään välissä. Teki mieli lähteä pois kesken kaiken, mutta vedin kysymykset sinnikkäästi loppuun asti.

Minulle ei haastattelun jälkeen edes ilmoitettu, että en saanut paikkaa. Jäi kyllä niin hirveä fiilis tuosta haastattelusta, että vieläkin ahdistaa ajatellakin koko asiaa.

Minä olisin vain lähtenyt pois tilanteesta sanaakaan sanomatta, enkä olisi kirjoittanut sanaakaan paperille. Aivan turhia ja jonninjoutavia tuollaiset muka-haastattelut, jotka todellisuudessa ovat pelkkää johtotason sadistista henkistä veetuilua, eikä mitään muuta.

Olet järkyttävän lapsellinen.

Enhän ole.

Kaikenmaailman avustavien assistenttiharjoittelijan hommiin vaaditaan nykyään korkeakoulutasoista tutkintoa ja ties mitä taitoja. Tehtäviin kuitenkin kuuluu ihan normi toimistohommia joita ennen sai ilman koulutustakin.

Työhaastatteluun jos pääsee niin pitäisi olla sujuvasanainen, fiksu ja filmaattinen. Tällainen tavallinen tantta joka ei osaa näytellä mitään mitä ei oikeasti ole ei töitä helpolla saa, varsinkaan kun ikää on melkein 55 vuotta.

Kävin pari vuotta sitten haastattelussa. Haastattelijat yllättyivät silminnähden joistain vastauksistani ja sanoivat haastattelun menneen erittäin hyvin. Siinä vaiheessa huomasin kuitenkin koko homman olevan silmänlumetta kun haastattelijat eivät edes muistaneet kysyä työtodistuksiani yms. papereita. Valinnat oli tehty jo etukäteen (ennestään tuttuja). Minulla oli erittäin hyvä vastaava työkokemus ja suosittelijat, mutta millään ei ollut väliä koska koko haastattelu oli vain lain velvoittama muodollisuus (julkinen virka). Naamat olivat punaisina haastattelijoilla kun mainitsin ennen lähtöäni että haluatteko kuitenkin vilkaista papereitani?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran vitutti, kun haastattelija antoi ymmärtää jo puhelimessa haastatteluaikaa sopiessa, että minua ei tulla valitsemaan tehtävään. Menin silti haastatteluun, vaikka kaduttaa. Haastattelu oli tympeä kokemus ja haastattelijat tylyjä. He vihjasivat, ettei minua valita. Lopuksi haastattelija totesi, että sähköpostista voin sitten lukea, kuka valittiin. Siihen valittiin pomon sukulainen.

Outoa. Yleensähän käytäntönä on, että valinnasta ilmoitetaan ainoastaan valitulle itselleen eikä kenellekään muulle.

Olen hakenut Kuntarekryn kautta ja sieltä on tullut joka kerta päätös valituista sähköpostiin. Varmaan siinäkin on eri käytäntöjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran vitutti, kun haastattelija antoi ymmärtää jo puhelimessa haastatteluaikaa sopiessa, että minua ei tulla valitsemaan tehtävään. Menin silti haastatteluun, vaikka kaduttaa. Haastattelu oli tympeä kokemus ja haastattelijat tylyjä. He vihjasivat, ettei minua valita. Lopuksi haastattelija totesi, että sähköpostista voin sitten lukea, kuka valittiin. Siihen valittiin pomon sukulainen.

Pomo oli sinulle niin tuttu ihminen, että tunnistit hänen sukulaisensa?

0/5

Tai sitten työpaikka oli entuudestaan tuttu.

0/5 ihan itsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Kävin pari vuotta sitten haastattelussa. Haastattelijat yllättyivät silminnähden joistain vastauksistani ja sanoivat haastattelun menneen erittäin hyvin. Siinä vaiheessa huomasin kuitenkin koko homman olevan silmänlumetta kun haastattelijat eivät edes muistaneet kysyä työtodistuksiani yms. papereita. Valinnat oli tehty jo etukäteen (ennestään tuttuja). Minulla oli erittäin hyvä vastaava työkokemus ja suosittelijat, mutta millään ei ollut väliä koska koko haastattelu oli vain lain velvoittama muodollisuus (julkinen virka). Naamat olivat punaisina haastattelijoilla kun mainitsin ennen lähtöäni että haluatteko kuitenkin vilkaista papereitani?

Teen asiantuntijatyötä eikä minulta ole sen paremmin nykyisessä kuin edellisessä työpaikassani kysytty todistuksia. Mukana ne ovat haastatteluissa olleet, mutta ei niitä koskaan ole pyydetty näyttämään.

Tietysti, jos olisi kyse ammatista, johon tarvitaan joku Valviran, Avin tms edellyttämä pätevyys, niin tilanne olisi toinen, mutta en muista liioin että yksikään ystävistäni tai entisistä työkavereistani olisi sanonut, että häneltä pyydettiin todistuksia. Suosittelijoille soitan kyllä itse ennen päätöksentekoa, mutta kun itse tulin nykyiseen työhöni niin sitäkään ei tehty, koska vaihdoin työpaikkaa enkä halunnut nimetä edellisestä työpaikasta suosittelijaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entisaikaan pääsi töihin ilman mitään haastatteluja ja hakemuksiakin.

Ja nykyään täytyisi karrikoidusti sanottuna olla vähintään viisikymppisen elämänkokemuksella, yliopistotutkinnolla ja mallin ulkonäöllä varustettu 20-vuotias, että pääsee edes haastatteluun.

Sen lisäksi pitää verkostoitua, brändätä, pitchata, hissipuhella, markkinoida, hyppiä voltteja, jonglöörätä, tiktokata, tanssia ripaskaa videolla jne.

Jep. Harrastuksiksi kelpuutetaan kaikki urheilu, jota treenataan vähintään puoliammattilaistasolla kolmen tunnin ajan joka ilta "12" työtunnin päätteeksi. Muun muassa maraton, jääkiekko ja kilpapyöräily kuuluvat tähän sarjaan.

Jos kerrot harrastavasi esim. puutarhanhoitoa, kuorolaulua tai vaatteiden ompelua, niin olet armottomasti ulkona työnhalukilvasta, etkä voi missään nimessä kuvitellakaan pääseväsi mahdolliseen jatkohaastatteluun tai töihin.

Sitten firmassa ihmetellään, kun potentiaalista työntekijää ei näy eikä kuulu vielä noin sadan hakijan jälkeenkään. Ihme juttu! 😂

T. Sama