Työhaastattelu oli erittäin huono kokemus

Ei siellä pidä lakki kourassa olla. Eniten on ketuttanut kun huomaa että koko tarjottu työ on sitä itseään ja meni hukkaamaan aikaansa paskafirman haistatteluun.

Vierailija kirjoitti:

Ei siellä pidä lakki kourassa olla. Eniten on ketuttanut kun huomaa että koko tarjottu työ on sitä itseään ja meni hukkaamaan aikaansa paskafirman haistatteluun.

No näinhän se on, onneksi en kuitenkaan mielistellyt ääliöitä. Työ kuitenkin löytyy, vaikka ainahan uudet mahdollisuudet kiehtovat. Ap

Minä olin kerran haastattelussa, jossa heti kättelyssä iskettiin kouraan kaksi sivua haastattelukysymyksiä ja sanottiin, että ala vaan käymään niitä läpi, aikaa on varattu 45 minuuttia. Oli elämäni pisimmät 45 minuuttia, oli jotenkin niin hirveän kiusallista vetää niin pitkä monologi, eikä haastattelijat koko aikana kyselleet mitään lisää eivätkä kommentoineet missään välissä. Teki mieli lähteä pois kesken kaiken, mutta vedin kysymykset sinnikkäästi loppuun asti.

Minulle ei haastattelun jälkeen edes ilmoitettu, että en saanut paikkaa. Jäi kyllä niin hirveä fiilis tuosta haastattelusta, että vieläkin ahdistaa ajatellakin koko asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin kerran haastattelussa, jossa heti kättelyssä iskettiin kouraan kaksi sivua haastattelukysymyksiä ja sanottiin, että ala vaan käymään niitä läpi, aikaa on varattu 45 minuuttia. Oli elämäni pisimmät 45 minuuttia, oli jotenkin niin hirveän kiusallista vetää niin pitkä monologi, eikä haastattelijat koko aikana kyselleet mitään lisää eivätkä kommentoineet missään välissä. Teki mieli lähteä pois kesken kaiken, mutta vedin kysymykset sinnikkäästi loppuun asti.

Minulle ei haastattelun jälkeen edes ilmoitettu, että en saanut paikkaa. Jäi kyllä niin hirveä fiilis tuosta haastattelusta, että vieläkin ahdistaa ajatellakin koko asiaa.

Törkeää. Muista ettei vika ollut sinussa, vaan tuossa paikassa. Mutta kyllähän nuo kokemukset mieleen jäävät, se on totta. Ap

Olisiko vielä vertaistukea? Ap

Pari kertaa on heti sisäänmennessä heti tullut fiilis että mitä sää täällä teet? Onneksi en saanut kys.paikkoja. Kyllä sen on aikahyvin tuntenut menikö miten ja voisko olla mahdollisuuksia. Viimeisin meni puitteiltaan päin prinkkalaa enkä osannut edes vastata äkkiseltään kaikkiin kysymyksiin, sain paikan. Joku minussa kuitenkin vakuutti ja olen kyllä saanut työskentelyssäni positiivista uudelta esihenkilöltä. Että voi se haastattelutilannefiilis etehtyäkin.

Menin haastatteluun sellaista työtä varten, jonka vaatimuksissa oli vähintään 160cm pituus, koska työ tehtiin sellaisissa olosuhteissa, että pituus vaikuttaa työssä onnistumiseen. Ehdin just ja just tervehtimään haastattelijaa, kun hän ilmoitti, ettei muistanut, "että 164cm on noin lyhyt".

Ei siinä sit mitään.

Vierailija kirjoitti:

Menin haastatteluun sellaista työtä varten, jonka vaatimuksissa oli vähintään 160cm pituus, koska työ tehtiin sellaisissa olosuhteissa, että pituus vaikuttaa työssä onnistumiseen. Ehdin just ja just tervehtimään haastattelijaa, kun hän ilmoitti, ettei muistanut, "että 164cm on noin lyhyt".

Ei siinä sit mitään.

Ei löydy sanoja tähän, niin tylyä. Ap

Omat huonot kokemukset on lähinnä olleet niitä, joissa olen mielestäni vastannut joihinkin kysymyksiin jotenkin tyhmästi. Joskus olen siitä huolimatta saanut paikan, joskus en.

Kerran vitutti, kun haastattelija antoi ymmärtää jo puhelimessa haastatteluaikaa sopiessa, että minua ei tulla valitsemaan tehtävään. Menin silti haastatteluun, vaikka kaduttaa. Haastattelu oli tympeä kokemus ja haastattelijat tylyjä. He vihjasivat, ettei minua valita. Lopuksi haastattelija totesi, että sähköpostista voin sitten lukea, kuka valittiin. Siihen valittiin pomon sukulainen.

On nämä haastattelut välillä sellaista teatteria, että en oikeastaan ihmettele, jos joillain menee maku koko työnhakuun.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin kerran haastattelussa, jossa heti kättelyssä iskettiin kouraan kaksi sivua haastattelukysymyksiä ja sanottiin, että ala vaan käymään niitä läpi, aikaa on varattu 45 minuuttia. Oli elämäni pisimmät 45 minuuttia, oli jotenkin niin hirveän kiusallista vetää niin pitkä monologi, eikä haastattelijat koko aikana kyselleet mitään lisää eivätkä kommentoineet missään välissä. Teki mieli lähteä pois kesken kaiken, mutta vedin kysymykset sinnikkäästi loppuun asti.

Minulle ei haastattelun jälkeen edes ilmoitettu, että en saanut paikkaa. Jäi kyllä niin hirveä fiilis tuosta haastattelusta, että vieläkin ahdistaa ajatellakin koko asiaa.

Minä olisin vain lähtenyt pois tilanteesta sanaakaan sanomatta, enkä olisi kirjoittanut sanaakaan paperille. Aivan turhia ja jonninjoutavia tuollaiset muka-haastattelut, jotka todellisuudessa ovat pelkkää johtotason sadistista henkistä veetuilua, eikä mitään muuta.

Vierailija kirjoitti:

Kerran vitutti, kun haastattelija antoi ymmärtää jo puhelimessa haastatteluaikaa sopiessa, että minua ei tulla valitsemaan tehtävään. Menin silti haastatteluun, vaikka kaduttaa. Haastattelu oli tympeä kokemus ja haastattelijat tylyjä. He vihjasivat, ettei minua valita. Lopuksi haastattelija totesi, että sähköpostista voin sitten lukea, kuka valittiin. Siihen valittiin pomon sukulainen.

Ylläripylläri!

Vierailija kirjoitti:

Kerran vitutti, kun haastattelija antoi ymmärtää jo puhelimessa haastatteluaikaa sopiessa, että minua ei tulla valitsemaan tehtävään. Menin silti haastatteluun, vaikka kaduttaa. Haastattelu oli tympeä kokemus ja haastattelijat tylyjä. He vihjasivat, ettei minua valita. Lopuksi haastattelija totesi, että sähköpostista voin sitten lukea, kuka valittiin. Siihen valittiin pomon sukulainen.

Outoa. Yleensähän käytäntönä on, että valinnasta ilmoitetaan ainoastaan valitulle itselleen eikä kenellekään muulle.

Joskus on ollut kiinnostava työpaikka ja työ, mutta haastattelijat on olleet sellaisia, joista on heti tullut fiilis, että niiden kanssa töiden tekeminen tulisi olemaan yhtä piinaa. Kerrankin jouduin selittämään jotain pientä detaljia tehtävästä, jossa olin ollut 12 sitten. Sama tyyppi oli juuri ennen sitä kertonut, että tehtävässä raportoidaan hänelle. Hän vaikutti kaikessa siltä, että kaikki hommat tehdään juuri niin kuin hän on tehnyt viimeiset 20 vuotta ja vain nämä hyväksyttiin oikeina vastauksina. Olisin siis joka viikko joutunut esimiehen ristikuulusteluun jostain yksittäisestä asiasta. En päässyt jatkoon. Ulkopuolisen rekrytointikonsultijn koostamassa palautteessa oli, että minun kannattaisi opetella vastaamaan kysymyksiin selkeämmin. Huomasin Linkkarista, että paikka oli auki vielä pitkään minun haastattelun jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran vitutti, kun haastattelija antoi ymmärtää jo puhelimessa haastatteluaikaa sopiessa, että minua ei tulla valitsemaan tehtävään. Menin silti haastatteluun, vaikka kaduttaa. Haastattelu oli tympeä kokemus ja haastattelijat tylyjä. He vihjasivat, ettei minua valita. Lopuksi haastattelija totesi, että sähköpostista voin sitten lukea, kuka valittiin. Siihen valittiin pomon sukulainen.

Outoa. Yleensähän käytäntönä on, että valinnasta ilmoitetaan ainoastaan valitulle itselleen eikä kenellekään muulle.

Tuossa on kumpaakin käytäntöä, usein varsinkin yhtään ylemmän tason tehtävistä ilmoitetaan valitun nimi muillekin hajikoille.

Vierailija kirjoitti:

Kerran vitutti, kun haastattelija antoi ymmärtää jo puhelimessa haastatteluaikaa sopiessa, että minua ei tulla valitsemaan tehtävään. Menin silti haastatteluun, vaikka kaduttaa. Haastattelu oli tympeä kokemus ja haastattelijat tylyjä. He vihjasivat, ettei minua valita. Lopuksi haastattelija totesi, että sähköpostista voin sitten lukea, kuka valittiin. Siihen valittiin pomon sukulainen.

Vieläkö firma on pystyssä, vai oliko kyseessä yhteiskunnan rahoittama puolue- ja sukulaisuussuhmurointipaikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin kerran haastattelussa, jossa heti kättelyssä iskettiin kouraan kaksi sivua haastattelukysymyksiä ja sanottiin, että ala vaan käymään niitä läpi, aikaa on varattu 45 minuuttia. Oli elämäni pisimmät 45 minuuttia, oli jotenkin niin hirveän kiusallista vetää niin pitkä monologi, eikä haastattelijat koko aikana kyselleet mitään lisää eivätkä kommentoineet missään välissä. Teki mieli lähteä pois kesken kaiken, mutta vedin kysymykset sinnikkäästi loppuun asti.

Minulle ei haastattelun jälkeen edes ilmoitettu, että en saanut paikkaa. Jäi kyllä niin hirveä fiilis tuosta haastattelusta, että vieläkin ahdistaa ajatellakin koko asiaa.

Minä olisin vain lähtenyt pois tilanteesta sanaakaan sanomatta, enkä olisi kirjoittanut sanaakaan paperille. Aivan turhia ja jonninjoutavia tuollaiset muka-haastattelut, jotka todellisuudessa ovat pelkkää johtotason sadistista henkistä veetuilua, eikä mitään muuta.

Olet järkyttävän lapsellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin kerran haastattelussa, jossa heti kättelyssä iskettiin kouraan kaksi sivua haastattelukysymyksiä ja sanottiin, että ala vaan käymään niitä läpi, aikaa on varattu 45 minuuttia. Oli elämäni pisimmät 45 minuuttia, oli jotenkin niin hirveän kiusallista vetää niin pitkä monologi, eikä haastattelijat koko aikana kyselleet mitään lisää eivätkä kommentoineet missään välissä. Teki mieli lähteä pois kesken kaiken, mutta vedin kysymykset sinnikkäästi loppuun asti.

Minulle ei haastattelun jälkeen edes ilmoitettu, että en saanut paikkaa. Jäi kyllä niin hirveä fiilis tuosta haastattelusta, että vieläkin ahdistaa ajatellakin koko asiaa.

Minä olisin vain lähtenyt pois tilanteesta sanaakaan sanomatta, enkä olisi kirjoittanut sanaakaan paperille. Aivan turhia ja jonninjoutavia tuollaiset muka-haastattelut, jotka todellisuudessa ovat pelkkää johtotason sadistista henkistä veetuilua, eikä mitään muuta.

Olet järkyttävän lapsellinen.

Perustele.

Entisaikaan pääsi töihin ilman mitään haastatteluja ja hakemuksiakin.